Helmi Järviluoma-Mäkelä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Helmi Järviluoma)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helmi Järviluoma-Mäkelä
Henkilötiedot
Syntynyt9. marraskuuta 1960 (ikä 63)
Ylivieska
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen yliopisto (FK 1986, FL 1992, FT 1997)
Instituutti Itä-Suomen yliopisto (Joensuun yliopisto)
Tutkimusalue Etnomusikologia, kulttuurintutkimus, äänimaisematutkimus, musiikkisosiologia, populaarimusiikintutkimus
Palkinnot Väitöskirjapalkinto (1998), Vuoden esteettinen teko -palkinto (2006 Sata suomalaista äänimaisemaa -hanke), Vuoden professori (2019)

Helmi Inkeri Järviluoma-Mäkelä (s. 9. marraskuuta 1960 Ylivieska, o.s. Säily, ent. Järviluoma 2006) on suomalainen musiikkitieteilijä, joka toimii Itä-Suomen yliopiston (aiemmin Joensuun yliopiston) kulttuurintutkimuksen professorina (2005–).[1][2][3] Hänet tunnetaan erityisesti tieteenaloja yhdistävän ääni- ja aistimaisemien, musiikin ja kulttuurin tutkimuksen piiristä. Hän on tutkinut esimerkiksi eurooppalaisten kylien äänimaiseman muutosta. Sittemmin tutkimuksen aihepiiri on laajentunut aistittujen elinympäristöjen ja ylisukupolvisten ympäristösuhteiden sekä niiden muutosten tutkimukseen keskisuurissa kaupungeissa. Tähän liittyvään tutkimushankkeeseen hän on saanut rahoitusta esimerkiksi Euroopan tiedeneuvostolta (ERC) vuosille 2016–2021.[1][4][2][5] Hän on monelle suomalaiselle tuttu Yleisradion Radio Suomen Äänien ilta -ohjelmasarjasta (2012–). Hän on Vuoden professori 2019.[3][5]

Järviluoma-Mäkelä kirjoitti ylioppilaaksi Ylivieskan lukiosta 1978. Hänellä on päästötodistus Pirkanmaan musiikkiopistosta (1985). Hän opiskeli Tampereen yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi 1986, lisensiaatiksi 1992, ja tohtoriksi 1997. Hän vieraili Lontoon yliopiston Goldsmiths’ Collegessa 1994–1995 (visiting fellow) ja Liverpoolin yliopiston Institute of Popular Musicissa 1995 (visiting fellow).[1] Hänen suomenkielinen väitöskirjansa Musiikki, identiteetti ja ruohonjuuritaso : amatöörimuusikkoryhmän kategoriatyöskentelyn analyysi (1997) syventyi Virtain pelimannien työskentelyyn.[6] Järviluoma-Mäkelä on ollut Turun yliopiston dosentti vuodesta 2002.[1]

Professori Järviluoma-Mäkelä on ollut luomassa uusia, koulutus- ja tieteenalojen rajoja ylittäviä opetusmetodeja. Hän on osaltaan ideoinut ja johtanut Itä-Suomen yliopiston Sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisen tohtoriohjelmaa. Järviluoma-Mäkelä on ohjannut 20 väitöskirjaa (2019 alkuun mennessä).[5]

Järviluoma-Mäkelä arvostaa tutkimuksen yleistajuistamista. Hän on ollut perustamassa Radio Suomen Äänien iltojen -ohjelmaformaattia ja on ohjelman säännöllinen vierailija ensimmäisestä lähetyksestä (Suomalainen äänimaisema, 17.1.2012) lähtien. Hän tekee myös radiofeatureja.[5][7]

Järviluoma-Mäkelä on saanut useita tunnustuksia työstään. Hän sai väitöskirjapalkinnon 1998 ja Vuoden esteettinen teko -palkinnon (2006 Sata suomalaista äänimaisemaa -hanke).[1] Hän on ollut vuodesta 2018 Suomalaisen tiedeakatemian jäsen.[8] Vuonna 2019 Professoriliitto nimesi hänet Vuoden professoriksi.[3][5]

