Helsingin sokeainkoulu
Helsingin sokeainkoulu oli Suomen ensimmäinen sokeiden oppilaitos. Se aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1865 ruotsinkielisenä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajatus sokeiden oppilaitoksen perustamisesta syntyi Suomessa sen jälkeen, kun "kuuromykkäinkouluja" oli perustettu niin, että niitä oli 1860-luvun alussa neljä. Aloitteentekijöinä olivat Uno Cygnaeus ja Carl Henrik Alopaeus, jotka olivat ulkomailla tutustuneet myös sokeiden opetukseen. Mathilda Linsén ja Karl Mortimer Stenius lähtivät senaatin määrärahan turvin opintomatkoille merkittäviin sokeiden oppilaitoksiin, joista erityisesti vaikutteita saatiin Kööpenhaminasta ja Dresdenistä. Linsén teki kesäkuussa 1865 senaatille aloitteen ruotsinkielisen opetuksen järjestämisestä, ja opetus alkoi väliaikaisena Blindanstalten i Helsingfors -nimisenä kouluna. Vuonna 1892 annetulla asetuksella opetus vakinaistettiin. Helsingin koulun yhteyteen perustettiin vuonna 1929 viisipaikkainen yksityinen sokeain lasten esikoulu.[1]
Koulu toimi vuosina 1865–1872 Mellinin huvilassa Kaivopuistossa, vuosina 1872–1886 Konstantininkatu 22:ssa (nykyinen Meritullinkatu) ja vuosina 1886–1898 Maneesikatu 5:ssä Kruununhaassa.[2] Vuonna 1898 se sai oman rakennuksen[1] Helsingin Kallioon osoitteeseen Ensi linja 1. Vuonna 1898 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Ernst Theodor Granstedt.[3] Vuonna 1972 Sokeainkoulu muutti Jyväskylään[4].
Vuonna 1921 oppivelvollisuuslaki tuli koskemaan myös sokeita.[1]
Vuosina 1865–1939 kouluun otettiin 401 oppilasta. Koulu oli sisäoppilaitos. Kielikiistojen vuoksi 1930-luvulla perustettiin ruotsinkielisille oma koulu.[1]
Koulun ensimmäinen johtaja oli Mathilda Linsén, joka kuoli seitsemän vuoden kuluttua. Vuodesta 1877 alkaen johtaja oli Hanna (Johanna) Maria Ingman. Sitä ennen koulu oli ollut seitsemän vuotta vailla johtajaa Linsenin kuoltua.[5] Ingman siirtyi johtajan tehtävästä syrjään vuonna 1903. Molemmat johtajat kohotettiin sokeiden äitihahmoiksi[6].
Koulun toimintaa jatkaa Jyväskylän näkövammaisten koulu.[7] Ruotsinkielinen opetus eriytyi lopullisesti koulusta 1960-luvulla[6]. Se jatkaa edelleen Helsingissä nimellä Svenska skolan för de synskadade.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Moilanen, Aatu: "Otetaan vastuu omista asioista" Suomen sokeainkoulut kansakoululaitoksen rinnalla vuosina 1865-1939, väitöskirja, tiivistelmä, viitattu 24.8.2012
- ↑ Aatu Moilanen, "Otetaan vastuu omista asioista", Suomen sokeainkoulut kansakoululaitoksen rinnalla vuosina 1865–1939, väitöskirja, viitattu 24.8.2012
- ↑ Kokous- ja juhlatilat. Hel.fi[vanhentunut linkki], viitattu 24.8.2012
- ↑ Varsinais-Suomen näkövammaiset, viitattu 24.8.2012
- ↑ Sokeain ystävät historiikki (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 24.8.2012
- ↑ a b Kari Huuskonen, Sokeainopetuksen uranuurtajanaiset ja äitimyytti (Arkistoitu – Internet Archive), Kasvatus ja aika 1/2007, viitattu 24.8.2012
- ↑ Silmätera.fi[vanhentunut linkki], viitattu 24.8.2012
- ↑ Ksol.fi (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 24.8.2012