Hernán Siles Zuazo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hernán Siles Zuazo
Hernán Siles Zuazo.jpg
Bolivian presidentti
Edeltäjä Hugo Ballivián
Seuraaja Víctor Paz Estenssoro
Bolivian presidentti
Edeltäjä Víctor Paz Estenssoro
Seuraaja Víctor Paz Estenssoro
Bolivian presidentti
Edeltäjä Guido Vildoso
Seuraaja Víctor Paz Estenssoro
Henkilötiedot
Syntynyt 21. maaliskuuta 1914
La Paz, Bolivia
Kuollut 6. elokuuta 1996 (82 vuotta)
Montevideo, Uruguay
Puoliso María Teresa Ormachea de Siles
Tiedot
Puolue Movimiento Nacionalista Revolucionario - MNR
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Hernán Siles Zuazo (1914–1996) oli bolivialainen poliitikko, Bolivian presidenttinä 1956–1960 ja 1982–1985.[1]

Hernán Siles Zuazo oli entisen presidentin Hernando Siles Reyesin (1926–1930) poika.[2]

Hän oli Víctor Paz Estenssoron kanssa kansallisvallankumouksellisen liikkeen, Movimiento Nacionalista Revolucionarion (MNR) perustaja. MNR osallistui vuosina 1943-46 Gualberto Villarroelin edistykselliseen sotilashallitukseen. Vuonna 1951 Paz Estenssoro pyrki presidentiksi Siles Zuazo varapresidenttinään ja voitti vaalit, mutta Mamerto Urriolagoitian äärikonservatiivinen hallitus antoi vallan mieluummin kenraali Hugo Balliviánille. Tuolloin MNR siirtyi maanalaiseen toimintaan ja johti 1952 vallankumousta sotilasjunttaa vastaan. MNR:n valtakaudella tehtiin käänteentekeviä uudistuksia kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus myös alkuperäisväestölle ja kansallistettiin kaivokset ja tehtiin maauudistus. Pazin kauden päättyessä Siles oli hänen luonnollinen seuraajansa ja voitti helposti vaalit 1956. Silesin kaudella MNR alkoi hajota poliittisiin erimielisyyksiin, inflaatio kohosi ja hallituksella oli vaikeuksia riisua aseista vuoden 1952 vallankumoukseen osallistuneet kansanjoukot. Silesin kauden päättyessä Paz pyrki jälkeen presidentiksi ja nimitti Silesin lähettilääksi Paraguayhun ja Espanjaan.[2]

Silesin ja Paz Estenssoron välit katkesivat 1964 presidentin pyrkimykseen sallia uudelleenvalinta. Hän tuki alun perin kenraalien René Barrientos ja Alfredo Ovando MNR:n vastaista vallankaappausta marraskuussa 1964, mutta katui pian päätöstään kenraalien manipuloidessa vaalituloksia ja nostaessa itsensä valtaan. Siles Zuazo oli maanpaossa 1964–1978. Vuonna 1971 Siles vastusti kenraali Hugo Banzerin vallankaappausta, jota Paz puolestaan tuki.[2]

Siles vei MNR-puolueen vasemmistosiiven mukanaan vasemmistolaiseen vallankumoukselliseen liikkeeseen (Movimiento de la Izquierda Revolucionaria, MIR).[2]

Vuoden 1978 demokratian palauttamisen jälkeen Siles Zuazo muodosti laajan vasemmistolaisen Unidad Democrática y Popular (UDP) -liiton MIRin ja kommunistien välillä. UDP pärjäsi hyvin vuosien 1978, 1979 ja 1980 vaaleissa, joista osa mitätöitiin ja viimeiset keskeytti verinen kenraali Luis García Mezan "kokaiinivallankaappaus." Siles Zuazo valittiin viimein presidentiksi 1982 vuoden 1980 vaalituloksen mukaan Jaime Paz Zamora varapresidenttinään. Hän pyrki sovittelemaan välejä keskustan kanssa, ja hänen liian oikeistolaisena pitämänsä talouspolitiikan vuoksi MIRistä irtosi 1985 Movimiento Bolivia Libre. Vuosien 1982–1986 hyperinflaatio ja ammattiliittojen Juan Lechínin järjestämät lakot ajoivat Silesin suosion alas. Hänen kautensa eräs huippukohta oli natsisotarikollinen Klaus Barbien karkotus Ranskaan tuomittavaksi 1983.[3] Vuonna 1985 hallituksen toimintakyvyttömyys sai kongressin järjestämään uudet vaalit sillä syyllä että Siles oli valittu jo 1980. Paz Estenssoro valittiin uudelleen[4]

Siles palasi Uruguayhun, jossa oli asunut maanpakolaisaikoinaan jo vuosia. Hän kuoli Montevideossa 83-vuotiaana.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hernán Siles Zuazo Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.4.2015.
  2. a b c d e Hernan Siles Zuazo, Ex-President of Bolivia, Is Dead at 83 NY Times. Viitattu 25.4.2015.
  3. Klaus Barbie Jewish Vrtual Libraty. Viitattu 25.4.2015.
  4. Country profile Bolivia Library of Congress. Viitattu 25.4.2015.