Hellmuth Stieff
| Hellmuth Stieff | |
|---|---|
 Hellmuth Stieff vuonna 1942 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1901 Eilau, Länsi-Preussi, Saksa |
| Kuollut | 8. elokuuta 1944 (43 vuotta) Plötzenseen vankila, Berliini, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1922–1944 |
| Taistelut ja sodat | Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
| Joukko-osasto | Heer |
Hellmuth Stieff (myös Helmuth, 6. kesäkuuta 1901 Eilau, Saksa – 8. elokuuta 1944 Plötzenseen vankila, Berliini) oli saksalainen kenraalimajuri ja vallankaappausta natsi-Saksassa yrittäneen heinäkuun 20. päivän salaliiton jäsen.
Stieff valmistui Münchenin jalkaväen upseerikoulusta 1922. Vain viisi vuotta myöhemmin organisaatiokykyjensä vuoksi arvostettu Stieff siirrettiin Reichswehrin yleisesikuntaan. Toinen maailmansota syttyi Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939. Nähtyään maanmiestensä aiheuttaman tuhon ja joukkomurhat Stieff järkyttyi. Hän kirjoitti näkemistään sotarikoksista useita kirjeitä vaimolleen. Stieff vihasi Adolf Hitleriä, joka myös suhtautui Stieffiin hyvin epäluuloisesti.
Kenraalimajuri Henning von Tresckow kutsui Stieffin mukaan vastarintaliikkeeseen. Stieff tarjoutui henkilökohtaisesti räjäyttämään Hitlerin useamman kerran, mutta peruutti hankkeen joka kerta. 7. heinäkuuta 1944 Stieff aikoi itse räjäyttää pommin Hitlerin läheisyydessä uusien univormujen näyttelyssä, jälleen vetäytyen viime hetkellä.
Eversti Claus von Stauffenberg viimein räjäytti pommin Hitlerin päämajassa 20. heinäkuuta 1944. Hitler selviytyi ja salaliittolaisia pidätettiin. Toisin kuin monet, Stieff kesti useita päiviä jatkuneet kidutukset pitäen tietämänsä salaliittolaisten nimet itsellään. Kansantuomioistuin tuomitsi Stieffin kuolemaan. Hänet hirtettiin 8. elokuuta Plötzenseen vankilassa useiden muiden salaliittolaisten kanssa.
| ||||||||||||||||||
