Helsinki 2006 -talviolympiahanke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsinki 2006 talviolympiahankkeen tunnus.

Helsingin 2006 -talviolympiahanke oli Helsingin, Lahden ja Lillehammerin kaupunkien hanke vuoden 2006 talviolympialaisten järjestämiseksi. Hanke käynnistyi syksyllä 1997, ja hakemus jätettiin Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) kesäkuussa 1998 järjestettyyn kokoukseen. Kisat olisi pidetty 11.–26. helmikuuta 2006.

Hankkeen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset kaupungit olivat hakeneet aiemmin talviolympialaisia neljä kertaa: Lahden kaupunki haki vuosien 1964, 1968 ja 1972 kisoja sekä Tampere vuoden 1976 kisoja. Vuoden 1964 kisaäänestyksessä Itävallan Innsbruck oli selvä voittaja Lahden saamatta yhtään ääntä. Vuoden 1968 kisoja haettaessa Lahti sai ensimmäisellä kierroksella 11 ja toisella 14 ääntä voiton mennessä kolmannella kierroksella Ranskan Grenoblelle. Vuoden 1972 kisat menivät Japanin Sapporolle ensimmäisellä äänestyskierroksella Lahden saadessa 7 ääntä. Tämän jälkeen Lahti luopuikin kisojen hausta, mutta Tampere aktivoitui kisojen hakijana. Tampere sai ensimmäisellä kierroksella 12 ääntä ja toisella kierroksella 8 ääntä voittajan ollessa Yhdysvaltain Denver, joka kuitenkin luopui myöhemmin järjestämisestä järjestelyvastuun siirtyessä jälleen Innsbruckille.

Vuoden 1976 talvikisojen haun jälkeen Suomessa tilanne rauhoittui. Jaetut kisat nähtiin mahdottomaksi aina vuoteen 1990. Silloin ne tulivat teoriassa mahdolliseksi KOK:n tällöin tekemän jakamisen hyväksyvän peruskirjaa muuttaneen päätöksen perusteella. Sen jälkeen KOK:n puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch eri yhteyksissä kehotti suomalaisia aktivoitumaan talvikisojen saamiseksi Suomeen.

Hankkeen alkuvalmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden kaupunki teki helmikuussa 1992 päätöksen hakea vuoden 2006 talviolympialaisia. Ensimmäinen näkyvä toimi oli mainostaa Lahtea mäkihyppysimulaattoreineen Sevillan maailmannäyttelyssä sen Suomen paviljongissa kesällä 1992.[1] Hankkeen suunnittelu edellytti valtiontakuuta sekä kelkkailu- ja alppilajien järjestäjäkumppanin saamista mukaan. Kumppaniksi näytti tässä vaiheessa tulevan Norjan Lillehammer. Näkyvin hankkeen toimija oli Lahden kaupunginjohtaja Seppo Välisalo.[2] Hanke kuitenkin vaikeutui, kun Lillehammer luopui yhteistyöstä Lahden kanssa vuoden 1995 lopulla. Norjalaisilla oli tällöin omia suunnitelmia tuoda Trondheim talviolympialaisten järjestäjäehdokkaaksi.[3]

Puheenjohtaja Samaranch vieraili Suomessa kesäkuussa 1997 Paavo Nurmen satavuotisjuhlassa Turussa ja elokuussa 1997 World Games -kisojen avajaisissa Lahdessa. Hän kannusti suomalaisia hakemaan talviolympialaisten isännyyttä.[4]

Suomalaiset seurasivat tilannetta syyskuussa 1997 pidettyyn KOK:n kokoukseen asti. Kyseisessä kokouksessa valittiin vuoden 2004 kesäolympialaisten isäntäkaupunki, ja ehdokkaiden joukossa oli Tukholma. Valinnan päädyttyä Ateenaan suomalaiset aktivoituivat talviolympialaishankkeessaan. Kokouksessa Suomen KOK-edustaja Peter Tallberg ja Norjan Gerhard Heiberg kävivät alustavia keskusteluja, ja Heiberg ilmoitti norjalaisten valmiuden jatkaa neuvotteluja suomalaisten kanssa. Suomalaisille jaetut kisat oli ainoa realistinen vaihtoehto alppi- ja kelkkailulajien toteuttamiseksi.

