Tämä on suositeltu artikkeli.

Helsingin Jalkapalloklubi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Helsingin jalkapalloklubi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

HJK
Koko nimi Helsingin Jalkapalloklubi
Lempinimet Klubi
Perustettu 1907[1]
Kaupunki Suomi Helsinki
Kenttä Bolt Arena
– kapasiteetti 10 770
Sarja Veikkausliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Toimitusjohtaja Suomi Aki Riihilahti
Puheenjohtaja Suomi Olli-Pekka Lyytikäinen
Päävalmentaja Suomi Toni Korkeakunnas
Kapteeni Suomi Joona Toivio
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu
Mitalit
SM-kilpailu, Mestaruussarja, Veikkausliiga
Kultaa Kultaa 1911, 1912, 1917, 1918, 1919, 1923, 1925, 1936, 1938, 1964, 1973, 1978, 1981, 1985, 1987, 1988, 1990, 1992, 1997, 2002, 2003, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2017, 2018, 2020, 2021, 2022, 2023
Hopeaa Hopeaa 1921, 1933, 1937, 1939, 1956, 1965, 1966, 1982, 1983, 1999, 2001, 2005, 2006, 2016
Pronssia Pronssia 1954, 1968, 1969, 1974, 1976, 1979, 1980, 1986, 1993, 1994, 1995, 2015, 2024
Suomen Cup
Kultaa Kultaa 1966, 1981, 1984, 1993, 1996, 1998, 2000, 2003, 2006, 2008, 2011, 2014, 2017, 2020
Hopeaa Hopeaa 1975, 1985, 1990, 1994, 2010, 2016, 2018
Liigacup
Kultaa Kultaa 1994, 1996, 1997, 1998, 2015, 2023
Hopeaa Hopeaa 1995, 2009, 2012

Helsingin Jalkapalloklubi eli HJK on helsinkiläinen jalkapalloseura. Suomen mestaruuksilla mitattuna se on Suomen menestynein jalkapalloseura.

Ajatuksen seuran perustamisesta sai Franz Fredrik Wathén. HJK perustettiin virallisesti vuonna 1907 ja se voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen-mestaruutensa vuonna 1911. Seura aloitti toiminnan jalkapallosta, mutta myöhemmin mukaan tulivat jääpallo ja jääkiekko, joissa molemmissa seura voitti Suomen-mestaruuksia 1920- ja 1930-luvuilla. Lisäksi HJK:ssa harrastettiin muun muassa keilailua, taitoluistelua ja käsipalloa. Vuodesta 1976 lähtien seura on keskittynyt jalkapalloon.

Vuodesta 1964 lähtien HJK on pelannut jalkapallon pääsarjatasolla. Se on ainoa suomalaisseura, joka on pelannut Mestarien liigan tai Eurooppa-liigan lohkovaiheessa. Seuran nykyinen kotistadion on Bolt Arena. Aikaisemmin HJK on pelannut ottelujaan Töölön pallokentällä ja Helsingin olympiastadionilla. HJK:lla on myös reservijoukkue Klubi 04, joka pelaa Ykkösessä. Se perustettiin vuonna 2004, kun seura osti Jokerien jalkapallojoukkueen. HJK:n naisjoukkue on myös Suomen menestynein seura mestaruuksissa mitattuna.

Seuran alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HJK:n ensimmäinen jalkapallojoukkue vuonna 1907.
Ensimmäinen mestaruuden voittanut HJK:n joukkue vuodelta 1911.

Jalkapallon tultua Suomeen heräsi ajatus perustaa Helsinkiin jalkapallon oma erikoisseura. Vuoden 1907 alussa Franz Fredrik Wathén esitti ajatuksensa julkisuudessa, ja saman vuoden toukokuussa tehtiin periaatteellinen päätös perustaa Helsingin Potkupalloklubi eli Helsingfors Sparkbollsklubb. Kesäkuussa seuran virallinen perustamiskokous pidettiin Kaisaniemessä ja uuden seuran nimeksi otettiin Helsingin Jalkapalloklubi eli Helsingfors Fotbollsklubb.[2] Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HJK pelasi vielä samana vuonna Tammisaaressa paikallista tehdasjoukkuetta vastaan.[3] HJK oli ollut kaksikielinen seura, mutta vuonna 1908 viralliseksi kieleksi valittiin suomi. Vuotta myöhemmin seuran ohjelmistoon otettiin mukaan jääpallo.[4] Ensimmäisen Suomen-mestaruutensa HJK saavutti vuonna 1911, jolloin se voitti Åbo IFK:n maalein 7–1. Lisäksi vuonna 1912 seura juhli jalkapallon Suomen-mestaruutta, kun paikalliskilpailija HIFK kaatui samoin lukemin 7–1. Vuosikymmenen lopulla HJK voitti vielä kolme SM-kultaa vuosina 1917–1919. Vuonna 1917 seura voitti loppuottelussa ÅIFK:n maalein 4–2 ja kahtena seuraavana vuonna Viipurin Reippaan, ensin vuonna 1918 3–0 ja seuraavana vuonna lukemin 1–0.[5] Muissa lajeissa seura saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa jääpallossa. HJK voitti vuonna 1921 jääpallon SM-loppuottelussa Viipurin Sudet.[6] Vuonna 1924 seuran ohjelmistoon otettiin mukaan keilailu, mutta tästä jouduttiin pian luopumaan.[7] Seuraavan kerran lajivalikoimaa laajennettiin vuonna 1928, jolloin HJK aloitti toiminnan jääkiekossa. Seuraavana vuonna HJK juhli lajissa Suomen-mestaruutta.[8]

Jalkapallossa aloitettiin sarjamuotoinen kausi vuonna 1930, mutta ensimmäistä kertaa HJK oli mukana Mestaruussarjassa vuonna 1931, pudoten kauden päätteeksi B-sarjaan. HJK palasi kuitenkin jo vuoden kuluttua takaisin Mestaruussarjaan voittamalla B-sarjan 1932. Vuosina 1936 ja 1938 seura voitti Mestaruussarjan.[9] Jääkiekossa HJK voitti vielä kaksi SM-kultaa 1930-luvulla.[10] Sotien jälkeen HJK otti käsipallon lajivalikoimaansa, ja keilailu palasi seuran toimintaan. Aikaisemmin seurassa mietittiin myös koripallon ottamista mukaan ohjelmaan, mutta ajatuksesta luovuttiin. Käsipallossa seura voitti SM-hopeaa vuonna 1944.[11] HJK:n naisjaosto aloitti toimintansa vuonna 1946, jolloin alkoi myös naisten käsipallo.[12] Jalkapallossa alkanut mitaliton kausi loppui vuonna 1954, jolloin HJK voitti SM-pronssia.[9] Seuran toimintaa vaikeuttivat taloudelliset ongelmat, eikä se pystynyt panostamaan lajeihin erikoisseurojen tapaan.[13]

