Helge Seppälä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Helge Emil Seppälä (8. marraskuuta 1924 Jyväskylä[1]1. toukokuuta 2017 Espoo)[2] oli suomalainen upseeri, yleisesikuntaeverstiluutnantti ja sotahistorioitsija.

Seppälän vanhemmat olivat liikkeenhoitaja Emil Seppälä ja Elsa Irene Kuusela. Hän pääsi ylioppilaaksi 1945 ja kävi Kadettikoulun 1951 sekä suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon Sotakorkeakoulussa 1960. Seppälästä tuli vänrikki 1950, luutnantti 1952, yliluutnantti 1955, kapteeni 1958, majuri 1964 ja everstiluutnantti 1971.[1]

Seppälä toimi Mikkelin läänin kansanhuoltopiirin tarkkailijana ja piiritarkastajana 1946–1949, tykistörykmentin koulutusupseerina 1951–1955, Tykistökoulun opettajana 1956–1958 ja sotahistorian opettajana Rannikkotykistökoulussa, Kadettikoulussa, Pioneerikoulussa, Viestikoulussa, Huoltokoulussa, Ilmatorjuntakoulussa ja Taistelukoulussa 1965–1976.[1]

Seppälä oli pääesikunnan toimistoupseerina ja toimistoesiupseerina 1960–1965, Sotahistorian tutkimuslaitoksen toimistopäällikkönä 1965–1967 ja Sotakorkeakoulun sotahistorian opettajana 1967–1974. Hän oli Tiede ja ase-julkaisun toimitussihteerinä 1965–1967 ja toimituskunnan jäsenenä 1968–1976 sekä Suomen sotatieteellisen seuran sihteerinä 1965–1967 ja seuran johtokunnan jäsenenä 1968–1975.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taistelu Leningradista ja Suomi. WSOY, 1969.
  • Neuvostopartisaanit toisessa maailmansodassa. Suomen sotatieteellisen seuran julkaisuja 10. WSOY, 1971.
  • Itsenäisen Suomen puolustuspolitiikka ja strategia. WSOY, 1974.
  • Sotakorkeakoulu 1924–1974. 1974.
  • Turvallisuuspolitiikka ja sen tutkiminen ; kirj. Helge Seppälä ym. ; toim. Mika Hokkinen. Turun yliopisto, poliittisen historian laitos. Julkaisuja C 11. Turku 1975
  • Katajanokan upseerikerho. Katajanokan upseerikerho, Helsinki 1977
  • Suomi taisteli: sotiemme suurlukemisto osat 1–6, valikoinut ja toimittanut Jukka L. Mäkelä, kommentit laatinut Helge Seppälä. WSOY 1977–1980
  • Puna-armeijasta sotilasmahdiksi. WSOY, 1978.
  • Asevarikko 1 1918-1978. Asevarikko 1. Historiatoimikunta, Kuopio 1979
  • Suomi hyökkääjänä 1941. WSOY, 1984.
  • Suomi miehittäjänä 1941–1944. SN-kirjat, 1989.
  • Asemasodasta katkeraan rauhaan. Orient Express, 1991.
  • Talvisodan venäläinen ruletti. Taifuuni, 1992.
  • Vuosisatainen taistelu Karjalasta. Taifuuni, 1994.
  • Karl Lennart Oesch: Suomen pelastaja. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5321-7.
  • Leningradin saarto 1941–1944: murhenäytelmän sävyttämä voitto. Johan Beckman Institute 2003

Toimituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kuka kukin on 1978 (Projekt Runeberg)
  2. Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 28.5.2017, s. C 13

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]