Suomen olympiakomitea käynnisti hankkeen 17. syyskuuta 1997 pyytämällä Lillehammeria partnerikseen matkalla kohti vuoden 2006 talviolympialaisten isännyyttä. Jos Lillehammer suostuisi yhteistyöhön Helsingin kanssa, lähtisi Suomessa liikkeelle hakemuksen rakentaminen. Sitä varten Norjan ja Suomen urheilujohto kokoontuivat pohjoismaisessa kongressissa Huippuvuorilla. Norjan urheilun johtohahmo, Norjan olympiakomitean ja keskusurheilujärjestön puheenjohtaja Arne Myhrvold oli valmis jatkokeskusteluihin. Ruotsin Östersundin epäröiminen kisojen hakemiseksi vahvisti myös Helsingin hakemuksen tekemistä. Sen jälkeen Helsingin kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitonen ja hänen lillehammerilaiskollegansa Audun Tron keskustelivat hankkeesta Oslossa ja Lillehammerissa. Keskusteluissa päädyttiin siihen, että Lillehammer toimisi Helsingin alihankkijana: Lillehammer vuokraisi kisapaikat, ja suomalaiset kisajärjestäjät vastaisivat kustannuksista ja riskeistä. Helsingin, Lahden ja Lillehammerin edustajat sekä Suomen olympiakomitean kanssa solmivat aiesopimuksen Helsingissä 28. marraskuuta 1997.

Aiesopimuksen mukaan Suomen valtiolta haluttiin kahden miljardin markan eli 350 miljoonan euron takuut. Norjan kisatapahtumista Lillehammer saisi neljänneksen. Sekä Lahteen että Helsinkiin tarvittaisiin kisakylät. Helsinkiin lisäksi tarvittaisiin pikaluisteluhalli, jota kaavailtiin Myllypuroon[5], sekä Lahden lähelle Hollolaan freestylemäki. Suomen olympiakomitean pääsihteerin Jouko Purontakasen mukaan kuluja syntyisi hakuvaiheessa ”korkeintaan 15 miljoonaa markkaa eli 2,5 miljoonaa euroa, mutta pyrkimys olisi päästä alle kymmenen miljoonan markan eli 1,8 miljoonaa euroa”. lähde?

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 14. tammikuuta 1998 äänin 64–18 hakea talviolympialaisten isännyyttä. Päätöksen ehtona oli, että valtio myöntää hankkeelle kahden miljardin markan takauksen mahdollisten tappioiden kattamiseen. Isommista valtuustoryhmistä kokoomus ja sosialidemokraatit ja myös vasemmistoliitto antoivat hakemukselle tukensa. Vihreiden ja RKP:n ryhmässä oli enemmän epäluuloa. Myös pari vasemmistoliittolaista vastusti kisojen hakemista. Hankkeen vastustajat pelkäsivät ennen kaikkea mahdollisia taloudellisia tappioita. Lillehammer oli jo hyväksynyt hankkeen jo aiemmin, ja Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi sen yksimielisesti 19. tammikuuta 1998.

Valtioneuvosto teki tappiontakauspäätöksen 29. tammikuuta 1998. Tämän jälkeen Suomen olympiakomitea lähetti KOK:lle Lausanneen virallisen ilmoituksensa vuoden 2006 talvikisojen hakemisesta. Helsingin lisäksi muita hakijoita olivat Sveitsin Sion, Italian Torino, Puolan Zakopane, Slovakian Podrad Tatry ja Itävallan Klagenfurt. Ruotsin Östersund lähetti suoraan myös oman hakemuksensa, mutta sille ei Ruotsin olympiakomitea antanut tukeaan, joten KOK ei ottanut käsittelyyn Östersundin kisahakemusta.

Hankkeen jatkokäsittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorineuvos Martin Saarikangas, Helsinki 2006 -hakukomitean puheenjohtaja vuonna 2003.