Jalkapallon erikoisseuraksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1960 HJK:n puheenjohtajaksi valittiin Apu-lehden omistaja Olli Lyytikäinen, joka tuki seuraa sekä taloudellisesti että tarjoamalla pelaajille työpaikkoja.[14] Seuran toimintaa alettiin vähentää ja jääpallojaosto lakkautettiin vuonna 1963.[15] Jalkapallossa HJK palasi Suomen-mestariksi valmentaja Aulis Rytkösen johdolla vuonna 1964.[16] Mestaruuden myötä seura pääsi ensimmäistä kertaa Euroopan Cupiin kaudella 1965–1966.[17] HJK hävisi kuitenkin molemmat alkukierroksen pelinsä Manchester Unitedia vastaan.[18] Vuonna 1966 seura voitti ensimmäistä kertaa Suomen cupin.[17] Jääkiekossa HJK oli pudonnut pääsarjasta, mutta nousi suurten taloudellisten panostusten ansiosta takaisin. Seura tavoitteli myös SM-kultaa, mutta sijoittui parhaimmillaan hopealle kaudella 1971–1972.[19] Jääkiekkojaosto ajautui taloudellisiin ongelmiin ja lopulta päätti fuusioitua Karhu-Kissojen kanssa Helsingin Jääkiekkoklubiksi.[20] Myös taitoluistelu lopetettiin vuonna 1972, jolloin jäljelle jäivät käsipallo ja jalkapallo.[19][21] Naisten jalkapallossa HJK oli aloittanut toimintansa vuonna 1971, jolloin seura voitti heti Suomen-mestaruuden.[22] Miesten joukkueen rahoittajaksi tuli Paavo Einiö, jonka tuella HJK palasi mestariksi kaudella 1973.[23] Vuonna 1976 HJK:sta tuli jalkapalloon keskittynyt seura, kun käsipallotoiminta lakkautettiin.[24]

Mestarien liiga ja 2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aloituskokoonpano PSV-ottelussa

Kaudella 1981 seura saavutti ensimmäisen tuplamestaruutensa HJK:n voitettua sekä cup- että Suomen-mestaruuden.[25] Vuosina 1985, 1987 ja 1988 seura voitti jälleen mestaruuden Jyrki Heliskosken valmentamalla joukkueella.[26] Ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudella HJK palasi mestariksi kauden tauon jälkeen, mutta seuran toimintaa vaikeutti 1990-luvun lama. Vuoden 1991 alussa perustettiin saneerausohjelman ja organisaatiouudistuksen jälkeen HJK-Klubi Oy, jolla houkuteltiin sijoittajia. Kaudella 1992 HJK voitti Veikkausliigan mestaruuden, vaikka seura kärsi edelleen talousongelmista, joiden takia mietittiin jopa konkurssia.[27][28] Seuraavina vuosina vakavat taloushuolet väistyivät ja HJK-Klubi Oy lakkautettiin.[29] Kaudella 1996 HJK antoi ensimmäistä kertaa potkut valmentajalleen, kun Tommy Lindholm erotettiin huonosti alkaneen kauden takia. Joukkue joutui sarjakarsintaan, jotka se lopulta voitti yhteismaalein 2–1 Hangö IK:a vastaan.[30] Huonosti menneen kauden myötä joukkueen pelaajisto vaihdettiin suurelta osin ja HJK palasi Suomen-mestariksi.[31] Seura pääsi täten mukaan Mestarien liigan karsintoihin, joissa se voitti ensin FC Jerevanin ja FC Metzin. Tällöin HJK:sta tuli ensimmäinen Mestarien liigan lohkovaiheeseen päässyt suomalaisjoukkue.[32] HJK jäi lohkonsa viimeiseksi, mutta onnistui voittamaan Benfican.[33]

HJK muutti Finnair Stadiumille kauden 2000 aikana ja saavutti cup-mestaruuden.[34] Ensimmäisen mestaruutensa vuosikymmenen aikana joukkue voitti vuonna 2002. Myös vuonna 2003 HJK voitti Suomen-mestaruuden, jonka lisäksi se voitti cup-mestaruuden. Talvella 2004 seura osti FC Jokerien jalkapallotoiminnan ja teki joukkueesta oman farmijoukkueensa, jonka nimeksi tuli Klubi 04. HJK juhli satavuotisjuhliaan vuonna 2007, mutta sijoittui liigassa vasta seitsemänneksi. Kauden lopun joukkuetta valmensi Antti Muurinen. Suomen-mestariksi HJK palasi kaudella 2009. Myös seuraavana vuonna seura voitti Veikkausliigan, minkä lisäksi seura pääsi Eurooppa-liigassa play-off-kierrokselle.[35][36] HJK voitti kolmannen mestaruutensa putkeen kaudella 2011 ja neljäs tuli 2012, mikä merkitsi Suomen ennätystä peräkkäisten jalkapallomestaruuksien määrässä.[9] Kaudella 2013 seura voitti jo viidennen perättäisen Suomen-mestaruutensa.[37].

Kaudella 2014–2015 HJK eteni ensimmäisenä suomalaisseurana Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen voitettuaan karsintojen viimeisellä kierroksella Rapid Wienin.[38] Lisäksi seura voitti kuudennen perättäisen Suomen-mestaruutensa.[39] Mestaruusputki päättyi lopulta kaudella 2015, jolloin mestariksi kruunattiin Seinäjoen Jalkapallokerho HJK:n jäädessä pronssille. HJK palasi mestaruuskantaan kaudella 2017 voittaen myös Suomen Cupin, ja kaudella 2018 tuli toinen mestaruus peräkkäin. HJK saavutti vuosina 2020–2023 kaikkiaan neljä peräkkäistä mestaruutta, kunnes se sijoittui kaudella 2024 pronssille[40].

Värit ja logot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
}}
1907–1908
}}
1909–1972, 1986–
}}
1977
}}
1982
}}
1985
Joitakin HJK:n kotipeliasuja vuosien varrelta.[41][42][43]

Seuran perustamisen jälkeen peliasujen väriksi valittiin valkoinen. Tällä värityksellä pelattiin vuoteen 1909 saakka, jolloin pelipaitojen värit vaihdettiin sinivalkoraitaisiksi.[44] Värit olivat kannanotto suomalaisuusaatteen puolesta.[41] Vuosien varrella HJK on käyttänyt muitakin kotipeliasuja, mutta värit ovat pysyneet samana. Vuodesta 1986 lähtien peliasu on ollut jälleen sinivalkoraitainen.[43]

HJK:n logo on peräisin vuodelta 1913 ja sen on suunnitellut Osmo Korvenkontio.[45] Juhlavuotenaan 2007 HJK käytti erityistä juhlalogoa, jossa oli kaksi tähteä varsinaisen logon päällä 20 mestaruuden merkiksi ja vuosiluvun sijasta "1907–2007".[46] Perinteisen logon ohella HJK käytti 1990-luvun puolivälissä poikkeavaa tunnusta, jossa oli HJK-tekstin yläpuolella liekinvarrella varustettu jalkapallo.[47]

HJK:n käyttämät kotikentät: Olympiastadion (ylhäällä), Töölön pallokenttä (oikealla) ja Bolt Arena (alhaalla).

