Herman Bang

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Herman Bang
Herman Bang
Herman Bang
Henkilötiedot
Koko nimi Herman Joachim Bang
Syntynyt1857
Als, Tanska
Kuollut1912 (54–55 vuotta)
Ogden, Utah, Yhdysvallat
Kansalaisuus -
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielitanska
Tuotannon kielitanska
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Herman Joachim Bang (1857 Als, Tanska1912 Ogden, Utah, Yhdysvallat[1][2]) oli tanskalainen kirjailija ja toimittaja, kotoisin Alssaarelta.[3]

Bang kuului laajaan tanskalaiseen sivistyssukuun. Yritettyään ensin näyttelijäksi hän antautui sanomalehtikirjoittajaksi ja saavutti alalla varsin huomattavan sijan etenkin teatteri- ja kirjallisuusarvostelijana. Näitä arvosteluja hän julkaisi kokoelmina Realisme og realister (1879), Kritiske studier og udkast (1880), Herhjemme og derude (1881). Saavutettuaan 1880 menestystä kirjailijana romaanillaan Haabløse slægter hän antautui vakavampaan kirjalliseen luomistyöhön ja julkaisi pitkän sarjan Jacobsenin ja ranskalaisen naturalismin, myöhemmin venäläisen kirjallisuuden vaikutuksesta johdettavia romaaneja ja novellikokoelmia, kuten Stille existenser (1886), Tine (1889) sekä Ved vejen (1898), jota useat pitävät hänen parhaana teoksenaan, Det hvide hus (1898) ja Det graa hus (1901), Mikaël (1904), De uden fædreland (1906).[3]

Kirjailijantyönsä ohella Bang vietti harhailevaa, levotonta matkailijaelämää esiintyen lausujana ja näyttelijänäkin. Pitemmät ajat hän oleskeli Pariisissa, jossa hän toimi skandinaavisen kirjallisuuden, etenkin Ibsenin, Bjørnsonin ja Strindbergin hyväksi. Sen jälkeen hän toimi taas sanomalehtikirjoittajana Kööpenhaminassa. Hän julkaisi 1891 elämäkerrallisen muistelmateoksen Ti aar.[3]

Bangin kirjoitustapa on omaperäistä, yhtäältä laveaa etenemätöntä kuvaamista, toisaalta taas kärjistetyillä keinoilla vaikuttavaa, välähdyksenomaisilla piirteillä valaisevaa impressionismia. Hänen kirjailijaluonteessaan on hempeää, tuskan ja sairaalloisen onnettomuuden tunteissa herkuttelevaa. Hänen päätyyppeinään on joko onnettomia, elämään uupuneita nuorukaisia, jotka irrallisina ja päämäärättä harhailevat elämän kuumeisessa ja työläässä tuoksinassa, tai sitten taas kärsiviä, altistuvia elämän lapsipuolia, syrjässä olijoita, stille existenser.[3]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isänmaattomat: romaani (De uden faedrelan, 1906), suomentanut Anna-Maria Tallgren; avustajina runokokoelmain suomentamisessa Uuno Kailas ja Alvari Rinne. Otava 1927
  • Väkevin: kummallinen kertomus, (Staerkest) kertomus, suomentanut Juho Ahava. Karisto 1908
  • Tien vieressä (Ved vejen, 1886 kokoelmassa Stille eksistenser), suomentanut Anna Maria Tallgren, Gummerus 1918
  • Tine (Tine, 1889), suomentanut Anna Maria Tallgren, Otava 1919
  • Valkea talo: romaani (Det hvide hus, 1898), suomentanut Helmi Wecksell, runot suomentanut Aarni Kouta. Kustannusoy. Ahjo 1919
  • Neljä paholaista y. m. kertomuksia (De fire djaevle, 1890), suomentanut V. Tarkiainen, Karisto, 1912
  • Kaunis päivä ynnä muita kertomuksia, suomentanut Juho Ahava. Pori: G. Roneliuksen kirjakauppa 1908
  • "Kummitusjuttu", sisältyy antologiaan Unikäärme ja muita vanhoja kauhukertomuksia, toimittaja Matti Järvinen, Nysalor-kustannus 2017.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bang, Herman, Tietosanakirja osa 11, Täydennysosa, palsta 134, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bang, Herman”, Otavan kirjallisuustieto, s. 70. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. a b c d Bang, Herman, Tietosanakirja osa 1, palsta 844−845, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]