Helmitinami

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helmitinami
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tinamilinnut Tinamiformes
Heimo: Tinamit Tinamidae
Suku: Isotinamit Tinamus
Laji: guttatus
Kaksiosainen nimi

Tinamus guttatus
Pelzeln, 1863[2]

Katso myös

  Helmitinami Wikispeciesissä
  Helmitinami Commonsissa

Helmitinami (Tinamus guttatus) on tinamien (Tinamidae) heimoon ja isotinamien (Tinamus) sukuun kuuluva lintulaji.[2] Sen tieteellinen lajinimi guttatus merkitsee pilkukasta.[3]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmitinami kasvaa tavallisesti 32–36 senttimetrin mittaiseksi. Se on väritykseltään pääosin ruskea. Sillä on vaaleita täpliä siivissään ja ruumiinsa yläosassa. Lajilla on tummanharmaa pää. Kurkku on yleensä valkoinen, toisinaan kellanruskea, niska on ruskea ja tummien täplien peitossa. Sukupuolet ovat keskenään samannäköiset.[3][4][5]

Tinamus guttatus - White-throated Tinamou XC251635.mp3 Ääninäyte: ecuadorilaisen helmitinamin laulua (ohje)

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmitinamia tavataan alueellisesti yleisenä Kolumbian kaakkoisosissa ja Venezuelan eteläosissa, mistä sen levinneisyysalue jatkuu etelään Peruun, Ecuadoriin ja Bolivian pohjoisosiin, idässä levinneisyysalue ulottuu Brasilian koillisosiin. Sen elinympäristöä ovat trooppiset sademetsät. Lajia on arvioitu esiintyvän kaikkiaan 5 250 000 neliökilometrin laajuisella alueella.[1]

Sukukypsien helmitinamien määräksi on arvioitu 200 000–500 000 yksilöä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee sen silmälläpidettäväksi lajiksi. Vielä vuonna 2009 liitto luokitteli helmitinamin elinvoimaiseksi lajiksi. Linnun kannat ovat vähenemässä kiihtyvän metsäkadon ja osittain myös metsästyksen vuoksi. Vuoden 2011 arvion mukaan 25–29 prosenttia sen populaatioista häviää metsäkadon seurauksena seuraavien kolmen sukupolven aikana.[1]

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin munia.

Orinocojoen yläjuoksulla helmitinamin lisääntymisaika sijoittuu maalis-huhtikuulle. Brasiliassa sen on havaittu syövän enimmäkseen muurahaisia ja siemeniä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d BirdLife International: Tinamus guttatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
  2. a b Tinamus guttatus Pelzeln, 1863 Global Biodiversity Information Facility. Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
  3. a b Begazo, A. (toim.): White-throated Tinamou (Tinamus guttatus) Peru Aves. Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
  4. Machado, Tatiana Lemos da Silva; Marques de Oliveira, Uéslei; Santos do Nascimento, Sheiliane; Santos, Marcos Pérsio Dantas & Manzatto, Angelo Gilberto: Preliminary survey of avifauna of the Estação Ecológica do Cuniã in Porto Velho, northern Brazil. Check List, 2021, 17. vsk, nro 1, s. 295. doi:10.15560/17.1.289. (englanniksi)
  5. Blake, Emmet Reid: Manual of Neotropical Birds, s. 23. University of Chicago Press, 1977. ISBN 978-0-226-05641-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.6.2021). (englanniksi)