HJK pelaa kotiottelunsa nykyisin Bolt Arenalla eli Töölön jalkapallostadionilla, jolla seura on pelannut vuodesta 2000 lähtien.[28] Stadionin rakennutti Hjallis Harkimo ja HJK oli osaomistaja stadionia hallinnoivasta yhtiöstä.[48]

Töölön jalkapallostadion valmistui vuonna 2000, jolloin sen nimioikeudet myytiin Finnairille kymmeneksi vuodeksi. Tämän johdosta stadion tunnettiin vuoteen 2010 asti nimellä Finnair Stadium.[49] Vuonna 2010 stadionin nimioikeudet vanhenivat, jolloin TeliaSonera hankki nimioikeudet vuoteen 2013 asti. Aluksi nimi oli Sonera Stadium[50] ja vuodesta 2017 vuoden 2020 alkuun saakka Telia 5G Areena. HJK omistaa stadionin nykyisin kokonaan.[51] Stadionin nimi vaihdettiin kuitenkin vuonna 2020, kun HJK teki uuden yhteistyösopimuksen Bolt.Works-henkilöstövuokrausyhtiön kanssa.[52]

Stadionin alustana oli alun perin luonnonnurmi, mutta keväällä 2003 se korvattiin niin sanotulla Mondon tekonurmella.[53] Tekonurmen käyttöä on perusteltu sen sopivuudella ympärivuotiseen käyttöön.[54] Tekonurmi on herättänyt vastustusta, mutta samalla stadionin käyttötunteja on pystytty nostamaan.[55][56]

HJK:n ensimmäinen kotikenttä oli vuonna 1915 valmistunut Töölön pallokenttä.[57] Toinen HJK:n usein käyttämä pelipaikka oli Helsingin olympiastadion. Veikkausliigan aikana HJK pelasi Töölön pallokentällä vuosina 1992–1994 ja 1997–1998 sekä olympiastadionilla 1990–1991, 1995–1996 ja 1999.[28] HJK:n suurimmat yleisömäärät ovat juuri olympiastadionilta. Pääsarjatason ennätys, 23 382 katsojaa, on vuonna 1996 pelatusta HJK-MyPa-ottelusta,[58] ja Mestarien liigan HJK-PSV Eindhoven-ottelussa katsojia oli 34 146.[59]

HJK:n kotikentät[60]

HJK:n klubipäädyn faneja. Pelaajat kiittävät ottelun jälkeen.
HJK:n kannattajien tifo HJK-IFK-ottelussa 5. syyskuuta 2022.
HJK:n kannattajien tifo HJK-IFK-ottelussa 5. syyskuuta 2022.

Helsingin Jalkapalloklubilla on eniten aktiivisia kannattajia,[61] ja se on seuratuin joukkue Suomessa. Viidestätoista suurimmasta pääsarjatason ottelun katsojamäärästä 12 on ollut HJK:n kotiotteluita.[62] Helsingin Sanomien 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan HJK on paitsi menestynein, myös suosituin suomalainen jalkapalloseura. Sitä kannatti joka neljäs suosikkijoukkueensa ilmoittaneista; Uudellamaalla osuus oli peräti 59 prosenttia.[63]

HJK:n edusti Helsingin suomenkielistä porvariväestöä, tästä huolimatta seura piti kiinni perinteistään olla avoin kaikille kunniallisille kansalaisille kielestä, rodusta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta[64]. Sillä oli laajalti kannatusta esimerkiksi Helsingin normaalilyseon ja Ressun lukion opiskelijoiden keskuudessa, suomenkielisten opiskelijoiden lisäksi HJK oli suosittu mm. kauppiaiden keskuudessa[65][66]. Seuran kannattajien ydinjoukko tuli Helsingin kantakaupungista, mutta vuosikymmenten saatossa seurasta kehittyi leimallisesti myös töölöläinen joukkue, jossa HJK:n toiminta enimmäkseen pyöri.[67][68] Vaikka HJK pitkään miellettiin töölöläiseksi porvarijoukkueeksi, on tämä leima kadonnut. Nykyään kannattajat tulevat eri yhteiskuntaluokista ja myös töölöläiskeskeisyys on vähentynyt. Tähän ovat vaikuttaneet muiden vahvan identiteetin omanneiden helsinkiläisseurojen katoaminen pääsarjatasolta sekä muuttoliikkeen sekoittama väestöpohja, lisäksi HJK ryhtyi jo varhaisessa vaiheessa 60- ja 70-luvuilla perustamaan juniorijoukkueita kantakaupungin ulkopuolelle rakennettuihin lähiöihin[69]. Esimerkiksi Mestarien liigan lohkopelien aikaan HJK:sta tuli lähes koko Suomen edustaja.[70] Toisaalta HJK on hyvin vihattu seura sekä Helsingissä että muualla Suomessa.[71]

HJK:lla oli järjestäytyneitä kannattajia jo 1930-luvulla ja kannattajat järjestivät tuolloin huviretkiä sekä kerhoiltamia. Toiminta kuitenkin hiipui sotien jälkeen pitkälti yleisen taloudellisen tilanteen heikkouden vuoksi.[72] HJK:n ensimmäinen varsinainen kannattajaryhmä oli vuonna 1984 perustettu Tölikän Raiku,[73] jonka toiminta kuitenkin hiipui. Kannattajatoiminta järjestäytyi uudelleen 1999, kun Forza HJK perustettiin Mestarien liigan innostamana. Se on yksi Suomen vanhimmista edelleen toimivista faniyhdistyksistä. Forzan jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ja korkeimmillaan se oli vuonna 2003, jolloin jäseniä oli noin 300. Vuonna 2006 Forza HJK jakautui, kun kannattajaryhmän sisällä puhjenneiden ristiriitojen vuoksi syntyi Sakilaiset. Forzalla oli vuoden 2011 alussa 175 jäsentä, kun taas Sakilaisiin kuului noin 30 jäsentä. Kannattaryhmistä Forza HJK on profiloitunut perheystävällisempään kannattamiseen, kun taas Sakilaisten toiminta on anarkistisempaa ja villimpää. Nykyään löyhästi organisoitu Klubipääty toimii HJK kannattajien kattojärjestönä ja kaikki kannattajat kannattavat HJK:ta Klubipäädyssä Bolt Arenan eteläpäädyssä.[61]

Seuran tunnussävelmäksi on noussut Vexi Salmen sanoittama ”Hoo-Jii-Koo”, joka perustuu englantilaisten Daniel Boonen ja Rod McQueenin säveltämään kappaleeseen ”Blue Is the Colour”. Englantilainen alkuperäisversio on tunnettu Chelsea FC:n kannatuslaulu. HJK:n edustusjoukkue lauloi itse ja levytti kappaleen ennen kautta 1973.[74][75]

HJK:n yleisösuosio jalkapallossa ja jääkiekossa 1950-luvulta eteenpäin

Jalkapallo
Vuosikymmen 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
1950 Div1 Div1 Div1 2669 2818 2440 2259 2210 1834
1960 1260 2302 2323 Div1 3952 7381 7150 7197 6271 8058
1970 5177 3188 2560 3781 3481 3489 2886 2438 2757 3889
1980 2930 3058 3001 3243 5049 6789 6770 5106 4033 5034
1990 4673 3493 3250 3572 3224 3418 4159 3112 3460 2919
2000 3976 3818 2672 3646 3594 4683 5580 4848 4516 3661
2010 3544 3610 3757 5097 4017 5281 5101 4779 3779 5007

[76]

Jääkiekko
Kausi Keskiarvo Kausi Keskiarvo
1957-58 731 1965-66 1799
1958-59 1045 1966-67 2812
1959-60 954 1967-68 556
1960-61 1675 1968-69 319
1961-62 2015 1969-70 377
1962-63 1479 1970-71 4448
1963-64 1687 1971-72 5500
1964-65 1554 1972-73* 3652