Järviluoma-Mäkelä asui puolisonsa kirjailija Matti Mäkelän kanssa Joensuun Pyhäselän Nivan kylässä.[4] Matti Mäkelä kuoli elokuussa 2019.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 2007 mennessä Helmi Järviluoma-Mäkelällä oli jo noin 100 tieteellistä artikkelia kulttuurintutkimuksen, etnomusikologian, populaarimusiikintutkimuksen ja sosiologian alan julkaisuissa.[1] Sittemmin Järviluoma-Mäkelän tieteellinen tuotanto on täydentynyt. Julkaisuissa hän käyttää yleensä nimimuotoa Helmi Järviluoma.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoslista ei ole täydellinen.

  • Helmi Järviluoma, Tom Linkinen, Kim Donaldson, Anu Laukkanen (toim.), Sari Miettinen (toim.), Aino-Maija Elonheimo (toim.), Hanna Ojala (toim.), Tuija Saresma (toim.), Janina Ahlfors, Aiju Salminen (kuv.): Feministisen pedagogiikan ABC : opas ohjaajille ja opettajille. Tampere: Vastapaino, 2018. ISBN 978-951-768-700-3.
  • Helmi Järviluoma, Meri Kytö (toim.), Kaisa Ruohonen (toim.) & Heikki Uimonen (toim.): Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat. Tampere: Tampere University Press, 2017. ISBN 978-952-03-0381-5.
  • Helmi Järviluoma, Ulla Piela, Heikki Uimonen, Juhana Venäläinen, Meri Kytö, Outi Ampuja, Tuomo Alhojärvi, Juha Torvinen, Tanja Tiekso, Harri Huhtamäki, Ari Koivumäki, Rauno Lauhakangas, Marko Niemelä, Kaarina Kilpiö & Laura Puromies: Äänimaisemissa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-721-8.
  • Helmi Järviluoma: Ja katsella hain hampaita. Runokirja. Kirjokansi, 2016. ISBN 978-952-7142-48-6.
  • Jyrki Pöysä, Helmi Järviluoma & Sinikka Vakimo: Vaeltavat metodit. Sarja: Kultaneito, ISSN 1239-3843; 8. Suomen kansantietouden tutkijain seura, 2010. ISBN 978-951-97493-7-2.
  • Helmi Järviluoma, Meri Kytö, Barry Truax, Heikki Uimonen, Noora Vikman (toim.) & R. Murray Schafer (toim.): Acoustic Environments in Change & Five Village Soundscapes. Tampere: TAMK University of Applied Sciences, 2009. ISBN 978-952-5264-78-4, teos sisältää neljä CD-levyä äänitallenteita. [9]
  • Helmi Järviluoma (toim.), Ari Koivumäki (toim.), Meri Kytö (toim.) Heikki Uimonen (toim.): Sata suomalaista äänimaisemaa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2006. ISBN 951-746-856-3, sisältää CD-levyn.
  • Helmi Järviluoma Radiofeature Lesconil (radio-ohjelma 19.5.2006), YLE Radio 1.[10]
  • Helmi Järviluoma, Pirkko Moisala, Anni Vilkko: Gender and Qualitative Methods. London (UK), Thousand Oaks (USA), New Delhi (India): Sage Publications Ltd, 2003. ISBN 9781446202739 (e-book), ISBN 0-7619-6584-X (sidottu), ISBN 9780761965848 (sidottu), ISBN 9780761965855 (nidottu).
  • Helmi Järviluoma (toim.) & Gregg Wagstaff (toim.): Soundscape studies and methods. Julkaistu sarjoissa Department of Art, Literature and Music, Series A, 51. Finnish Society for Ethnomusicology Publ, 9. Suomen etnomusikologisen seuran julkaisuja, ISSN 0785-2746; 9. Turun yliopisto, taiteiden tutkimuksen laitos, Sarja A, ISSN 0784-3933; 51. University of Turku, School of Art, Literature and Music, Series A, 51.. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura, 2002. ISBN 951-96171-5-9.