Päätöksen ja kisahakemuksen jälkeen perustettiin asian hoitamiseksi virallinen yhdistys Olympia 2006, jonka puheenjohtaja oli ylipormestari Eva-Riitta Siitonen.

Hankkeen laajamittaisempi esittely tapahtui Naganon talviolympialaisissa helmikuussa 1998. Paikalla esittelytilaisuudessa olivat Suomen KOK-edustajat Peter Tallberg ja Pirjo Häggman, Norjan Arne Myrvold sekä Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Tapani Ilkka, pääsihteeri Jouko Purontakanen ja olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja Kalervo Kummola.

Olympia 2006 -hakukomitean puheenjohtajaksi valittiin maaliskuussa 1998 vuorineuvos Martin Saarikangas, ja jäseniksi Helsingistä ylipormestari Eva-Riitta Siitonen, apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikka ja tiedotuspäällikkö Pertti Mustonen, Lahdesta kaupunginjohtaja Kari Salmi ja teollisuusneuvos Hannu Roine, Suomen olympiakomiteasta europarlamentaarikko Marjo Matikainen-Kallström, puheenjohtaja Tapani Ilkka ja pääsihteeri Jouko Purontakanen sekä opetusministeriöstä johtaja Harri Syväsalmi ja erityisneuvonantaja Raija Mattila. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Tuija Brax nimettiin myöhemmin apulaiskaupunginjohtaja Viinikan tilalle.[6] [7] Lisäksi hakukomiteaan kuului viisi norjalaista: Arne Myhrvold, urheiluliiton kansainvälisen osaston johtaja Marit Myrmæl sekä Lillehammerin alueen kolme kunnanjohtajaa. Elokuussa 1998 KOK:n suomalaisjäsen Pirjo Häggman valittiin mukaan hakukomiteaan. Helsinki 2006 -toimistoon hakukomitean avuksi projektipäälliköksi valittiin olympiakomitean lajipäällikkö Jari Piirainen ja jäseneksi Helsingin eroava liikuntajohtaja Esko Ranto.

KOK kutsui hakukomiteoiden puheenjohtajat maaliskuussa 1998 Lausanneen antaakseen kisojen hakuohjeet. Toukokuun alussa Helsinki 2006 -hakukomitea esitteli kisahankkeen tunnuksen, jonka oli suunnitellut taiteilija Jarkko Kaunismäki. Hänen mukaansa siinä on kolme voimaa: lumi, jää ja liekki. Samalla avattiin kisahankkeen käytännön työtä tekevä toimisto. Kisahankkeen kannatusta selvitettiin syys–lokakuussa 1998. Selvityksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista kannatti hanketta, 32 prosenttia vastusti sitä, ja neljä prosenttia ei osannut kertoa kantaansa.

Kisahakemus tehtiin elokuun loppuun 1998 mennessä. Sen luovuttivat Lausannessa KOK:n senegalilaiselle varapuheenjohtajalle Keba M'Bayelle Helsingin hakukomitean puolesta Pirjo Häggman ja Jari Piirainen. Tällöin hakemuksesta tuli myös julkinen. Sen mukaan kisat olisi pidetty 11.–26. helmikuuta 2006.

Kisapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin olympiastadion talvella 2011. Jääkiekon talviklassikko Jokerit-HIFK pelattiin olympiastadionilla.
Lahden hiihtostadionin hyppyrimäet.
Hafjellin hiihtokeskus olisi ollut alppivauhtilajien suorituspaikka.

Kisapaikkoina olisivat olleet Helsinki, Lahti ja Lillehammer naapurikuntineen.[8]

Helsingissä olisi järjestetty avajaiset ja päättäjäiset olympiastadionilla, jääkiekko Hartwall Areenalla ja Barona Areenalla Espoossa, pikaluistelu Myllypuroon rakennetulla pikaluisteluareenalla, taitoluistelu ja short track -luistelu Helsingin jäähallissa sekä curling Pirkkola Areenalla. Olympiakylä olisi sijainnut Viikissä. Lahdessa olisi järjestetty ampumahiihto, mäkihyppy, yhdistetty ja maastohiihto Lahden hiihtostadionilla sekä freestyle Messilään rakennetulla suorituspaikalla.