[77]

Kursivoitu teksti Toinen sarjataso

Stadin derby HIFK–HJK 23. toukokuuta 2017.
Pääartikkeli: Stadin derby

HJK:lla on historiansa aikana ollut useita merkittäviä kilpailijoita. 1900-luvun alkupuolella seuran tärkeimmät kilpailijat olivat muut helsinkiläiset pääsarjaseurat HIFK, HPS ja Kiffen, joiden kanssa HJK muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jakoi mestaruudet ennen ensimmäistä maailmansotaa.[78] Asetelmaa on vahvistanut ajoittain kiivaskin kilpailu pelaajista.[79] Varsinkin 1960-luvulla käytiin kovaa kisaa elintilasta, kun pääsarjatasolla pelasi viisi helsinkiläisseuraa. Lopulta ainoastaan HJK säilyi pääsarjassa muiden joko pudottua alasarjoihin tai lopetettua kokonaan.[80][81]

Helsingin ulkopuolella HJK:n merkittävin kilpailija on ollut Valkeakosken Haka. Seurat ovat Suomen kaksi menestyneintä,[82] ja niiden välisiä kohtaamisia pidetään klassikoina, sillä niissä taistellaan usein sarjan kärkisijoista.[83][84][85] Esimerkiksi kauden 1999 mestaruus ratkesi Hakan hyväksi viimeisessä ottelussa Valkeakoskella, kun se onnistui voittamaan pisteen sarjassa edellä olleen HJK:n 1–0.[86] Otteluissa on ollut paljon katsojia ja neljä pääsarjatason 11 suurimmasta yleisömäärästä on juuri HJK:n ja Hakan välisistä peleistä.[62]

1990- ja 2000-luvulla HJK:n tärkeimmät kilpailijat Hakan ohella ovat olleet pääkaupunkiseudun seurat.[87] Erityisesti samalla stadionilla pelannut FC Jokerit nousi Harry Harkimon merkittävillä panostuksilla nopeasti huipulle ja oli lyhyen historiansa aikana tärkeä paikallisvastustaja. Jokerit hankki HJK:sta muun muassa Shefki Kuqin ja nousi haastamaan HJK:n ylivaltaa pääkaupunkiseudulla.[88] Noustuaan kaudeksi 2006 Veikkausliigaan FC Honka on ollut HJK:n merkittävin paikallisvastustaja, lukuun ottamatta kausia 2015-2017.[89] Kauden 2023 päätteeksi Esport Honka meni konkurssiin, mutta Hongan konkurssin takia liigakarsinnat hävinnyt IF Gnistan nousi kaudeksi 2024 Veikkausliigaan. HJK:n nykyisen kotikentän suurimmat katsojamäärät ovat olleet HIFK:ta, Jokereita ja Honkaa vastaan. Näissä paikalliskamppailuissa on katsomossa ollut parhaimmillaan yli 10 000 katsojaa.[90][91] Jokerien ja Hongan lisäksi muita paikalliskilpailijoita ovat olleet Finnairin Palloilijat, Atlantis FC ja AC Allianssi.[92] 2010-luvulla HJK on pelannut ”Stadin derbyjä” HIFK:ta vastaan.[93]

Organisaatio ja talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubin organisaatio kostuu HJK Oy:stä ja useasta yhdistyksestä. Osakeyhtiö vastaa liigajoukkueen sekä A- ja B-poikien edustusjoukkueen toiminnasta. HJK ry on seuran ydin ja nykyään se vastaa naisten ja tyttöjen joukkueista sekä nuorempien poikien edustusjoukkueista. Muusta junioritoiminnasta huolehtii HJK-Juniorit ry ja reservijoukkue Klubi-04:n toimintaa hoitaa Talenttiklubi ry. Osakeyhtiön pääomistaja on Olli-Pekka Lyytikäinen, joka omistaa kaksi kolmasosaa osakkeista yhdessä siskonsa ja perheyhtiönsä A-lehtien kautta. Lyytikäinen on myös osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja.[94][95]

HJK:n puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiga-HJK ry:n puheenjohtajat

Oy:n puheenjohtajat (2001–)

[96][97][98]

Nykymuotoisena HJK yhtiöitettiin vuonna 2000. Yhtiömuotoa yritettiin myös aikaisemmin seuran 1990-luvun alun pahojen talousvaikeuksien käynnistämän saneerausohjelman yhteydessä. HJK-Klubi Oy perustettiin 1991, mutta osakeanti epäonnistui eikä seuraan saatu juurikaan uusia sijoittajia. Silloisesta yhtiöstä HJK ry omisti pääosan. Yhtiö laukkautettiin 1996 muun muassa verotussyistä ja edustusjoukkueen toiminta siirtyi takaisin HJK ry:lle.[29]

2000-luvulla HJK:n vuosittainen liikevaihto pysyi keskimäärin noin 2 miljoonassa eurossa. 2010-luvulla HJK nousi kestomenestyjäksi kotimaan kentillä ja samalla sen keskimääräinen liikevaihto nousi hieman yli viiteen miljoonaan euroon. Korkeimmillaan seuran liikevaihto oli kyseisellä vuosikymmenellä kaudella 2014, kun HJK pelasi Eurooppa-liigan lohkovaiheessa, jolloin sen liikevaihto nousi lähes 9 miljoonaan euroon.[99]. 2020-luvulla HJK on menestynyt kotimaan kenttien lisäksi myös eurokentillä ja päässyt säännöllisesti mukaan rahakkaisiin eurocupien lohkovaiheisiin, jonka myötä sen keskimääräinen liikevaihto onkin noussut kuluvalla vuosikymmenellä jo 7,6 miljoonaan euroon. HJK:n tulot koostuvat lipputuloista, yrityskumppanuuksista, yritysliikunnasta ja Töölön jalkapallostadionin tapahtumien vuokrasta.[100] Huomattavia tuloja tuovat myös eurocupien palkintorahat sekä pelaajien myynnit, mitkä vaihtelevat vuosittain merkittävästi. HJK saa lisäksi muiden seurojen tapaan vuosittain noin 400 000 euroa Veikkausliigan televisiointisopimuksesta.[101]. HJK:lla oli 2000-luvun alussa myös oma televisiosopimus MTV3:n kanssa.[102]

HJK:n pääsponsorit ovat Adidas, Stadium, Bolt.Works, Lumme Energia, Apu, Carlsberg, Silja Line, OP Uusimaa, Ruutu, Mehiläinen, Foodora ja Turkish Airlines.[103]

Talouden tunnusluvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnuslukuja 2005–2023
Tilikausi Liikevaihto* Tulos*
2005 1,59 –0,04 [104]
2006 2,46 0,09 [105]
2007 2,20 –0,15 [105]
2008 2,13 –0,25 [105]
2009 1,81 –0,49 [105]
2010 3,22 0,05 [106]
2011 5,60 1,50 [107]
2012 3,755 0,088 [108]
2013 3,705 –0,149 [104]
2014 8,725 0,338 [104]
2015 5,740 0,494 [104]
2016 5,025 0,257 [104]
2017 4,842 0,253 [104]
2018 4,606 0,159 [104]
2019 4,160 0,058 [104]
2020 3,196 0,046 [104]
2021 7,097 0,751 [104]
2022 11,0 2,0 [104]
2023 9,23 0,400 [104]
*) miljoonaa euroa

