Tämä on lupaava artikkeli.

Herttakaksikko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Herttakaksikko
Listera cordata 130506c.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Suku: Pesäjuuret Neottia
Laji: cordata
Kaksiosainen nimi

Neottia cordata
(L.) Rich.[1]

Synonyymit

Listera cordata

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Herttakaksikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Herttakaksikko Commonsissa

Herttakaksikko (Neottia cordata) on pienikokoinen, pohjoisen havumetsävyöhykkeen kämmekkälaji, joka on saanut nimensä herttamaisista lehdistään. Sitä tavataan kosteista ja soistuvista kuusimetsistä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasviokuva

Herttakaksikko kasvattaa hennon, 10–20 cm korkean varren. Sillä on vaakajuurakko, jonka hentojen rönsyjen avulla kasvi leviää kasvullisesti. Nimensä laji on saanut lehtiensä perusteella. Varren alaosassa on yleensä vastakkain asettuneina kaksi leveän herttamaista, 1–2,5 cm pituista lehteä. Kukattomassa varressa lehdet ovat varren päässä. Varren latvassa oleva kukinto on lyhyt, harsu tähkä, jossa on 3–10 kukkaa. Kukat ovat pieniä, noin 5 mm leveitä ja väriltään rusehtavan tai punertavan vihreitä. Kukan huomiota herättävin osa on kapea- ja suippoliuskainen, kannukseton huuli, joka on 2–3 kertaa muiden kehälehtien pituinen ja kärjestään kaksiliuskainen. Kukka tuoksuu epämiellyttävälle, ja haju muistuttaa lähinnä pilaantunutta ruokaa. Herttakaksikko kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Näkyvää kukinta-aikaa pidentää se, että teriö pysyy tuoreena vielä siementen kypsyessäkin. Kasvin hedelmä on kellertävä, pystyhkö ja pullea kota.[2][3]

Vaikka laji tunnettaan yhä paremmin nimellä Listera cordata, on sen osoitettu olevan hyvin läheistä sukua pesäjuurelle (Neottia nidus-avis), jolloin nimistösääntöjen mukaisesti "kaksikot" (ent. Listera) siirretään aikaisemmin kuvattuun sukuun Neottia.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herttakaksikko on levinneisyydeltään sirkumboreaalinen; toisin sanoen sitä esiintyy pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeellä. Euroopassa sitä tavataan Britteinsaarilta, Fennoskandiasta, Pohjois-Saksasta ja -Puolasta, Baltiasta ja Venäjän pohjois- ja keskiosissa Länsi-Siperiaan saakka. Keski- ja Etelä-Euroopassa laji kasvaa vuoristometsissä muun muassa Alpeilla, Balkanilla sekä Kaukasuksen alueella. Herttakaksikon levinneisyysalue jatkuu Venäjän Tyynenmeren rannikolta Alaskaan, Kalliovuorille sekä Kanadaan. Lajia kasvaa myös Grönlannissa ja Islannissa.[4]

Suomessa herttakaksikkoa voi löytää lähes koko maasta. Yleisimmillään se on Kainuussa ja Lapissa.[5] Pienen kokonsa ja vaatimattoman ulkonäkönsä takia laji on kuitenkin vaikeasti havaittavissa. Etelä- ja Keski-Suomessa laji on viime vuosikymmeninä taantunut.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herttakaksikkoa voi löytää metsistä lähes koko Suomesta, useimmiten kosteista ja soistuvista kuusimetsistä sammalen seasta.[2] Kasvi muodostaa yleensä harvahkoja kasvustoja juuren rönsyjen avulla.[3] Lajia ei voida pitää selvänä kalkinkarttajana tai -vaatijana.

Kukkia pölyttävät useimmiten sienisääsket (Mycetophylidae) ja harsosääsket (Sciaridae).[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ackerman, J. D. & Messler, M. R. (1979). "Pollination biology of Listera cordata (Orchidaceae)". American Journal of Botany 66(7) 1979; 820–824.
  • Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Catalogue of Life catalogueoflife.org. Viitattu 13.7.2012.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 497.
  3. a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 46.
  4. Den virtuella floran: Spindelblomster (ruotsiksi) Viitattu 28.6.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Herttakaksikon levinneisyys Suomessa Viitattu 28.6.2010.
  6. Oulun kasvit 2005, s. 189.
  7. Ackerman 1979, s. 820–824.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]