Henri Lacordaire
Jean Baptiste Henri Lacordaire (1802–1861) oli ranskalainen saarnaaja. Hän kannatti nuorena Voltairen näkemyksiä mutta muuttui pian klerikalismin kannattajaksi. Hän toimi asianajajana Pariisissa 1822–1824, sai 1827 pappisvihkimyksen. Yhdessä Félicité de La Lamennais’n ja Charles de Montalembert’n kanssa hän perusti 1830 L’Avenir -nimisen aikakauslehden mutta alistui 1832 Gregorius XVI:n bullaan ja palveli puhujakyvyillään katolisuutta. Näin Lamennais’n alkama vapaamielinen ultramontanismi siirtyi ranskalaiseen uuskatolisuuteen, josta tuli paavinvallan paras tuki. Lacordaire kutsuttiin 1835 saarnaajaksi Notre-Damen katedraaliin, joka aina hänen puhuessaan oli täynnä kuulijoita. Hän lähti 1837 Roomaan, jossa hänestä tuli 1840 dominikaanimunkki, ja hän palautti munkkikunnan Ranskaan (lakkautettiin 1790).[1]
Lacordaire oli 1848 perustuslakia säätävän kokouksen jäsen. Hänet nimitettiin 1850 dominikaanien provinsiaaliksi Ranskaan, ja hän tuli 1854 Sorèzen vapaakoulun johtajaksi. Hänet valittiin 1860 Ranskan akatemian jäseneksi.[1]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Conférences de Notre-Dame de Paris (3 osaa 1835–1850)
- Lettre sur le Saint-Siège (1838)
- Vie de Saint Dominique (1840–1841)
- Éloges funèbres (1844–1849)
- Oeuvres complètes (6 osaa 1858: 9 osaa 1901).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Lacordaire, Jean Baptiste Henri, Tietosanakirja. Osa 5, palsta 383, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henri Lacordaire Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