Pelaajat ja valmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 5. syyskuuta 2024.[109]

Maalivahdit
01 Suomi Jesse Öst (varakapteeni)
25 Alankomaat Thijmen Nijhuis
85 Suomi Niki Mäenpää
Puolustajat
02 Englanti Brooklyn Lyons-Foster
03 Kreikka Georgios Antzoulas
04 Suomi Joona Toivio (kapteeni)
05 Suomi Daniel O'Shaughnessy
06 Suomi Aapo Halme
24 Suomi Michael Boamah
27 Suomi Kevin Kouassivi-Benissan
28 Suomi Miska Ylitolva
30 Suomi Noah Pallas
Keskikenttäpelaajat
08 Kreikka Geórgios Kanellópoulos
10 Suomi Lucas Lingman (varakapteeni)
14 Ghana Hans Nunoo Sarpei
21 Suomi Niilo Kujasalo
22 Suomi Liam Möller
37 Japani Atomu Tanaka
80 Viro Kevor Palumets
Hyökkääjät
07 Suomi Santeri Hostikka
09 Englanti Luke Plange
17 Burkina Faso Hassane Bandé
23 Azerbaidžan Ozan Kökçü
42 Suomi Kai Meriluoto
94 Skotlanti Lee Erwin
99 Belgia Alessandro Albanese

[110]

Entiset pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[113][114][115][96]


Tähtijoukkue 1907–2007

Pelaajavalmentajana Aulis Rytkönen

HJK:n Hall of Fame perustettiin seuran 90-vuotisjuhlien yhteydessä, jolloin siihen nimettiin 16 henkilöä. Sittemmin sitä on täydennetty useaan otteeseen.[116][117] HJK:n 100-vuotiskaudella 2007 julkaistiin juhlakirja, jossa valittiin HJK:n kaikkien aikojen tähtijoukkue. Valinnoissa painotettiin pelaajan uraa HJK:ssa, ottelumääriä, saavutuksia, tilastoja ja merkitystä seuralle. Pelaajavalmentajaksi valittiin Aulis Rytkönen.[118][119]

[120]

Muut joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Klubi 04

Klubi 04:n toiminta alkoi vuonna 2004, jolloin HJK osti FC Jokerien toiminnan.[35] Koska HJK:lla ei voinut olla kahta liigajoukkuetta, aloitti Klubi 04 toimintansa Kakkosesta.[121] Joukkue nousi Ykköseen kaudeksi 2006 voitettuaan sarjakarsinnoissa VG-62:n. Vuonna 2006 Klubi 04 sijoittui kuudenneksi, mutta seuraavalla kaudella joukkue oli viimeinen ja putosi sarjasta. Kaudeksi 2009 joukkue onnistui jälleen sarjanousussa. Klubi 04 pysyi sarjassa vuoteen 2010 asti, jolloin se putosi.[122] Kaudeksi 2018 Klubi 04 nousi taas Ykköseen, mutta jäi sarjan viimeiseksi ja putosi.

HJK:lla on ollut myös muiden seurojen kanssa farmisopimuksia. Muun muassa vuosina 1994–1997 FC Honka oli HJK:n farmisopimuksen alaisena.[123]

Klubi 04:n ottelu kaudella 2007.

HJK:lla on juniorijoukkueet kaikissa poikien ikäluokissa. Lisäksi toimintaa on tyttöjen puolella.[124] Seuralla on omat kaupunginosajoukkueet, ja kaiken kaikkiaan junioripelaajia on noin 1 400. HJK:n juniorijoukkueet toimivat HJK Juniorit ry:n alaisuudessa.[125] HJK Juniorit on pääkaupunkiseudun suurin jalkapalloseura.[126]

HJK on A-pojissa mestaruuksien määrässä toiseksi menestynein ja B-pojissa menestynein seura.[127] HJK on kummankin sarjan menestynein seura maratontaulukossa.[128] Vuoteen 2019 mennessä seura on saavuttanut A-pojissa 14 ja B-pojissa 22 mestaruutta.[127] B-tytöissä HJK on myös menestynein seura.[129]

Kansainvälisen urheilututkimuskeskuksen CIES:n helmikuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen mukaan HJK oli Suomen ja Pohjoismaiden suurin ja Euroopan 20. suurin kasvattajaseura. Tutkimus kattoi 468 seuraa 31 eurooppalaisesta pääsarjasta, ja kasvatiksi laskettiin pelaajat, jotka olivat edustaneet seuraa vähintään kolmen vuoden ajan ikävuosina 15–21. Sarjoissa pelasi yhteensä 36 HJK:n kasvattia.[130][131]

Seura aloitti naisjoukkueen toiminnan vuonna 1971, jolloin Naisten SM-sarja aloitettiin. Joukkue voitti heti ensimmäisenä vuonna Suomen-mestaruuden.[22] HJK hallitsi naisjalkapallon alkuvuosia, sillä se voitti viisi ensimmäistä mestaruutta. Vuosina 1979–1989 joukkue voitti seitsemän mestaruutta. HJK oli myös paras naisjoukkue 1990-luvulla, jolloin se voitti seitsemän mestaruutta. 2000-luvulla naisjoukkue voitti Suomen-mestaruuden vuosina 2000, 2001, 2005 ja 2019.[132] HJK menestyi naisissa myös kansainvälisillä kentillä, ja seura oli mukana vastaperustetussa naisten UEFA Cupissa kaudella 2001–2002. Joukkue eteni aina välieriin asti, jossa sen pudotti jatkopeleistä Umeå IK. Suomemestaruuden jälkeen monet pelaajat lähtivät seurasta, minkä takia HJK ei menestynyt SM-sarjassa edellisvuosien tapaan.[133]

Soveltava jalkapallo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HJK Hurrikaanit -joukkue pelaa sähköpyörätuolijalkapalloa. Laji tuli Suomeen vuonna 2012 ja joukkue aloitti HJK:ssa 2015.[134]

Miehet

Nuoret:

A-pojat

  • Suomen mestari (14): 1942, 1959, 1974, 1980, 1981, 1982, 1984, 1990, 1997, 2001, 2004, 2005, 2006, 2010

B-pojat

  • Suomen mestari (22): 1977, 1978, 1979, 1980, 1982, 1986, 1991, 1992, 1993, 1994, 1997, 2002, 2004, 2005, 2006, 2008, 2009, 2010, 2011, 2014, 2015, 2017[127]

Naiset [132][136]

  • Suomen mestari (23): 1971, 1972, 1973, 1974, 1975, 1979, 1980, 1981, 1984, 1986, 1987, 1988, 1991, 1992, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2005, 2019
  • Suomen Cupin voittaja (17): 1981, 1984, 1985, 1986, 1991, 1992, 1993, 1998, 1999, 2000, 2002, 2006, 2007, 2008, 2010, 2017, 2019
  • Naisten Liigacupin voittaja (2): 2009, 2012

Sarjasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurocup-ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajatilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Jalkapalloklubissa eniten otteiluita on pelannut Reijo Jalava, joka pelasi urallaan 304 pääsarjatason ottelua ja lisäksi useita myös Suomensarjassa.[140] Veikkausliigassa aikana eniten otteluja pelasi Aarno Turpeinen.[141]

