Henkien kirja

Henkien kirja (ransk. Le Livre des Esprits) on spiritistisen filosofian virstanpylväs. Sen ensimmäinen version julkaisi 18.4.1857 ranskalainen opettaja Hippolyte Léon Denizard Rivail pseudonyymillä Allan Kardec.

Kirja on jäsennelty kooste hengille esitetyistä kysymyksistä (1019 kappaletta), jotka koskevat henkien alkuperää, elämän tarkoitusta, maailmankaikkeuden järjestystä, hyvää sekä pahaa, ja kuolemanjälkeistä elämää. Kardec, joka piti itseään enemmän koostajana kuin kirjailijana, ryhmitteli kysymykset ja niiden vastaukset aihealueen mukaan.

Vuoden 1860 painoksen kansilehti

Henkien kirjaa seurasi myöhemmin neljä muuta teosta: Meedioiden kirja, Evankeliumi spiritismin mukaan, Taivas ja helvetti sekä Genesis.

Pääteemat

• Jumala on ikuinen, muuttumaton, aineeton, ainutlaatuinen, kaikkivaltias, äärimmäisen oikeudenmukainen ja hyvä. Hän loi maailmankaikkeuden, joka sisältää kaikki elävät ja elämättömät olennot, aineelliset ja aineettomat.
• Aineelliset olennot muodostavat näkyvän tai ruumiillisen maailman, ja aineettomat olennot näkymättömän tai hengellisen maailman, toisin sanoen henget.
• Henkien maailma on todellinen, primitiivinen, ikuinen, olemassa oleva ja selviytynyt maailma.
• Fyysinen maailma on vain toissijainen; se voi lakata olemasta muuttamatta henkimaailman olemusta.
• Henget saavat väliaikaisen, materiaalisen kuoren (ruumiin), jonka tuhoutuminen kuolemassa vapauttaa heidät.
• Erilaisten ruumiillisten olentojen joukosta Jumala on valinnut ihmislajin henkien inkarnaatioon. Ihmislaji on saavuttanut tietyn kehitystason, mikä antaa hänelle moraalisen ja älyllisen paremmuuden muihin nähden.
• Sielu on ruumiillistunut henki, jonka ruumis on vain väliaikainen vaate.
• Lähdettyään ruumiista sielu palaa henkimaailmaan, josta se lähti, ja palaa uuteen aineelliseen olemassaoloon enemmän tai vähemmän pitkän ajanjakson jälkeen. Tämän ajanjakson aikana se on vaeltavan henki tilassa.
• Hengen täytyy käydä läpi useita inkarnaatioita, mistä seuraa, että meillä kaikilla on ollut useita olemassaoloja.
• Hengen erilaiset ruumiilliset olemassaolot ovat aina kehittyviä eivätkä koskaan taannu, mutta edistymisen nopeus riippuu pyrkimyksistämme saavuttaa täydellisyys.
• Sielun ominaisuudet ovat meissä ruumiillistuneen hengen ominaisuuksia; näin ollen hyvä ihminen on hyvän hengen inkarnaatio ja pahaa tekevä ihminen alhaisen hengen inkarnaatio.
• Ruumiillistuneet henget elävät maailmankaikkeuden eri maailmoissa.
• Inkarnoitumattomat tai vaeltavat henget eivät täytä määriteltyä tai rajattua aluetta; ne ovat kaikkialla avaruudessa ja meidän keskellämme.
• Henkimaailman suhde ihmiseen ovat jatkuvaa. Hyvät henget vetoavat hyvään meissä, tukevat meitä elämän koettelemuksissa ja auttavat meitä kestämään rohkeasti; pahat henget vetoavat pahaan meissä: ne nauttivat nädessään meidän alistuvan.
• Korkeampien henkien moraali voidaan tiivistää tähän Jeesuksen opetukseen: toimi muita kohtaan samalla tavalla kuin haluaisit muiden toimivan itseäsi kohtaan.

Aiheesta muualla

• Kaarakainen, Pekka: Allan Kardecin tutkimus - Tietoa tuonpuoleisesta uusin menetelmin (pdf-tiedosto). Viitattu 26.8.2022.