Helen Maroulis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helen Maroulis
Helen Maroulis vuonna 2016.
Helen Maroulis vuonna 2016.
Henkilötiedot
Koko nimi Helen Louise Maroulis
Syntynyt19. syyskuuta 1991 (ikä 32)
Rockville, Maryland
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Uran tiedot
Pituus 160 cm[1]
Laji paini
Valmentaja Valentin Kalika[1]
Aiheesta muualla
www.helenmaroulis.com
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Paini
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Rio de Janeiro 2016 53 kg
Pronssia Pronssia Tokio 2020 57 kg
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Las Vegas 2015 55 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2017 58 kg
Kultaa Kultaa Oslo 2021 57 kg
Hopeaa Hopeaa Strathcona County 2012 55 kg
Hopeaa Hopeaa Belgrad 2022 57 kg
Pronssia Pronssia Taškent 2014 55 kg
Pronssia Pronssia Belgrad 2023 57 kg
Pan-Amerikan kisat
Kultaa Kultaa Guadalajara 2011 55 kg

Helen Louise Maroulis[2] (s. 19. syyskuuta 1991 Rockville, Maryland) on yhdysvaltalainen painija.[3] Hän on vapaapainin olympiavoittaja Riosta 2016 ja kaksinkertainen maailmanmestari.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maroulis aloitti painiharrastuksen seitsemänvuotiaana. Uransa alussa hän joutui painimaan pääosin poikia vastaan. Korkeakouluiässä hän etsikin varta vasten kouluja, joilla olisi erillinen painijoukkue naisille. Maroulis opiskeli ensimmäisen yliopistovuotensa Missouri Baptist Universityssä ja siirtyi sitten Simon Fraser Universityyn Kanadaan.[5] Hän voitti opiskeluvuosinaan neljästi Women’s Collegiate Wrestling Associationin (WCWA) mestaruuden.[1]

Maroulis paini ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissaan vuonna 2008. Samana vuonna hän voitti pronssia nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa 51 kg:n painoluokassa. Hän saavutti nuorten MM-kilpailuissa 55-kiloisissa pronssia 2010 ja hopeaa 2011. Vuonna 2011 Maroulis voitti Pan-Amerikan kisojen kultaa ja vuonna 2012 Pan-Amerikan-mestaruuden ja MM-hopeaa 55 kg:n sarjassa. Hän hävisi MM-loppuottelussa Saori Yoshidalle. Hän pyrki aiemmin jälkimmäisenä vuonna myös Lontoon olympialaisiin, mutta hävisi Yhdysvaltain karsinnoissa olympiapaikan Kelsey Campbellille. Vuonna 2014 Maroulis saavutti MM-pronssia ja vuonna 2015 ensimmäisen MM-kultansa. Hän voitti 55-kiloisten sarjan MM-loppuottelussa Irina Ologonovan pistein 11–0. Vuonna 2016 hän paini Rion olympialaisissa 53 kilon sarjassa ja saavutti kultaa. Maroulis voitti olympialaisten loppuottelussa lajia pitkään hallinneen Saori Yoshidan pistein 4–1. Hänestä tuli näin ensimmäinen painin olympiakultaa voittanut yhdysvaltalaisnainen.[1][6][7][8]

Vuonna 2017 Maroulis saavutti toisen MM-kultansa. Hän voitti 58 kiloisten sarjan loppuottelussa Marwa Amrin pistein 11–0. Hänen muutkaan vastustajansa eivät saaneet turnauksessa häntä vastaan yhtään pistettä.[4] Myöhempinä vuosina Maroulisin uraa ovat haitanneet loukkaantumiset. Hän sai tammikuussa 2018 Intiassa käydyssä turnauksessa uransa toisen aivotärähdyksen, millä oli pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Myöhemmin samana vuonna hänellä todettiin myös traumaperäinen stressihäiriö.[5] Maroulis paini saman vuoden lokakuussa MM-kilpailuissa, joissa hävisi avauskierroksella Alyona Kolesnikille.[9] Hän sai ottelussa leikkaushoitoa vaatineen olkapäävamman. Hän kilpaili seuraavan kerran lähes puolitoista vuotta myöhemmin, helmikuussa 2020.[10][11]

Maroulis saavutti vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa pronssia 57 kg:n painoluokassa: Hän voitti samana vuonna 57-kiloisten maailmanmestaruuden kukistettuaan loppuottelussa intialaisen Anshu Malikin. Hän saavutti samassa sarjassa MM-hopeaa Belgradissa 2022 ja MM-pronssia niin ikään Belgradissa 2023.[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helen Maroulis on puoliksi kreikkalainen. Hänen isänsä Yiannis Maroulis (Giánnis Maroúlis) on kotoisin Kálamoksen saarelta ja muutti perheensä mukana Yhdysvaltoihin 1960-luvun lopulla.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Helen Maroulis Biography TeamUSA.org. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  2. Helen Louise MAROULIS Olympic.org. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  3. Helen Maroulis talks women’s wrestling Olympic.org. 7.3.2015. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  4. a b Blockus, Gary R.: Olympic Champion Helen Maroulis Dominates En Route To Second Wrestling World Title TeamUSA.org. 23.8.2017. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  5. a b Pesta, Abigail: Inside Helen Maroulis’s Grueling Struggle to Overcome Brain Trauma and Return for the Tokyo Olympics Sports Illustrated. 31.7.2020. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  6. Penny, Brandon: Devastating Olympic Trials Loss Leads Wrestler Helen Maroulis To First World Title TeamUSA.org. 11.9.2015. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  7. Rios, Denice: Helen Maroulis Takes First U.S. Gold In Women's Freestyle Wrestling WYSO.org. 18.8.2016. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  8. a b Maroulis, Helen Louise (USA) iat.uni-leipzig.de. Viitattu 24.11.2022. (englanniksi)
  9. Zaccardi, Nick: Helen Maroulis’ world championships streak ends after life-altering year NBC Sports. 24.10.2018. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  10. Zaccardi, Nick: Helen Maroulis to miss world championships, eyes still on defending Olympic title NBC Sports. 21.5.2019. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  11. McDougall, Chrös: Helen Maroulis Among Four Victorious U.S. Women As Wrestlers Return To The Mat In France TeamUSA.org. 15.1.2021. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  12. Mourtoupalas, Connie: Helen Maroulis: America’s first female Olympic wrestling champion eKathimerini.com. 18.3.2019. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]