Helsingin Jalkapalloklubin paras maalintekijä on Aatos Lehtonen, joka pelasi koko uransa seurassa. Hän teki kaikkiaan 109 maalia, jolla hän on pääsarjatason maalintekijätilastossa sijalla 14.[142] Veikkausliigamaaleja on tehnyt eniten Juho Mäkelä.[141]

Päivitetty kauteen -2019

Eniten pääsarjaotteluita
Sija Pelaaja Vuodet Ottelut
1 Reijo Jalava 1949–1969 304 [140]
2 Sebastian Sorsa 2004–2007, 2009–2016 270 [143]
3 Markku Kanerva 1983–1990, 1994–1998 266 [144]
4 Ville Wallén 2000–2001, 2003, 2005–2013 263 [141][145]
5 Henry Forssell 1968–1980 247 [146]
6 Juha Dahllund 1972–1976, 1978–1985 236 [147]
7 Lauri Lehtinen 1943–1962 231 [148]
8 Jari Europaeus 1981–1984, 1990–1995 226 [149]
9 Aarno Turpeinen 1995–2004 225 [150]
10 Erfan Zeneli 2005–2008, 2010-2015, 2019 208 [151]
Eniten pääsarjamaaleja
Sija Pelaaja Vuodet Maalit Ottelut
1 Aatos Lehtonen 1934–1947 109 101 [152]
2 Pentti Styck 1954–1962 98 133 [153]
3 Atik Ismail 1975–1976, 1978–1979, 1981–1984 97 165 [154]
4 Sulo Salo 1932–1949 75 148 [155]
5 Kai Pahlman 1965–1969 74 102 [156]
5 Juho Mäkelä 2003–2005, 2008–2010, 2012 74 156 [141]
7 Pekka Talaslahti 1965–1971 68 119 [157]
8 Ismo Lius 1991–1992, 1994–1996 62 79 [158]
9 Mika Kottila 1994–1995, 1997–1998, 2002–2004 56 158 [159]
10 Akseli Pelvas 2007–2013, 2016–2019 52 143 [160]


Jalkapallon ohella Helsingin Jalkapalloklubin virallisia lajeja ovat olleet jääpallo, jääkiekko, tennis, taitoluistelu, käsipallo ja keilailu. Lisäksi seurassa on harrastettu yleisurheilua, luistelua, soutua, rugbya sekä maahockeyta, jaostoja näille lajeille ei kuitenkaan ollut ja usein niitä harrastettiin vain lyhyen aikaa ja kokeiluluontoisesti [161][162]

Jääpalloa pelattiin HJK:ssa vuosina 1909[44]–1963. Seura menestyi lajissa hyvin erityisesti 1920-luvulla, jolloin se oli finaalissa seitsemän kertaa.[163] 1930-luvulla menestys hiipui ja toisen maailmansodan jälkeen HJK sahasi liigan ja Suomensarjan välillä ja lopulta putosi maakuntasarjaan.[164] Toiminta lakkasi, kun se karsittiin HJK:n talousvaikeuksien vuoksi 1963.[15] HJK voitti lajissa kaikkiaan viisi mestaruutta, kolme hopeaa ja kaksi pronssia.[163] Vuosien varrella 22 HJK-pelaajaa edusti maajoukkuetta.[165]

Saavutukset:

Kaudet SM-kilpailuissa (ei pelattu 1940, 1942) (40):

  • 1912, 1915-1948, 1950, 1952-1957

Kaudet Suomensarjassa (7):

  • 1949, 1951, 1958-1962

Kaudet Maakuntasarjassa (1):

  • 1963
Jääkiekko-ottelu Ilves–HJK joulukuussa 1949.

Jääkiekkoa pelattiin HJK:ssa vuosina 1928–1972. Ennen toista maailmansotaa HJK menestyi hyvin voittaen kolme mestaruutta ja ollen muilla mitaleilla seitsemän kertaa.[166] Sodan jälkeen menestys oli vaatimattomampaa kunnes HJK 1960- ja 1970-luvun taitteessa panosti merkittävästi lajiin. Seura kuitenkin ajautui talousvaikeuksiin ja jääkiekkojaosto fuusioitui Karhu-Kissojen kanssa Helsingin Jääkiekkoklubiksi 1972.[8][20]

Saavutukset:

Kaudet SM-sarjassa(ei pelattu 1930, 1940, 1942) (36):

  • 1928-1947, 1949-1955, 1957-1966, 1971-1972

Kaudet Suomensarjassa(6):

  • 1948, 1956, 1967-1970

Tennistä harrastettiin HJK:ssa vuodesta 1916-1920-luvun alkuun[167]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu kuului HJK:n ohjelmaan vuosina 1966–1972. Toiminta siinä oli varsin menestyksekästä, sillä HJK:n luistelijat voittivat yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta. Myös taitoluistelu lakkautettiin talouskriisin jälkimainingeissa, kun sen toiminta siirtyi Helsingin Taitoluisteluklubille.[19][21]

Käsipalloa pelattiin HJK:ssa vuosina 1943–1976.[11][24] HJK pelasi miesten pääsarjatasolla kahdeksan kautta ja naisten pääsarjatasolla kaksikymmentä kautta, lisäksi yhdistelmäjoukkue UK-HJK pelasi miesten pääsarjassa yhden kauden ja naisten pääsarjassa kaksi kautta. HJK voitti lajissa yhden hopean ja kaksi pronssia, naisten paras sijoitus on neljäs.[169][170]

Saavutukset:

Kaudet SM-sarjassa (8+1):[171]

  • 1944-1946, 1950, 1952, 1954, 1974, 1976, 1978

Kaudet naisten SM-sarjassa (20+2):[170]

  • 1953-1954, 1956-1957, 1959-1960, 1962-1977

Keilailu oli HJK:n ohjelmassa vuosina 1924-1925, sekä 1943[172]. Keilailijat liittyivät vuonna 1925 Helsingin Keilaajiin jonka olivat perustaneet pitkälti Klubista aiemmin vuonna eronneet keilailijat[173]

