Hernán Siles Zuazo
| Hernán Siles Zuazo | |
|---|---|
 |
|
| Bolivian presidentti | |
| Edeltäjä | Hugo Ballivián |
| Seuraaja | Víctor Paz Estenssoro |
| Bolivian presidentti | |
| Edeltäjä | Víctor Paz Estenssoro |
| Seuraaja | Víctor Paz Estenssoro |
| Bolivian presidentti | |
| Edeltäjä | Guido Vildoso |
| Seuraaja | Víctor Paz Estenssoro |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1914 La Paz, Bolivia |
| Kuollut | 6. elokuuta 1996 (82 vuotta) Montevideo, Uruguay |
| Puoliso | María Teresa Ormachea de Siles |
| Tiedot | |
| Puolue | Movimiento Nacionalista Revolucionario - MNR |
.svg) Nimikirjoitus |
|
Hernán Siles Zuazo (1914–1996) oli bolivialainen poliitikko, Bolivian presidenttinä 1956–1960 ja 1982–1985.[1]
Hernán Siles Zuazo oli entisen presidentin Hernando Siles Reyesin (1926–1930) poika.[2]
Hän oli Víctor Paz Estenssoron kanssa kansallisvallankumouksellisen liikkeen, Movimiento Nacionalista Revolucionarion (MNR) perustaja. MNR osallistui vuosina 1943-46 Gualberto Villarroelin edistykselliseen sotilashallitukseen. Vuonna 1951 Paz Estenssoro pyrki presidentiksi Siles Zuazo varapresidenttinään ja voitti vaalit, mutta Mamerto Urriolagoitian äärikonservatiivinen hallitus antoi vallan mieluummin kenraali Hugo Balliviánille. Tuolloin MNR siirtyi maanalaiseen toimintaan ja johti 1952 vallankumousta sotilasjunttaa vastaan. MNR:n valtakaudella tehtiin käänteentekeviä uudistuksia kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus myös alkuperäisväestölle ja kansallistettiin kaivokset ja tehtiin maauudistus. Pazin kauden päättyessä Siles oli hänen luonnollinen seuraajansa ja voitti helposti vaalit 1956. Silesin kaudella MNR alkoi hajota poliittisiin erimielisyyksiin, inflaatio kohosi ja hallituksella oli vaikeuksia riisua aseista vuoden 1952 vallankumoukseen osallistuneet kansanjoukot. Silesin kauden päättyessä Paz pyrki jälkeen presidentiksi ja nimitti Silesin lähettilääksi Paraguayhun ja Espanjaan.[2]
Silesin ja Paz Estenssoron välit katkesivat 1964 presidentin pyrkimykseen sallia uudelleenvalinta. Hän tuki alun perin kenraalien René Barrientos ja Alfredo Ovando MNR:n vastaista vallankaappausta marraskuussa 1964, mutta katui pian päätöstään kenraalien manipuloidessa vaalituloksia ja nostaessa itsensä valtaan. Siles Zuazo oli maanpaossa 1964–1978. Vuonna 1971 Siles vastusti kenraali Hugo Banzerin vallankaappausta, jota Paz puolestaan tuki.[2]
Siles vei MNR-puolueen vasemmistosiiven mukanaan vasemmistolaiseen vallankumoukselliseen liikkeeseen (Movimiento de la Izquierda Revolucionaria, MIR).[2]
Vuoden 1978 demokratian palauttamisen jälkeen Siles Zuazo muodosti laajan vasemmistolaisen Unidad Democrática y Popular (UDP) -liiton MIRin ja kommunistien välillä. UDP pärjäsi hyvin vuosien 1978, 1979 ja 1980 vaaleissa, joista osa mitätöitiin ja viimeiset keskeytti verinen kenraali Luis García Mezan "kokaiinivallankaappaus." Siles Zuazo valittiin viimein presidentiksi 1982 vuoden 1980 vaalituloksen mukaan Jaime Paz Zamora varapresidenttinään. Hän pyrki sovittelemaan välejä keskustan kanssa, ja hänen liian oikeistolaisena pitämänsä talouspolitiikan vuoksi MIRistä irtosi 1985 Movimiento Bolivia Libre. Vuosien 1982–1986 hyperinflaatio ja ammattiliittojen Juan Lechínin järjestämät lakot ajoivat Silesin suosion alas. Hänen kautensa eräs huippukohta oli natsisotarikollinen Klaus Barbien karkotus Ranskaan tuomittavaksi 1983.[3] Vuonna 1985 hallituksen toimintakyvyttömyys sai kongressin järjestämään uudet vaalit sillä syyllä että Siles oli valittu jo 1980. Paz Estenssoro valittiin uudelleen[4]
Siles palasi Uruguayhun, jossa oli asunut maanpakolaisaikoinaan jo vuosia. Hän kuoli Montevideossa 83-vuotiaana.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hernán Siles Zuazo Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ a b c d e Hernan Siles Zuazo, Ex-President of Bolivia, Is Dead at 83 NY Times. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ Klaus Barbie Jewish Vrtual Libraty. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ Country profile Bolivia Library of Congress. Viitattu 25.4.2015.
| ||||||||||