  • Helmi Järviluoma (toim.) & R. Murray (Raymond Murray) Schafer: Yearbook of soundscape studies. Vol. 1: Northern soundscapes. Virtain tutkimuksia, ISSN 0784-5421; 15. Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu, ISSN 0357-0010; 27. Tampere: University of Tampere, 1998. ISBN 951-44-4371-3.
  • Helmi Järviluoma: Musiikki, identiteetti ja ruohonjuuritaso. Amatöörimuusikkoryhmän kategoriatyöskentelyn analyysi. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4187-7.
  • Helmi Järviluoma: Musiikkimaailmoja ja äänimaisemia : Virtain kuulokulma. Julkaistu sarjoissa Julkaisuja / Kansanperinteen laitos, 21. Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu, ISSN 0357-0010; 21. Virtain tutkimuksia / Tampereen yliopisto, ISSN 0784-5421; 13. Tampere: Tampereen yliopisto, 1995. ISBN 951-44-3773-X.
  • Helmi Järviluoma (toim.): Soundscapes: Essays on Vroom and Moo. Julkaistu sarjoissa: Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu, ISSN 0357-0010; 19. Rytmi-instituutin julkaisuja, A, ISSN 1235-2950; 2. Tampere University Printing Service, 1994. ISBN 951-44-3541-9 (nid.) ja ISBN 952-9719-01-9 (nid.).
  • Helmi Järviluoma: Musiikki, liikkeet, hillikkeet : talonpoikaiston ja työväestön musiikinviljely kolmessa Ylivieskan kylässä vuosina 1900-1939. Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen julkaisu, ISSN 0357-0010; 25. Tampere: Tampereen yliopisto, 1986. ISBN 951-44-2005-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 11 tammikuuta 2019), s. 249View and modify data on Wikidata
  2. ↑ a b Itä-Suomen yliopiston tutkijalle jättipotti – lähes 1,9 miljoonan euron apuraha Karjalainen, karjalainen.fi. 15.4.2016. Viitattu 11.1.2019.
  3. ↑ a b c Laura Kosonen: Vuoden professoriksi valittu Helmi Järviluoma-Mäkelä: “Tutkijan pitää sommitella Twitter-tiivistys sen sijaan, että hän ajattelisi ja kirjoittaisi” Yleisradio, yle.fi. 11.1.2019. Viitattu 11.1.2019.
  4. ↑ a b Heli Pottonen: Äänimaisematutkija: Toisen melu on toisen musiikkia Karjalainen, karjalainen.fi. 7.10.2015. Viitattu 11.1.2019.
  5. ↑ a b c d e Vuoden Professori – professori Helmi Järviluoma-Mäkelä Professoriliitto. 11.1.2019. Viitattu 11.1.2019.
  6. ↑ Järviluoma, Helmi: Musiikki, identiteetti ja ruohonjuuritaso : amatöörimuusikkoryhmän kategoriatyöskentelyn analyysi (PhD thesis, ISBN 951-44-4187-7 (sidottu); julkaistu sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, ISSN 1455-1616; 555) 1997. Tampereen yliopisto (teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi). Arkistoitu 11.1.2019. Viitattu 10.1.2019.
  7. ↑ Jukka Lindfors: Äänien illoissa kuunnellaan kadonneitakin ääniä 11.4.2013. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 11.1.2019.
  8. ↑ Kotimaiset jäsenet 14.12.2018. Suomalainen Tiedeakatemia, acadsci.fi. Viitattu 11.1.2019.
  9. ↑ James Andean: Acoustic Environments in Change/ Five Village Soundscapes (Kirja-arvostelu) Agricola, Suomen humanistiverkko; agricolaverkko.fi. 27.6.2010. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  10. ↑ Ripatti Matti: Lesconil (maksumuuri (tilaajille)) Helsingin Sanomat, hs.fi. 19.5.2006. Viitattu 11.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helmi_Järviluoma-Mäkelä&oldid=20845062”