  • Tuhkunen, Yrjö: Helsingin Jalkapalloklubi 1907–1957. Helsinki: Laatupaino Oy, 1957.
  • Aalto, Seppo ym: Tähtien tarina: Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta. Helsingin Jalkapalloklubi, 2007. ISBN 978-952-92-2062-5.
    • Tiitta, Allan: 1907–1959 teoksessa Tähtien Tarina
    • Aalto, Seppo: 1960–1975 teoksessa Tähtien Tarina
    • Sulkava, Esa: 1976–1995 teoksessa Tähtien Tarina
    • Lehtola, Erkka: 1996–2007 teoksessa Tähtien Tarina
  • Alaja, Erkki: Monsieur Magic – Aulis Rytkönen. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-185-7.
  • Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo. Hämeenlinna: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
  • Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  • Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
  1. Historia (1907: Kesäkuun 19. päivänä Fredrik Wathén ja hänen ystävänsä perustavat Helsingin Jalkapalloklubin.) Hjk.fi. HJK Oy. Viitattu 6.11.2018.
  2. Tuhkunen s. 6–7.
  3. Tuhkunen s. 9–10.
  4. Tuhkunen s. 12–14.
  5. Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 168. Otava, 1970.
  6. Tuhkunen s. 38–39.
  7. Tuhkunen s. 45–49.
  8. a b Tuhkunen s. 57–58.
  9. a b c d Pietarinen, Heikki: Finland - List of League First Level Tables RSSSF. Viitattu 05.04.2018. (englanniksi)
  10. Tuhkunen s. 68–78.
  11. a b Tuhkunen s. 100–103.
  12. Tuhkunen s. 114.
  13. Tiitta s. 46–47.
  14. Alaja s. 195–196.
  15. a b Aalto s. 61–63.
  16. Aalto s. 54–67.
  17. a b Aalto s. 68.
  18. Ross, James M.: European Competitions 1965-66 RSSSF. Viitattu 4.4.2011. (englanniksi)
  19. a b c Aalto s. 91–100.
  20. a b Aalto s. 103–104.
  21. a b Aalto s. 108.
  22. a b Aalto s. 114–115.
  23. Aalto s. 118–121.
  24. a b Sulkava s. 130.
  25. Sulkava s. 148–150.
  26. Sulkava s. 163–168.
  27. Sulkava s. 180–184.
  28. a b c Helsingin Jalkapalloklubi (HJK) Urheilumuseo. Viitattu 1.4.2011.
  29. a b Sulkava s. 186–187.
  30. Lehtola s. 215–221.
  31. Lehtola s. 225.
  32. Lehtola s. 231–233.
  33. Ross, James M. & Stokkermans, Karel: European Competitions 1998-99 RSSSF. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  34. Lehtola s. 262.
  35. a b HELSINGIN JALKAPALLOKLUBI (HJK) (sivu 3) Urheilumuseo. Viitattu 12.4.2011.
  36. Muurinen jatkaa HJK:n puikoissa myös ensi kaudella 15.9.2010. Urheilulehti. Viitattu 9.4.2011.
  37. Talja, Juho: Näin päävalmentaja Boström summasi HJK:n mestaruuskauden 26.10.2013. YLE. Viitattu 18.1.2014.
  38. HJK Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen 28.8.2014. Veikkausliiga. Viitattu 29.9.2014.
  39. McKeough, Alex: HJK on jälleen kerran Suomen mestari! 28.9.2014. YLE. Viitattu 29.9.2014.
  40. Suopuro, Micke: HJK:n tappioputki jatkui Hakaa vastaan – fanit saivat tarpeekseen: ”Mistä teille maksetaan?” Helsingin Sanomat. 6.10.2024. Viitattu 7.10.2024.
  41. a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tiitta14 ei löytynyt
  42. Sulkava s. 138.
  43. a b Sulkava s. 174.
  44. a b Tuhkunen s. 14.
  45. Tiitta s. 18.
  46. HJK juhlii myös logon myötä 28.1.2007. Veikkausliiga. Viitattu 10.4.2011.
  47. Sulkava s. 202.
  48. Lehtola s. 248.
  49. Sonera Stadium – Historia (Internet Archive) HJK. Viitattu 6.11.2014.
  50. Laitila, Johannes: Töölön jalkapallostadion sai uuden nimen 10.8.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.4.2011.
  51. Aaltonen, Jarmo: HJK:lla nyt vapaat kädet uudistaa Finnair Stadiumin toimintaa 10.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2011.
  52. Töölön jalkapallostadionin nimi jälleen uusiksi – sopimuksessa erikoinen porkkana pelaajille www.iltalehti.fi. Viitattu 29.1.2020.
  53. Okkonen, Taneli: HJK Sonera Stadium – Jalkapallostadionin brändäys taiteellisin keinoin Pakkausmuotoilun ja grafiikan opinnäytetyö. kevät 2014. Lahden ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.11.2014.
  54. Finnair Stadium nyt HJK:n oma stadion 11.12.2009. Veikkausliiga. Viitattu 1.4.2011.
  55. Onko vammariski tekonurmella suurempi? Fysilehti. Viitattu 14.4.2011.
  56. Finnair-stadionin tekonurmi saa päälleen siirtonurmen 1.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2011.
  57. Tiitta s. 23.
  58. Lehtola s. 217.
  59. Lehtola s. 241.
  60. Tähtien tarina: Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta
  61. a b Kallström, Kim: Fanikulttuuria on myös Suomessa. 90 min, 2011, nro 1. arkisto.
  62. a b Aalto ym s. 334.
  63. http://www.hs.fi/urheilu/HS-gallup+HIFK+on+jalkapallossakin+suositumpi+kuin+Honka/a1305583198001
  64. Tuskunen s. 49.
  65. Tähtien tarina, Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta
  66. Tuhkunen s. 9.
  67. Alaja s. 201–202.
  68. Harri Kumpulainen, Jalkapallopääkaupunki s. 195, ISBN 978-952-67796-2-1
  69. Tähtien tarina: HJK 100 vuotta
  70. Lehtola s. 238.
  71. Väliverronen, Jari: Tienraivaamista ja taloudellisia tappioita. Helsingin Sanomat, 23.5.2007. HS arkisto (maksullinen).
  72. Tuhkunen s. 157-159.
  73. Sulkava s. 175.
  74. Hoo-Jii-Koo fono.fi. Viitattu 13.4.2011.
  75. Blue is the Colour fono.fi. Viitattu 13.4.2011.
  76. 1950-1964 HS ja UL vuosikerrat. 1965-1990 jalkapallokirjat. 1991- http://www.european-football-statistics.co.uk/attn.htm
  77. 1957-1960 Helsingin Sanomat, vuosikerrat 1957-1960. 1960-1973 Jääkiekkokirjat
  78. Tiitta s. 14.
  79. Tiitta s. 35, 43.
  80. Aalto s. 52–55, 68.
  81. Wallen s. 154–159.
  82. Pietarinen, Heikki: Finnish League Premier Division: All-Time Tables 1930-2010 10.12.2010. RSSSF. Viitattu 12.4.2011.
  83. Järviö, Timo: HJK:n ja Hakan yleisöennätys 30-vuotias. Helsingin Sanomat, 18.6.1995. HS arkisto (maksullinen).
  84. HJK:n pakko voittaa Haka 10.9.2005. Urheilulehti. Viitattu 12.4.2011.
  85. HJK ja Haka jakoivat pisteet 27.7.2009. Veikkausliiga. Viitattu 12.4.2011.
  86. Haka nousi mestariksi. Helsingin Sanomat, 17.10.1999. HS arkisto (maksullinen).
  87. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä wallen154 ei löytynyt
  88. Lehtola s. 255, 290.
  89. Lehtola s. 299.
  90. Miettinen, Heikki: HJK pani pystyyn maalijuhlat täydellä stadionilla. Helsingin Sanomat, 7.7.2006. HS arkisto (maksullinen).
  91. Lehtola s. 263.
  92. Lehtola s. 303.
  93. Stadin derby lähes täynnä – eteläpäätyyn vielä lippuja www.veikkausliiga.com. Viitattu 13.8.2016.