Mahakelkkailu, rattikelkkailu, ohjaskelkkailu Lillehammerin kelkkailuradalla. Pujottelu, suurpujottelu ja lumilautailu olisi järjestetty Hafjellissa sekä syöksylasku, alppiyhdistetty ja supersuurpujottelu Kvitfjellissa Norjassa.

Arviointikomitea teki työnsä syksyn 1998 kuluessa. Sen puheenjohtajana oli KOK:n japanilaisjäsen Chiharu Igaya, joka oli jo neljännen kerran mukana arvioimassa olympiahakijoita. Muita jäseniä olivat muun muassa KOK:n jäsenet saksalainen Walter Tröger ja ruotsalainen Gunilla Lindberg. Urheilijajäsenenä oli Kazakstanin Vladimir Smirnov. He vierailivat Helsingissä, Lahdessa ja Lillehammerissa 15.–17. marraskuuta 1998. Arviointikomitean vierailun aikana kisapaikkojen katsastuksen lisäksi oli esillä ”Antiolympiakomitea”, joka järjesti helsinkiläishotellissa mielenilmauksen ja julisti lakanassaan ”Olympiakomedia ei naurata”. Arvioinnin lopuksi presidentti Martti Ahtisaari tarjosi päivällisen, jonka yhteydessä hän antoi täyden tukensa Helsingin olympiahankkeelle. Ahtisaaren mielestä hakemus oli kuin ”unelma, joka on hyvä toteuttaa yhdessä”.

Helsinki 2006 -olympiahankkeelle nimettiin myös tunnettuja urheiluihmisiä lähettiläiksi. Mukana oli Naganon vuoden 1998 olympiavoittaja Mika Myllylä, moninkertaiset olympiavoittajat Marja-Liisa Kirvesniemi ja Lasse Virén, jääkiekkoilija Saku Koivu, entinen lajipäällikkö Matti Pulli ja paralympialaisten voittaja Tanja Kari.

KOK:n korruptioskandaalin aiheuttamat muutokset valintaprosessiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuun lopulla 1998 paljastunut KOK:n jäsenien korruptio vuoden 2002 Salt Lake Cityn kisojen haun yhteydessä vaikutti myös valintaprosessiin. Tilanne Suomen kannalta tuli ongelmalliseksi KOK:n toisen suomalaisjäsenen ja samalla Helsinki 2006 -hakukomitean jäsenen Pirjo Häggmanin joutuessa eroamaan KOK:sta. Samalla hän luopui myös hakukomitean jäsenyydestä.

KOK:n hallitus teki paljastuneen korruption vuoksi muutoksia vuoden 2006 talviolympialaisten hakuun. Sen mukaan KOK:n yleiskokous ei pääse suoraan valitsemaan kisaisäntää, vaan 15-henkinen valintaraati valitsee kaksi ehdokasta, joista KOK-yleiskokous 19. kesäkuuta 1999 valitsee sitten kisaisännän. Lisäksi KOK:n jäsenet eivät voi vierailla kisaehdokaspaikkakunnilla ja kisaisäntäehdokkaat voivat tavata heitä ainoastaan kansainvälisissä kokouksissa ja kilpailuissa.[9]

Viime vaiheessa Helsinki 2006 -hakukomitea sai vielä 1,5 miljoonaa markkaa eli 250 000 euroa yritysrahaa aiemman lisäksi.[10]

Kisakaupungin valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin olympiahakijoiden joukko – kaikkiaan noin 40 henkilöä – saapui ensimmäisien osalta Souliin jo 19. kesäkuuta 1999 ollutta äänestystä edeltävällä viikolla. Jokaiselle ehdokkaalle oli varattu tunnin mittainen esittelytilaisuus KOK:n jäsenille perjantaina 18. kesäkuuta. Helsinki 2006 -hakukomitean esittelyn ohjasi Ere Kokkonen, esityksen juonsi Anna Savela ja videolla esiintyi Andre Chaker.

