Hevosten evoluutio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Hevosen evoluutio

Hevoseläimet ovat kehittyneet nykynäkemyksen mukaan Hyracotherium-nimisestä ketun kokoisesta, hieman kaurista tai gasellia muistuttavasta nisäkkäästä,[1] joka eli 45–60 miljoonaa vuotta sitten kosteissa, lämpimissä metsissä. Hevoseläinten edeltäjien koko kasvoi miljoonien vuosien kuluessa, ehkä suojaksi petoja vastaan.

Kun ilmasto kylmeni ja kuivui, syntyi ruohostoja. Hevoselle kehittyi kaviot, pitkä jalka ja pitkä kaula, jotta se voisi paremmin sopeutua ruohostoympäristöön. Noin 7-6 miljoonaa vuotta sitten ilmestyivät ensimmäiset hevoset, ja nykyhevonen noin 2–1 miljoonaa vuotta sitten. Nykyhevosen sukulaisia ovat muun muassa villiaasi ja seepra, jotka erosivat nykyhevosen kehityslinjasta 2-4 miljoonaa vuotta sitten.

Hevosen evoluutiota on pidetty hyvänä todisteena evoluutiosta ja niin sanotusta sopeutumislevittäytymisestä, jossa lajin siirtyessä esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia uuteen ympäristöön siitä kehittyy suhteellisen nopeasti eri muotoja.

Vaikka hevosen kantamuodot tunnetaan pääpiirteissään, hevosen sukupuusta on ollut yhä kiistelyä tutkijoiden keskuudessa, ja nykyään ei uskota esimerkiksi siihen, että paljon nykyhevosta muistuttava Pliohippus olisi ollut nykyhevosien edeltäjä.

Hyracotherium tai Eohippus (”aamunkoiton hevonen”) söi puiden lehtiä ja eli varhaisella eoseeniepookilla noin 60–45 miljoonaa vuotta sitten Aasiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Pitkäkalloisen kasvinsyöjän säkäkorkeus oli 20–35 senttiä ja pituus 60–70 senttiä. Tällä eläimellä oli viisivarpaiset jalat, jotka sopivat kosteassa metsämaassa liikkumiseen. Joidenkin lähteiden mukaan Eohippuksen etujaloissa oli neljä varvasta, takajaloissa kolme. Tätä edelsi 75 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella elänyt Condylartha, kavioeläinten kantamuoto. Molemmat söivät metsissä ja soilla lehtiä ja versoja. Nämä lajit puolustautuivat pääasiassa piiloutumalla.

Luultavasti saalistajien vuoksi hevosen koko kasvoi, ja noin 50 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi Orohippus kehittymällä asteittain Hyracotheriumista, ja nimenomaan sen hampaat muuttuivat. Hampaat kehittyivät edelleen, niiden jauhamiskyky kasvoi. 47 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi Epihippus. Tällä myöhäisellä muodolla tai tästä kehittyneellä lajilla Duchesnehippusella oli samanlaiset hampaat kuin eoseenikauden hevosensukuisilla eläimillä equidieilla. Noin 38 miljoonaa vuotta sitten kohtasi Pohjois-Euroopan hevoseläimiä tuho, mutta hevosen kehitys jatkui Amerikassa.

Myöhäiseoseenilla ja varhaisoligoseenilla 32–24 miljoonaa vuotta sitten ilmasto kuivui ja viileni, kosteat metsät korvautuivat kuivilla aroila ja savanneilla tropiikissa ja keskileveysysasteilla. Mesohippus kehittyi, ja siitä tuli ensin Mesohippus celer ja pian Mesohippus westoni. Mesohippuksen kolme keskimmäistä varvasta olivat hyvin isoja, reunimmaiset kaksi pieniä. Mesohippuksen säkäkorkeus oli 61 senttiä. Se lienee syönyt puiden lehtiä. Noin 36 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi Miohippus, joka oli Mesohippusta suurempi. Se eli nelisen miljoonaa vuotta rinnan Mesohippuksen kanssa. 40–25 miljoonaa vuotta sitten eläneestä, 40–55 kilon painoisesta Miohippuksesta on sekä aromuoto että metsämuoto. Säkäkorkeudeltaan metrin korkuinen Merychippus eli aroilla 17–11 miljoonaa vuotta sitten keskimioseeniepookilla ja kehittyi nopeasti erilaisin muotoihin. Aina vain suurempi eläin tarvitsi suhteessa vähemmän ravintoa.

Merychippuksen jälkeen kehittyivät täysin aroelämään sopeutuneet, pitkäjalkaiset ja pitkäkaulaiset suuret hevoset Hipparion, Protohippus ja Pliohippus. 7 miljoonan vuoden takainen Pliohippus oli yksivarpainen.

Kaikki nykyiset hevoseläimet kuuluvat Equus-sukuun, jonka arvioidaan kehittyneen Pohjois-Amerikassa pleistoseeniin mennessä Dinohippuksesta, ehkä Plesippus-suvun kauttalähde?. Suku levittäytyi ympäri pohjoista pallonpuoliskoa, mutta kuoli sukupuuttoon Amerikasta noin 13 000–11 000 vuotta sitten, ja palasi mantereelle vasta eurooppalaisten tuomana.[2] Varhaisia Equus-lajeja olivat amerikkalaiset Equus scotti ja jättiläishevonen Equus giganteus sekä Italiasta asti löydetty Equus stenonis. Nykyhevosen edeltäjä Equus ferus ilmestyi 630 000–320 000 vuotta sitten, nykyhevonen Equus caballus on tämän alalaji, joka on kehittynyt ihmisen risteyttämänä noin 4 000–2 500 vuotta sitten.

Joissakin yhteyksissä hevoset ja niiden edeltäjät sijoitetaan ylälahkoon Laurasiatheria[3] ja siihen kuuluvaan luokittelemattomaan rymään Ungulata.

Hevosen edeltäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bob Strauss: Prehistoric Horses - The Story of Horse Evolution About.com. Viitattu 29.3.2013.
  2. Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 495. London: Hermes House, 2016. ISBN 978-1-84681-209-5. (englanniksi)
  3. Summary of Laurasiatheria (Mammalia) Phylogeny bioline.org.br. Viitattu 17.8.2014. (englanniksi)