  94. Lehtola, Erkka: HJK on jalkapalloilun maatuskanukke. Helsingin Sanomat, 17.12.2005. HS arkisto (maksullinen).
  95. Helsingin Jalkapalloklubi HJK. Viitattu 6.11.2014.
  96. a b Helsingin Jalkapalloklubi 1907-1957
  97. Tähtien Tarina - HJK 100 vuotta
  98. Klubi 80: kirjoitus Helsingin Jalkapalloklubin 80-vuotiaasta toiminnasta: Helsingin Jalkapalloklubi, 1987.
  99. HJK huimassa kasvuvauhdissa: Tulos kasvoi lähes 140 prosenttia. www.yrittajat.fi, 20.4.2015. Yrittäjät.
  100. HJK:n toiminta on voitollista ja jalkapallossa se on harvinaista – myös Töölön jalkapallostadionin nimi muuttuu. Helsingin Sanomat, 30.3.2017. HS.
  101. Rahapotti on paisunut 20-kertaiseksi 5.4.2023. Is.fi.
  102. Jalkapalloa kolmelta kanavalta. Helsingin Sanomat, 28.4.2002. HS arkisto (maksullinen).
  103. HJK Helsinki - Helsingin Jalkapalloklubi HJK Helsinki. Viitattu 27.4.2024.
  104. a b c d e f g h i j k l HJK Oy: Tunnuslukutiivistelmä Finder. Viitattu 13.1.2023.
  105. a b c d HJK Oy Finder. Viitattu 2.6.2020.
  106. HJK Oy:n tulos nousi plussalle liikevaihdon voimakkaan kasvun myötä 12.4.2011. kauppalehti.fi. Viitattu 18.4.2011.Arkistolinkki
  107. HJK Oy:n liikevaihto ja tulos voimakkaassa kasvussa 21.04.2012. Kauppalehti. Viitattu 24.4.2012.
  108. HJK Oy Finder. Viitattu 2.6.2020.
  109. HJK Miehet Team HJK Helsinki. 29.3.2024. Viitattu 6.8.2024.
  110. HJK Miehet Team HJK Helsinki. 19.10.2023. Viitattu 19.10.2023.
  111. HJK:n historia Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 3.5.2011.
  112. Tuhkunen s. 122.
  113. Aalto s. 56.
  114. Aalto ym s. 335.
  115. Veikkausliigan valmentajatilastot Veikkausliiga. Viitattu 28.4.2014.
  116. Lehtola s. 226
  117. HJK nimesi 11 uutta Hall of Fame -pelaajaa. Helsingin Sanomat, 16.6.2007. HS arkisto (maksullinen).
  118. Aalto ym. s. 305–307
  119. https://www.hjk.fi/uutiset/Miehet-1919
  120. HJK Hall of Fame Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 13.1.2023.
  121. FC Jokerit Urheilumuseo. Viitattu 15.4.2011.
  122. a b Pietarinen, Heikki: Finland – List of League Second Level Tables 15.1.2010. RSSSF. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  123. FC Honka Urheilumuseo. Viitattu 16.4.2011.
  124. HJK Juniorit - Edustusjoukkueet HJK. Viitattu 15.4.2011.
  125. Seura HJK Juniorit. Viitattu 15.4.2011.
  126. HJK-JUNIORIT RY hakee ammattivalmentajia 6.9.2010. Palloliitto. Viitattu 15.4.2011.
  127. a b c http://www.rsssf.com/tablesf/fin-youthchamp.html
  128. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 353, 359. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  129. Soininen, Heidi – Eskola, Jussi: Jalkapallokirja 2010, s. 381–383. Helsinki: Suomen Palloliitto, 2010. ISSN 0787-7188.
  130. Ajax tops the European list of the most training orientated clubs 24.2.2015. CIES. Viitattu 7.2.2016. (englanniksi)
  131. Top 100 Training Clubs in Europe Big-5 Weekly Post. 24.2.2015. CIES Football Observatory. Viitattu 7.2.2016. (englanniksi)
  132. a b Pietarinen, Heikki: Finland – List of Women League First Level Tables rsssf. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  133. Lehtola 2007, s. 281–284.
  134. HJK Hurrikaanit HJK. Viitattu 14.1.2016.
  135. Karjalainen, Anssi & Ikonen, Sami: HJK:lle kauden ensimmäinen pokaali – Finaalin maalit jätettiin viimeisille minuuteille Iltalehti.fi. 1.4.2023. Viitattu 1.4.2023.
  136. Pietarinen, Heikki: Finland – List of Women Cup Finals rsssf. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  137. Pietarinen, Heikki: Finnish Cup Finals 6.11.2009. RSSSF. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  138. Pietarinen, Heikki: Finland – League Cup Finals 7.5.2010. RSSSF. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  139. Ross, James M.: European Cups Archive RSSSF. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)
  140. a b Vuorinen, Kasila s. 101.
  141. a b c d Veikkausliigan pelaajatilastot Veikkausliiga. Viitattu 20.4.2011.
  142. Pietarinen, Heikki: Finland - Premier Division All-Time Topscorers 10.12.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 20.4.2011.
  143. http://www.veikkausliiga.hs.prewise.com/ennatykset_index.htm, http://www.veikkausliiga.com/pelaajat/96668/sorsa-sebastian
  144. Vuorinen, Kasila s. 117.
  145. Ville Wallénin profiili Helsingin Jalkapalloklubi. Viitattu 3.11.2011.
  146. Vuorinen, Kasila s. 49.
  147. Vuorinen, Kasila s. 37.
  148. Vuorinen, Kasila s. 176.
  149. Vuorinen, Kasila s. 45.
  150. Vuorinen, Kasila s. 351.
  151. https://www.transfermarkt.com/erfan-zeneli/leistungsdatenverein/spieler/37351
  152. Vuorinen, Kasila s. 178.
  153. Vuorinen, Kasila s. 327.
  154. Vuorinen, Kasila s. 99.
  155. Vuorinen, Kasila s. 306.
  156. Vuorinen, Kasila s. 249.
  157. Vuorinen, Kasila s. 336.
  158. Vuorinen, Kasila s. 191.
  159. Vuorinen, Kasila s. 150.
  160. https://www.transfermarkt.com/akseli-pelvas/leistungsdatenverein/spieler/47784
  161. Tuhkunen s. 13
  162. Jalkapallopääkaupunki, Harri Kumpulainen, markkinointiviestintä kärki, 2014,ISBN 978-952-67796-2-1
  163. a b Mitalijoukkueet kautta aikojen Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 9.5.2011.
  164. Tuhkunen s. 120–127.
  165. Suomen maajoukkuepelaajat Suomen Jääpalloliitto. Viitattu 10.5.2011.
  166. SM-mitalijoukkueet kautta aikojen Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 10.5.2011.
  167. Tuhkunen s. 25.
  168. Aalto ym, s. 321.
  169. Miesten SM-sarjan maratontaulukko Suomen Käsipalloliitto. Viitattu 10.5.2011.
  170. a b http://nsm.finnhandball.net/historia/sm-sarjan-sijataulukot/
  171. http://msm.finnhandball.net/historia/sm-sarjan-sijataulukot/
  172. Tuhkunen s. 100.
  173. Tuhkunen s. 46. s. 49.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ismail, Atik: Klubin kundit: 20 vuotta koukussa. LampLite Ltd, 2006. ISBN 952-99723-0-X.
  • Lehtola, Erkka V. & Pakkanen, Mitri & Riihilahti, Aki & Tiittula, Markus: HJK Mestarien liigassa. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23643-8.
  • Klubi 80: kirjoitus Helsingin Jalkapalloklubin 80-vuotiaasta toiminnasta: HJK Mestarien liigassa. Helsingin Jalkapalloklubi, 1987.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]