Suomesta pääjoukko saapui 14. kesäkuuta 1998 Souliin puheenjohtaja Saarikankaan johdolla. Paikalle saapuivat hakukomiteasta ylipormestari Siitonen, apulaiskaupunginjohtaja Viinikka, Euroopan parlamentin jäsen Matikainen-Karlström, puheenjohtaja Ilkka, pääsihteeri Purontakanen ja johtaja Syväsalmi. Urheilijoista paikalle tuli jäätanssipari Susanna Rahkamo parinsa Petri Kokon kanssa. Urheilulähettiläistä paikalla oli Lasse Virén. Helsinkiä edustivat kahden suurimman poliittisen ryhmän keulahahmot, urheilumiehet Harry Bogomoloff ja Arto Bryggare[11]. Norjalaisista olivat paikalla puheenjohtaja Myhrvold, johtaja Marit Myrmæl sekä kolmen Lillehammerin alueen kunnan johtajat.

Puheenjohtaja Samaranch ilmoitti, että ratkaisevaan äänestykseen olivat päässeet Italian Torino ja Sveitsin Sion. Tämä tieto oli täydellinen tyrmistys Helsinki 2006 -hakukomitealle. Hakukomitan puheenjohtaja Saarikankaan mukaan viimeiseen äänestykseen otettiin kaksi sellaista ehdokasta, jotka tuntuivat turvallisimmilta. Hakuprojektia vetänyt Jari Piirainen totesi: ”Mielestäni tämä oli selvä signaali siitä, että jaetut kisahankkeet älköön vaivautuko.”[12] Ylipormestari Siitonen oli muiden mukana pettynyt ja totesi: ”On syytäkin olla pettynyt. Olimme selvästi ajastamme edellä. Lähes kaikki kisapaikat ovat valmiina, mutta KOK ei ollut valmis ottamaan haastetta vastaan. Joskus sen on pakko olla, mikäli se haluaa todella uudistaa itseään.”

KOK:n yleiskokous valitsi kahdesta vaihtoehdosta voittajaksi hieman yllättäen Torinon äänin 53–36.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vellamo Vehkakoski: Lahden päivänä rullahiihtoa Sevillan maailmannäyttelyssä. Helsingin Sanomat, 8.7.1992. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021.
  2. Lahti etsii kumppania olympiajärjestäjäksi Neuvottelukunta valmistelee kisa-anomusta. Helsingin Sanomat, 9.5.1992. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.4.2019.
  3. Hannu Hänninen: Luopuneen Lillehammerin tilalle haetaan uutta yhteistyökumppania Lahden olympiahankkeen takuukäsittely jäissä. Helsingin Sanomat, 3.12.1995. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.4.2019.
  4. Viitanen 6/1999.
  5. Timo Rautava: Olympialaiset toisivat suurhallin. Helsingin Sanomat, 15.1.1999. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021.
  6. Satu Pajuriutta: Olympiahanke yhä ilman keulakuvaa. Helsingin Sanomat, 8.3.1998. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021.
  7. STT: Viinikka eroaa olympiahankkeen hallituksesta mtvuutiset.fi. 2.3.1998. Viitattu 22.11.2021.
  8. Report of the IOC Evaluation Commission for the XX Olympic Winter Games in 2006 International Olympic Committee. Viitattu 6.1.2016. , p.18
  9. Petri Sjöblom: Matkustuskielto haittaa kisahakua. Helsingin Sanomat, 15.1.1999. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021.
  10. Hannu Hänninen: Yrityksiltä 1,5 miljoonaa lisärahaa. Helsingin Sanomat, 1.4.1999. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021.
  11. Anna-Leena Pyykkönen: Siitonen, Bryggare ja Bogomoloff Souliin olympialaisia hakemaan. Helsingin Sanomat, 11.5.1999. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2021.
  12. Lautsi, Veikko: Pettymys mykisti olympiahakijat. Helsingin Sanomat, 20.6.1999. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 29.7.2018.

Helsinki 2006 -hankkeen hakuasiakirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]