Henry Grattan
Henry Grattan (3. heinäkuuta 1746 Dublin, Irlanti – 4. kesäkuuta 1820 Lontoo, Englanti)[1] oli irlantilainen poliitikko, jonka ansiota oli Irlannin parlamentille vuonna 1782 annettu itsenäinen lainsäädäntövalta. Vuosien 1782–1800 parlamentin aikaa on kutsuttu Irlannin historiassa Grattanin parlamentiksi.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grattan kuului Irlannin hallitsevaan protestanttiseen luokkaan ja oli koulutukseltaan asianajaja. Hän liittyi 1770-luvun alussa Henry Floodin johtamaan liikkeeseen, joka tavoitteli Irlannille itsenäisyyttä lakien säätämisessä. Grattan valittiin joulukuussa 1775 Irlannin parlamentin alahuoneeseen, ja samoihin aikoihin Flood luopui liikkeen johdosta ottaessaan vastaan korkean brittiläisen viran. Grattan oli loistava puhuja, joten hän kohosi pian näkyvimmäksi Irlannin parlamentin etujen puolustajaksi.[1] Hän kannatti myös helpotuksia Irlannin katolista enemmistöä sortaviin lakeihin, vaikkakaan ei alun perin halunnut luovuttaa poliittista valtaa katolisille.[2] Vuonna 1775 puhjennut Yhdysvaltain itsenäisyyssota vahvisti huomattavasti Irlannin patrioottien asemaa, sillä Englannin hallitus pelkäsi irlantilaisten ottavan vaikutteita amerikkalaisten kapinasta ja oli siksi aiempaa valmiimpi myönnytyksiin pitääkseen Irlannin rauhallisena. Lisäksi Irlannin protestanttien sallittiin perustaa vapaaehtoisia maanpuolustusjoukkoja, jotka voisivat torjua vihollisen maihinnousun vakinaisen armeijan sotiessa Pohjois-Amerikassa. Irlantilaiset alkoivat käyttää näitä vapaaehtoisjoukkoja poliittisen painostuksen välineenä.[2][1]
Vuonna 1779 Grattan johti Irlannin parlamentin painostamaan Englannin hallitusta myöntämällä emämaalle maksettavat verot vain puoleksi vuodeksi normaalin kahden vuoden sijasta. Englannin hallitus taipui vielä samana vuonna Grattanin vaatimukseen poistaa Irlannilta kaupan rajoitukset, minkä jälkeen Irlanti saattoi käydä vapaasti kauppaa ulkomaiden kanssa. Tämä kohensi merkittävästi Irlannin taloudellisia oloja.[2] Huhtikuussa 1780 Grattan vaati kumoamaan niin sanotun Poyningsin lain, joka esti Irlannin parlamenttia säätämästä itsenäisesti lakeja Irlannille.[1] Kun Grattan kaksi vuotta myöhemmin sai samaa asiaa koskeneelle julistukselleen Irlannin parlamentin ja vapaaehtoisjoukkojen tuen, Englannin parlamentti taipui. Irlannin parlamentille annettiin oikeus säätää itsenäisesti lait Irlannille. Tämän jälkeen Grattan ajautui kuitenkin riitoihin Floodin kanssa, joka halusi jatkaa kamppailua vielä pidemmälle, jotta Englanti saataisiin luopumaan pysyvästi kaikesta lainsäädäntövallasta Irlannin suhteen.[2][1] Erimielisyyksien seurauksena sekä Flood että Grattan menettivät vaikutusvaltaansa.[1]
Seuraavien viidentoista vuoden aikana Grattan pyrki lisäämään Irlannin katolisten poliittisia oikeuksia. Ranskan vallankumous johti vallankumouksellisen nationalismin nousuun myös Irlannissa, jolloin poliittinen aloite alkoi liukua pois Grattanin käsistä.[1] Vuonna 1793 katoliset saivat Irlannissa rajoitetun äänioikeuden, mutta Irlannin parlamentti ei antanut katolisille oikeutta edustukseen parlamentissa. Mielialojen kiihtyessä Irlannissa Grattan teki vuonna 1797 lakiesityksen myös parlamenttiedustuksen sallimisesta katolisille, mutta Englannin hallituksen myötävaikutuksella esitys hylättiin.[3] Katkerana Grattan vetäytyi parlamentista toukokuussa 1797. Kun suuri kapina puhkesi Irlannissa seuraavana vuonna, hän oleskeli Englannissa. Grattan palasi parlamenttiin viiden kuukauden ajaksi vuonna 1800, ja vastusti huonolla menestyksellä William Pittin hallituksen esittelemää unionilakia, jonka hyväksymisen myötä ”Grattanin parlamentti” lakkautti itse itsensä.[1]
Grattan oli vuodesta 1805 kuolemaansa asti Ison-Britannian parlamentin alahuoneen jäsen.[1] Hänelle tarjottiin vuonna 1806 ministerinpaikkaa Charles James Foxin hallituksessa, mutta hän kieltäytyi.[4] Grattan teki Ison-Britannian parlamentissa kolme kertaa lakialoitteen katolisten emansipaatiosta. Viimeisin aloitteista hävisi vuonna 1819 parlamentin äänestyksessä vain kahden äänen vähemmistöllä.[5] Grattanin samanniminen poika toimi myöhemmin myös alahuoneen jäsenenä. Hän julkaisi isänsä kootut puheet (1822) ja viisiosaiset postuumit muistelmat (1839–1846).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Henry Grattan (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.5.2014.
- ↑ a b c d Mike Cronin: A History of Ireland, s. 97–102. Palgrave 2001.
- ↑ Cronin 2001, s. 107, 109.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1909), s. 151–152 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.5.2014.
- ↑ Cronin 2001, s. 123, 125.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henry Grattan Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
