Helokkikiitäjä
| Helokkikiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Aitoperhoset Ditrysia |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Macroglossinae |
| Suku: | Proserpinus |
| Laji: | proserpina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Proserpinus proserpina |
|
| Katso myös | |
Helokkikiitäjä (Proserpinus proserpina) on melko pienikokoinen eurooppalainen kiitäjäperhoslaji. Lajia ei ole tavattu Suomessa. Helokkikiitäjä kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV mainittuihin, tiukkaa suojelua edellyttäviin lajeihin[2].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on kooltaan vaihteleva ja sen siipiväli on 30–60 mm. Ruumis ja etusiivet ovat kirjavat vihreän eri sävyissä eikä se juuri muistuta muita elinalueellaan tavattavia kiitäjäperhosia. Etusiiven ulkoreuna on syvään hampainen ja siiven poikki kulkee kaksi leveää poikkiviirua, joiden välinen alue on muuta siipeä tummempi. Keskitäplä on musta, melko laaja ja siitä ulottuu siiven ulkoreunaan saakka ohut vaalea viiru. Takasiivet ovat kirkkaan keltaiset ja niissä on tumma ulkoreuna.[3][4][5]
Toukka on täysikasvuisena 60–70 mm pitkä. Väriltään se on harmaanruskea tai vihertävänkirjava ja aluksi sen sivuilla on vaalea pitkittäisjuova, myöhemmin rivi tummia rengasmaisia täpliä. Vanhemman toukan selkäpuoli on pienten tummien pisteiden kirjoma. Kiitäjätoukille tyypillinen peräpiikki puuttuu ja sen tilalla on pieni kellansävyinen, keskeltä tumma kohouma.[6]
-
Proserpinus proserpina ♂ -
Proserpinus proserpina ♂ △ -
Proserpinus proserpina ♀ -
Proserpinus proserpina ♀ △
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiintymisalue kattaa Etelä- ja Keski-Euroopan Baltian eteläosiin ja Pietarin seudulle asti. Idässä lajia tavataan Keski-Aasiaan saakka.[6] Pohjois-Afrikassa esiintyvät yksilöt ovat tavallista kookkaampia ja niitä on kutsuttu alalajiksi P. p. gigas[5]. Esiintymisalueellaan laji on lennossa touko-kesäkuussa. Pohjois-Afrikassa helokkikiitäjällä on kaksi sukupolvea vuodessa.[3]
Pohjoismaissa helokkikiitäjä on tavattu vain Tanskassa kahdesti vuonna 2005.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helokkikiitäjä on verraten harvinainen laji, jonka esiintyminen on huomattavan paikoittaista.[5] Laji viihtyy lämpimillä ja aurinkoisilla mutta samalla kosteilla paikoilla kuten metsänreunoilla ja metsien aukkopaikoilla, erityisesti laaksoissa. Sitä tavataan myös hiekkapohjaisilla joutomaa-alueilla. Lajilla ei ole merkittävää vaellustaipumusta. Valoisana aikana laji lepää kasvillisuuden suojassa aivan lähellä maanpintaa. Helokkikiitäjät lähtevät lentoon vain melko lyhyeksi ajaksi aamu- ja iltahämärissä, jolloin ne vierailevat mielellään voimakkaasti tuoksuvissa kukissa. Satunnaisesti perhosia tavataan lennossa myös päivällä. Valolle perhosia tulee varhaisen lentoajankohdan vuoksi harvoin.[6] Toukkia tavataan aikuista perhosta useammin[5].
Naaras munii noin 100 munaa, jotka se asettelee ravintokasvin latvaosiin yksitellen, usein muutamia munia samaan kasviin. Muniva naaras liikkuu laajalla alueella. Nuorena toukka ei erityisemmin piilottele, mutta lepää usein lehden alapinnalla. Toukan kasvu on pitkään hidasta, kunnes loppuvaiheessa kasvu nopeutuu ja toukasta tulee enemmän yöaktiivinen piilotellen päivät maanpinnalla kasvien tai karikkeen suojissa. Elokuussa täysikasvuiset toukat vaeltavat etsien koteloitumispaikkaa joka on maakolossa, karikkeen joukossa tai hiukan maan alla. Kotelo talvehtii.[6]
Helokkikiitäjän suojelutaso Euroopan unionin alueella vaihtelee suuresti[7]. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut lajin uhanalaisuuden puutteellisesti tunnetuksi (DD).[8]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ravinnokseen toukka käyttää helokkeja (Oenothera spp.) ja horsmia (Epilobium spp.)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ World Conservation Monitoring Centre: Proserpinus proserpina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.7.2016. (englanniksi)
- ↑ http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31992L0043:FI:HTML
- ↑ a b http://tpittaway.tripod.com/sphinx/p_pro.htm
- ↑ http://www.leps.it/SpeciesPages/ProseProser.htm
- ↑ a b c d Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 196–197
- ↑ European Topic Centre on Biological Diversity[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.iucnredlist.org/apps/redlist/details/18366/0
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- UK Moths: Willowherb Hawk-moth (englanniksi)
|