Helluntaiherätys Brasiliassa
| Osa artikkelisarjaa |
| Helluntaiherätys |
|---|
 |
Brasilialainen helluntaiherätys on historiansa aikana vakiinnuttanut asemansa merkittävänä väestöllisenä, yhteiskunnallisena ja poliittisena liikkeenä Brasiliassa. Brasilialaiseen helluntailiikkeseen kuului vuoden 2010 väestölaskennassa yli 25 miljoonaa jäsentä. Vaikka helluntaiherätys sai alkunsa lähetyssaarnaajien toiminnan kautta, helluntaiherätyksestä on muodostunut vahva kansallinen liikehdintä.[1] Brasilian helluntaiherätys on maailman suurin helluntairyhmä.[2]
Helluntailiikkeen kasvu Brasiliassa on suurin kaikkien helluntailiikkeiden keskuudessa. Monilla seurakunnilla voi olla kymmeniä tytärseurakuntia ja kuukausittain uusia jäseniä kastetaan seurakuntaa kohden kymmenittäin tai sadoittain. Suurimpien helluntaiseurakuntien jäsenmäärät voivat olla kymmeniä tuhansia ja suurimpiin rukoushuoneisiin mahtuu 16 000–25 000 kuulijaa.[2]
Brasilian helluntaiherätys on jakautunut useaksi järjestöksi. Suurin ryhmä on amerikanruotsalaisten perustama Assembléias de Deus, joka toimii jossain määrin yhteistyössä Pohjois-Amerikan Assemblies of Godin kanssa. Toinen suuri järjestö on amerikanitalialainen Congregacâo Crista do Brasil, joka toimi alkujaan erityisesti siirtolaisalueilla. Brasisiliassa on myös suuri joukko vapaita helluntaiyhteisöjä, jotka syntyivät 1950-luvulla, eivätkä kuulu perinteisiin kirkkokuntiin. Eräs näistä on Igreja Ecangelica Pentecostal "Brasil para Cristo".[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helluntaiherätys saapui Brasiliaan kahden haaran kautta vuonna 1910. Amerikanruotsalaiset Gunnar Vingren ja Daniel Berg toimivat työssä Ruotsin helluntaiherätyksen tukemina ja perustivat kirkon Belémiin. Amerikanitalialainen Luigi Francesco sen sijaan aloitti työn São Paulon maahanmuuttajien keskudessa. Molemmat työt kantoivat hyvin hedelmää ja Brasiliaan syntyi voimakas helluntaiherätys.[2] Assemblies of God alkoi vihkiä paikallsiia pastoreita vuonna 1921 ja siirsi johtajuuden brasilialaisille vuonna 1930. Helluntailaisten kokonaismäärä oli vuonna 1930 noin 40 000.[3]
1950- ja 1960-luvuilla Brasilia koki helluntailaisten toisen laajentumisen aallon. Tätä edustivat kolme suurta São Paulosta alkunsa saanutta ryhmää: Church of the Foursquare Gospel (1951), Brazil for Christ (1955) ja God is Love (1962). Brazil for Christin perustaja Manoel de Mello oli ensimmäinen suuren helluntaiseurakunnan perustanut brasilialainen. 1960-luvulla helluntaiherätyksen jäsenmääräksi ilmoitettiin 1,5 miljoonaa, vuonna 1967 noin kolme miljoonaa ja vuonna 1976 kuusi miljoonaa.[2][3]
1970- ja 1980-luvuilla oli kolmas kasvun aalto. Tätä johti Edir Macedon vuonna 1977 perustama Universal Church of the Kingdom of God (Universal Church). Vuoteen 1990 mennessä Universal Churchilla oli 14 radioasemaa ja yksi televisioasema. Estevam Hernandes ja Sonia Hernandes perustivat uushelluntailaisen Reborn in Christ-kirkon vuonna 1986. Vuoden 1991 väestölaskennassa helluntailaisia oli noin 4,5 prosenttia väestöstä. Vuoden 2000 väestölaskennan mukaan helluntailaisten määrä oli noussut noin 17 miljoonaan. 2000-luvulla uudet helluntaiseurakunnat ovat jatkaneet nopeaa kasvua ja esimerkiksi Universal Churchilla oli vuonna 2000 yli 2 miljoonaa jäsentä. Tämä tarkoitti kirkolle jäsenmäärän kuusinkertaistamista vuodesta 1991. Kesäkuussa 2006 São Paulossa järjestettyyn Jeesus-marssiin osallistui järjestäjien mukaan noin 3 miljoonaa evankelista kristittyä.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pentecostalism in Brazil Springer Link. 1.1.2019. Viitattu 28.8.2024.
- ↑ a b c d e Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 290–291. Ristin voitto, 1979. ISBN 9516055427
- ↑ a b c Historical Overviews of Pentecostalism in Brazil pewresearch.org. 5.10.2006. Viitattu 15.10.2025.