Herbert von Bismarck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herbert von Bismarck, Christian Wilhelm Allersin piirros vuodelta 1892.

Nikolaus Heinrich Ferdinand Herbert von Bismarck (28. joulukuuta 1849 Berliini18. syyskuuta 1904 Friedrichsruh) oli saksalainen diplomaatti ja poliitikko, joka toimi vuosina 1886–1890 Saksan ulkoministerinä. Hän oli valtakunnankansleri Otto von Bismarckin poika.[1]

Herbert von Bismarck opiskeli Berliinissä ja Bonnissa, ja kohosi Preussin armeijan upseeriksi Ranskan–Saksan sodan aikana, jossa hän myös haavoittui Mars-la-Tourin taistelussa. Vuonna 1873 hän siirtyi diplomaatiuralle. Hän avusti usein henkilökohtaisesti kanslerina toiminutta isäänsä ja toimi joitain vuosia tämän yksityissihteerinä. Bismarck työskenteli ensin Saksan lähetystöissä Bernissä ja Wienissä, toimi 1882–1884 lähetystöneuvoksena Lontoossa ja 1884 Pietarissa sekä 1884–1885 lähettiläänä Haagissa. Sen jälkeen hänet nimitettiin ulkoministeriön alivaltiosihteeriksi ja 1886 valtiosihteeriksi eli ulkoministeriksi. Vuonna 1888 hänestä tuli myös Preussin valtionministeri. Kun Otto von Bismarck vuonna 1890 joutui eroamaan kanslerin tehtävistä, myös Herbert joutui jättämään hallituksen. Hän oli Saksan valtiopäivillä konservatiivien edustajana vuosina 1881–1886 ja uudelleen vuodesta 1893 kuolemaansa asti, mutta ei onnistunut luomaan siellä näyttävää poliittista uraa. Isänsä kuoltua hän peri tämän ruhtinaan arvon.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nordisk familjebok (1905), s. 512 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.3.2014.