Helmut Zilk
Helmut Zilk (9. kesäkuuta 1927 Wien, Itävalta – 24. lokakuuta 2008 Wien) oli itävaltalainen journalisti ja poliitikko.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmut Zilk syntyi ja kasvoi Wienin Favoritenin kaupunginosassa. Hänen isänsä oli poliittisilta mielipiteiltään vasemmistolainen ja vastusti natsihallintoa. Vuonna 1945 kirjoittamassaan ”poliittisessa elämäkerrassa” Zilk kertoo kouluvuosinaan joutuneensa pakosta liittymään Hitlerjugendiin mutta kuuluneensa samalla toveriensa kanssa antifasistiseen ryhmään, joka levitti natsien vastaisia lentolehtisiä. Hän kuului sodan jälkeen vähän aikaa Itävallan kommunistiseen puolueeseen (KPÖ), josta kuitenkin pian erosi.[1]
Vuodesta 1947 lähtien Zilk työskenteli opettajana ja opiskeli samalla Wienin yliopistossa germaanista filologiaa, psykologiaa ja filosofiaa. Opettajanpätevyyden hän sai vuonna 1955, mutta siirtyikin Itävallan yleisradioyhtiö ORF:n palvelukseen. Vuonna 1955 hän alkoi toimittaa nuoriso-, sittemmin kouluohjelmia. Kansainvälisiä uutisaiheita käsitelleestä Auslandsecho (’Ulkomaankaiku’) -ohjelmastaan hän sai vuonna 1966 ”Kultainen kamera” -palkinnon. Vuosina 1967–1974 hän toimi ORF:n ohjelmajohtajana.[2]
ORF:n palveluksesta Zilk siirtyi Kronen Zeitung -sanomalehteen ja sieltä 1979 politiikkaan, kun Wienin sosiaalidemokraattinen pormestari teki hänestä kaupungin kulttuurineuvoksen. Tässä tehtävässä Zilk hyötyi hyvistä yhteyksistään tiedotusvälineisiin ja sai julkisuutta. Vuonna 1983 liittokansleri Fred Sinowatz otti hänet hallitukseensa opetusministeriksi. Tästä tehtävästä hän palasi Wienin kaupungin palvelukseen jo 1984, kun hänestä tuli Wienin seitsemäs sodanjälkeinen pormestari.[2]
Zilk oli näkyvä ja näyttävä julkisuuden henkilö, joka esiintyi ja edusti mielellään. Hän ei myöskään kaihtanut räväkästi kritisoimasta omaa puoluettaan tai sen ministereitä. 1980-luvun mittaan Zilkin ja Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) Wienin osaston kansansuosio laski, vuoden 1991 vaaleissa SPÖ menetti absoluuttisen enemmistönsä. Suuri arvovaltatappio Zilkille oli myös maailmannäyttelyhankkeen epäonnistuminen: kansanäänestyksessä wieniläisten enemmistö asettui hanketta vastaan. Vuonna 1994 Zilkin tilalle Wienin pormestariksi nousi Michael Häupl.[2]
Joulukuussa 1993 Zilk joutui äärioikeistolaisen kirjepommiterroristi Franz Fuchsin uhriksi. Hänen vasen kätensä silpoutui pahasti, ja julkisuudessa Zilk nähtiin sen jälkeen useimmiten solmion väriin sopiva silkkisuojus loukkaantuneessa kädessään.[2]
Vuodesta 2006 lähtien Zilkin terveydentila heikkeni nopeasti. Hän kärsi sydänvaivoista, joutui useaan otteeseen sairaalaan, ja kuoli lopulta lokakuussa 2008.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zilk oli naimisissa kolmesti. Julkisuutta sai etenkin vuonna 1978 solmittu kolmas avioliitto operetti- ja musikaalitähti Dagmar Kollerin kanssa.[2] Aikaisemmasta avioliitosta hänellä oli yksi poika.[3]
Tunnustuksia ja palkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anton Bruckner -sormus 1991 (Wiener Symphoniker -orkesterin tunnustus muusikoille ja kulttuurivaikuttajille)
- Itävallan tasavallan kunniamitali
- Saksan Bundesverdienstkreuz: suurristi
- Pyhän Gregorius Suuren ritarikunnan suurristi 2001
- Kroatian Ruhtinas Branimirin ritarikunnan risti (2010, postuumisti)
- Prahan ja Wienin kunniakansalaisuus
- Tokion Tōkai-yliopiston kunniatohtorin arvo
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2009 Zilkin kuoltua julkisuuteen ilmestyi väitteitä, että hän olisi 1960-luvulla toiminut Tšekkoslovakian salaisen poliisin StB:n agenttina, koodinimellä ”Holec”.[4] Täyttä selvyyttä asiaan ei saatu, sillä Itävallan valtionpoliisille 1960-luvun lopulta lähtien kertyneet tiedot Zilkin tästä toiminnasta olivat kadonneet. Ilmeisesti Zilk oli toimittanut StB:lle jonkinlaisia tietoja piireistä, joissa liikkui, mutta varsinaisesta aktiivisesta toiminnasta agenttina ja tiedonhankkijana ei ole löytynyt todisteita.[5]
Zilkin mukaan on nimetty aukio (Helmut-Zilk-Platz) Wienin 1. kaupunginosassa. Aukiolla on Alfred Hrdlickan veistämä sodan ja fasismin vastainen muistomerkki.[6]
Wienin Favoritenissa, Zilkin synnyinkaupunginosassa, on suuri puisto nimetty Helmut Zilkin mukaan.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mugrauer, Manfred: „[…] arbeite ich […] ganztägig am Wiederaufbau der KPÖ mit“. Eine Episode aus dem Leben von Helmut Zilk. Mitteilungen der Alfred Klahr Gesellschaft, 2007, 14. vsk, nro 3, s. 22–23. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f Helmut Zilk 1927 bis 2008 - oesterreich.ORF.at wiev1.orf.at. Viitattu 12.11.2025.
- ↑ “Andenken an Vater in den Schmutz gezogen” Kronen. 23.3.2009. Viitattu 12.11.2025. (saksaksi)
- ↑ news networld Internetservice GmbH: • PROFIL Online • Helmut Zilk, Spion: Zilk war jahrelang Informant des CSSR-Geheimdienstes • Politik, Inland www.profil.at. Arkistoitu 24.3.2009. Viitattu 12.11.2025. (saksaksi)
- ↑ Kleine Zeitung DIGITAL GmbH & Co KG: Aufgetauchte Akte ist nicht die "Akte Zilk" > Kleine Zeitung www.kleinezeitung.at. Arkistoitu 1.6.2009. Viitattu 12.11.2025. (saksaksi)
- ↑ Archivmeldung: Häupl/Mailath: Wien bekommt Helmut-Zilk-Platz www.wien.gv.at. Arkistoitu 15.2.2016. Viitattu 12.11.2025. (saksaksi)
- ↑ Helmut-Zilk-Park - Motorikpark®, Themenspielplatz, Fitness Deutsch. Viitattu 12.11.2025. (saksaksi)
