Henrik Ryti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Johan Henrik Ryti (29. joulukuuta 1916 Helsinki15. tammikuuta 2002 Espoo[1]) oli suomalainen tieteilijä ja Teknillisen korkeakoulun professori.

Ryti toimi Valtion lentokonetehtaan suunnittelijana toisen maailmansodan ajoista vuoteen 1957 ja sen jälkeen vuosina 1958–1983 Teknillisen korkeakoulun lämpötekniikan ja koneopin professorina. Hän nosti lämpötekniikan teoreettisen tutkimuksen ja opetuksen korkealle kansainväliselle tasolle.[1] Hän paneutui syvällisesti teknillisten mittajärjestelmien kehittämiseen.[2] Hän oli Tekniikan käsikirjan päätoimittaja 1954–1965.

Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1935, diplomi-insinööriksi vuonna 1940 ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 1949.

Henrik Ryti oli presidentti Risto Rytin poika. Hänen veljensä oli Teknillisen korkeakoulun paperiteknologian professori Niilo Ryti (1919–1997) ja sisarensa lääketieteen lisensiaatti Eva Saxén (1922–2009).[3]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Besselin funktiot, 1968
  • Epästationaarinen lämpötilakenttä levyssä, johon liittyy lämpökapasiteetteja, 1982
  • Integraalimuunnosten käyttö lämmönjohtumistehtävien ratkaisuun, 1975
  • Kaasun spektrinauhan säteilyn laskeminen, 1982
  • Koneoppi, Osa 1 : Staattiset koneet, 1979
  • Lämmön johtuminen, Teknillinen Korkeakoulu moniste n:o 161, Helsinki 1959
  • Matemaattisia taulukoita, 1956
  • Tekniikan käsikirja (päätoimittaja) 1–10
  • Termodynamiikka, 1958
  • Über den Einfluss der exzentrischen Anlenkung der Pleuelstangen in Verbrennungsmotoren, 1948

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Uppslagsverket Finland
  2. Valaistustekniikkaa (toimimaton linkki)
  3. Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo: Ryti, Gerda (1886–1984) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.