Herbert Windt
Herbert Windt (15. syyskuuta 1894 Senftenberg – 22. marraskuuta 1965 Deisenhofen) oli saksalainen säveltäjä.[1] Hän teki musiikkia natsien propagandaelokuviin, kuten Leni Riefenstahlin ohjaamaan Tahdon riemuvoittoon. Windtin säveltämästä musiikista kuitenkin koostuu vain viidennes Tahdon riemuvoiton kaikesta musiikista; suurimmaksi osaksi elokuvan musiikki nimittäin koostuu marsseista ja taistelulauluista. Windt oli työskennellyt Riefenstahlin kanssa jo elokuvassa Der Sieg des Glaubens (1933) ja sävelsi musiikin kaikkiin Riefenstahlin elokuviin Tahdon riemuvoiton jälkeen lukuun ottamatta Tag der Freiheit! – Unsere Wehrmachtia (1935).[2]
Windt syntyi musikaaliseen perheeseen ja alkoi varhain opetella pianonsoittoa sekä nuotinlukua. Vuonna 1910 hän pääsi Sternin konservatorioon, jossa opiskeli, kunnes kesällä 1914 ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen maailmansotaan. Vuonna 1917 hän haavoittui niin vaikeasti, että ura kapellimestarina tai pianistina ei enää tullut kyseeseen. Vuodesta 1921 Windt opiskeli Franz Schrekerin johdolla Berliinin musiikkiyliopistossa ja omistautui sävellystyölle. Hänen töihinsä kuului ooppera Andromache (1932), joka kuitenkin esitettiin vain neljästi. Windt liittyi marraskuussa 1931 natsipuolueeseen (NSDAP) ja tuli poliittisissa piireissä niin tunnetuksi, että alkoi saada paljon tilauksia elokuviin, radioon ja televisioon tehtävää musiikkia varten. Ensimmäinen natsien elokuva oli Morgenrot (1933), johon Windt teki musiikin. Hän erikoistui "sankarillisen" ja "kansallisen" elokuvamusiikin tekemiseen, mikä ilmeni esimerkiksi suosittujen Wagner-motiivien käyttönä. Hän sävelsi radioon kantaatin Adolf Hitlerin lennosta Itä-Preussista Niederwaldiin vuonna 1937.[1]
Windt ihaili Wagnerin lisäksi Richard Straussia. Hänen sävellystyylinsä oli läheisissä kytköksissä myöhäisromanttisuuteen. Windt tunsi hyvin musiikin mahdollisuudet assosiaatioiden luomisessa ja käytti tätä tietämystä laajasti hyväksi elokuvamusiikissaan. Windt sai Riefenstahlilta välillä tiukkoja rajoituksia käytettävän musiikillisen materiaalin suhteen. Hän kehuikin perhepiirissään ohjaajan taiteellista osaamista, mutta toisaalta luonnehti tätä "hysteeriseksi vuoheksi".[2]
Windtin musiikki on mikromotiiveihin keskittyvää ja rytmisesti tarkkaa.[1] Hän käytti fanfaarinomaisia motiiveja.[2] Riefenstahlin elokuvien ja Morgenrotin lisäksi hän teki musiikin esimerkiksi sotaoperaatioelokuviin Feldzug in Polen (1940) ja Sieg im Westen (1941). Hän teki yhteistyötä sellaisten ohjaajien kuin Wolfgang Liebeneinerin, Georg Wilhelm Pabstin, Frank Wisbarin ja Gustav Ucickyn kanssa. Vuoteen 1945 mennessä hän teki lukuisien elokuvien musiikin ohella radiokantaatteja, sotilaslauluja ja juhlamusiikkia, mikä mahdollisti hänelle korkean elintason. Toisen maailmansodan jälkeen hänelle asetettiin ammatinharjoituskielto, mutta denatsifikaation jälkeen hän sai vuonna 1948 palata työhönsä säveltäjänä. Vaikka hän työskenteli sodan jälkeen sellaisten ohjaajien kuin Georg Wilhelm Pabstin ja Wolfgang Staudten kanssa, hän ei saavuttanut aiempaa menestystään. Tunnetuimman sodanjälkeisen musiikkinsa hän sävelsi Frank Wisbarin sotaelokuvaan Hunde, wollt ihr ewig leben (1958). Hän sävelsi musiikkia myös kuunnelmiin. Kuolemansa jälkeen hän on pitkälti vaipunut unohduksiin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Herbert Windt (1894-1965) Kieler Beiträge zur Filmmusikforschung
- ↑ a b c “I compose the Party Rally...”: The Role of Music in Leni Riefenstahl’s Triumph of the Will Library, University of Michigan
| ||||||||||||||||||||||
