Helmihymni

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helmihymni (Apostoli Juudas Tuomaan hymni, kun hän oli intialaisten maassa, myös Sielun hymni) on gnostilainen apokryfisiin kirjoituksiin kuuluva runo, joka tunnetaan yleisemmin osana Tuomaan tekoja. Tuomaan teoissa apostoli Tuomas laulaa hymnin rukoillessaan itsensä ja vankitoveriensa puolesta.

Helmihymni on peräisin 200-luvulta iranilais-parthialaisesta ympäristöstä.[1] Monet tutkijat katsovat, että hymni on itse Tuomaan tekoja vanhempi, mutta ei ole kuulunut alun perin tekoihin, koska se esiintyy ainoastaan yhdessä tekojen syyrian- ja yhdessä kreikankielisessä käsikirjoituksessa. Hymni on säilynyt ennen kaikkea manikealaisessa perinteessä, mutta hymni on ollut arvostettu myös ortodoksisessa perinteessä.

Hymni kertoo "kuninkaiden kuninkaan" pojasta, joka lähetetään Egyptiin hakemaan helmi sitä vartioivalta käärmeeltä. Matkalla egyptiläiset kuitenkin viettelevät hänet uneen, ja hän unohtaa alkuperänsä ja perheensä. Kuninkaiden kuningas lähettää hänelle kuitenkin kirjeen, joka muistuttaa poikaa menneisyydestään. Kun poika saa kirjeen, hän muistaa tehtävänsä, kaappaa helmen ja palaa.

Hymni tulkitaan usein gnostilaisena näkemyksenä ihmisen tilasta: ihmiset ovat hukkuneet materian maailmaan ja ovat unohtaneet todellisen jumalallisen alkuperänsä, mutta sitten jumalaluus lähettää viestin saadakseen ihmiset muistamaan alkuperänsä gnosiksen välityksellä. Viesti voi saapua esimerkiksi ilmestyshahmoisena, mikä on gnostilaisuudessa usein Jeesuksen tehtävä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Harviainen 2005, s. 341-341.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomaan tekojen Helmihymni teoksessa Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä, 2. täydennetty painos. Johdanto käännös ja selitykset Tapani Harviainen. WSOY, Helsinki 2005. ISBN 951-0-30859-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]