Henschel P.75

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henschel P.75
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Valmistaja Henschel
Valmistusmäärä 0

Henschel P.75 oli suunniteltu saksalainen yksimoottorinen hävittäjä.

Konetyypin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työt Henschel P.75 parissa käynnistyivät 1941. Yhtiön suunnittelijat valitsivat koneelle erittäin epätavallisen canard-siipikonfiguraation, minkä lisäksi koneen moottori ja potkuri päätettiin sijoittaa ajalle tyypillisistä hävittäjistä poiketen koneen peräosaan. Erikoinen rakenne tarjosi P.75:lle merkittäviä etuja, kuten tilaa aseistukselle koneen nokassa.[1]

P.75:ssä suunniteltiin käytettävän 24-sylinteristä Daimler-Benz DB 613 A/B -rivimoottoria, joka oli rakennettu yhdistämällä kaksi pienempää DB 603 -moottoria yhdeksi suuremmaksi. Moottori oli suunniteltu sijoitettavaksi P.75:n ohjaamon taakse, ja sen oli tarkoitus pyörittää kahta koneen perään asennettua vastakkainpyörivää potkuria.[1]

P.75:n ohjaamo oli ajateltu sijoittaa koneen pääsiiven eteen, korkeusperäsin koneen nokkaan ja sivuperäsin ajan muista koneista poiketen rungon alle. Rungon alle asennettu peräsin esti kahta potkuria osumasta vahingossa maahan tai muihin esteisiin nousun ja laskun aikana. P.75:ssä oli tarkoitus käyttää kolmipyörälaskutelinettä.[1]

Projekti pääsi laajoihin tuulitunnelikokeisiin, joista se suoriutui hyvin tuloksin. Tämä teki koneen viimeistelystä prototyyppiä varten helppoa. P.75 jäi lopulta kesken, kun OKL peruutti projektin Henscelin suunnitellessa ensimmäisen prototyypin rakentamista. Viralliseksi syyksi peruutukseen kerrottiin Luftwaffen epäilevä suhtautuminen koneen erikoisiin rakenteellisiin ratkaisuihin. Projektin peruutuksen takana olivat tosin enemmänkin muut syyt. Vuonna 1941 Saksan ilmailuministeriössä (RLM) vallitsi esimerkiksi edelleen luulo siitä, että jo käytössä olevat hävittäjät riittäisivät sodan voittamiseen. Toisena syynä oli todennäköisesti myös Messerschmittin Bf 109:n ympärille rakentunut hävittäjämonopoli, jota RLM suojeli.[1]

Henschel palasi vielä 1943 canard-koneiden pariin yhtiön kehittäessä Argus As 014 -sysäysputkimoottoria voimanlähteenään käyttävää P.87-hävittäjää. Tämäkään projekti ei tosin ehtinyt piirustuksia pidemmälle ennen sodan päättymistä.[1]

Tekniset tiedot (P.75)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.030000011,30 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&012.020000012,20 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03000004,30 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&028.040000028,40 m²
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&0-301.010000007 200-7 500 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Daimler-Benz DB 613 A/B -kahdesta V12-moottorista yhdistetty voimalaite; &&&&&&&&&&&02610.&&&&002 610 kW (&&&&&&&&&&&03500.&&&&003 500 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0790.&&&&00790 km/h 7 000 metrissä
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012000.&&&&0012 000 m

Aseistus

  • 4 × 30 mm MK 108 -tykkiä nokassa

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ryś, Marek: German Air Projects vol. 2 - Fighters. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2004. 83-89450-07-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ryś 2004: 21–22

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]