Herbert Gumpler

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gumpler Itä-Saksassa vuonna 1963 Hans Globke -oikeudenkäynnin tarkkailijana.

Herbert Hirsch Gumpler (15. syyskuuta 1926 Helsinki15. helmikuuta 1998 Las Palmas, Espanja)[1] oli suomalainen varatuomari, joka tuli tunnetuksi rikosjuttujen puolustusasianajajana.

Gumpler kirjoitti ylioppilaaksi 1945, valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1956 ja sai varatuomarin arvon 1959.[2] Gumplerin vuonna 1958 perustama Asianajotoimisto Herbert Gumpler Ky on yhä toiminnassa, asianajajana nyt Matti Nurmela.[3]

Gumpler kirjoitti 1970-luvulla yhdessä Carl Mestertonin kanssa puolen tusinaa ruotsinkielistä televisionäytelmää oikeudenkäytön teemoista, kuten eutanasiasta, sekä teatterinäytelmän Kolme juttua ennen lounasta.[1][2][4] 1960-luvulla hän oli mukana ajamassa homoseksuaalisuuden kriminalisoinnista luopumista.[5] Vuonna 1963 Gumpler toimi tarkkailijana oikeudenkäynnissä, jossa DDR tuomitsi Hans Globken poissaolevana kuolemaan osallisena niin sanottuihin Nürnbergin rotulakeihin natsi-Saksassa.[6]

Gumpler jäi eläkkeelle vuonna 1987 ja kuoli Kanariansaarilla Las Palmasissa 1998.[1] Vuonna 1996 Otava julkaisi hänen muistelmateoksensa Itse plus Gumpler, jonka nimi viittaa hänen tapaansa vastata päämiehensä puolesta tuomarin nimenhuutoon.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kosto vai kasvatus: lisääntyvä nuorisorikollisuus aikamme ongelma. Tammi 1964.
  • Itse plus Gumpler. Rikosjuristin muistoja. Otava 1996. ISBN 9789511140269.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Herbert Gumpler, Meliza’s Genealogy, amitys.com. Viitattu 21.4.2015.
  2. a b Herbert Gumpler. Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 21.4.2015.
  3. Asianajotoimisto Herbert Gumpler Ky, Asianajajaliitto. Viitattu 21.4.2015.
  4. Rätt att leva, rätt att dö – om eutanasi, Yle Arkivet 9.3.2010. Viitattu 21.4.2015.
  5. Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, väitöskirja, Kuopion yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos 1997, s. 317, 323–324. Viitattu 21.4.2015.
  6. Oberstes Gericht, Globke-Prozess, Prozessbeobachter, App in die Geschichte, (sama teksti myös kuvan tiedoissa Commonsissa), viitattu 21.4.2015.