Hejira
| Hejira Joni Mitchell | ||
|---|---|---|
| ||
| Mitchellin itse suunnittelema kansi | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Julkaistu | 1976 | |
| Formaatti | LP-levy | |
| Tuottaja(t) | Joni Mitchell | |
| Kesto | 52.18 | |
| Levy-yhtiö | Asylum Records | |
| Joni Mitchellin muut julkaisut | ||
| The Hissing of Summer Lawns 1975 |
Hejira 1976 |
Don Juan’s Reckless Daughter 1977 |
Hejira on kanadalaisen laulaja-lauluntekijä Joni Mitchellin vuonna 1976 julkaistu jazzvaikutteinen studioalbumi, jota monet pitävät hänen parhaanaan albumien Blue ja Court and Spark ohella.[1] Se syntyi, kun Joni Mitchell halusi kehittää 1970-luvun puolivälissä omaa tyyliään folkrockista jazzin suuntaan. Levyllä soittavat Mitchellin lisäksi muun muassa bassokitaristi Jaco Pastorius, kitaristi Larry Carlton ja rumpali John Guerin. Raidalla ”Furry Sings the Blues” vierailee huuliharppuineen Neil Young.[2]
Albumin laulut ovat Mitchellille tyypilliseen tapaan hyvin henkilökohtaisia ja perustuvat hänen mukaansa kolmeen vuosina 1975 ja 1976 tehtyyn matkaan: vierailu Bob Dylanin Rolling Thunder Review -kiertueella, jolloin Mitchellistä tuli kokaiinin käyttäjä; kesken jäänyt kiertue jonka aikana Mitchell lopetti suhteensa rumpali John Gueriniin; sekä automatkaan Los Angelesista mantereen läpi itärannikolle ja takaisin, menomatkalla seuranaan kaksi miespuolista ystävää ja paluumatkalla yksin. Albumin nimi Hejira tarkoittaa hidžraa, profeetta Muhammedin myyttistä pakoa Mekasta Medinaan vuonna 622. Kappaleessa ”Amelia” viitataan matkalentäjä Amelia Earhartiin.
Mitchell piti myöhemmin Hejiraa uransa kannalta hyvin merkityksellisenä. Kahtakymmentä vuotta myöhemmin 1990-luvun puolivälissä hän sanoi, että kuka tahansa olisi voinut kirjoittaa folk-henkisen ”Chelsea Morning” -laulun, mutta Hejiran lauluja ei kukaan muu olisi voinut tehdä.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hejira ei saavuttanut aivan Joni Mitchellin edellisten albumien myyntilukuja, mutta kriitikoiden arviot olivat alusta asti hyviä. Myöhemmin levy on arvioitu yhdeksi Mitchellin uran parhaista.
Hejira otettiin mukaan Robert Dimeryn vuonna 2006 julkaistuun kirjaan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Mitchellin albumeista kirjaan pääsivät myös Blue (1971), Court and Spark (1974) ja The Hissing of Summer Lawns (1975).[4]
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki sävellykset ja sanoitukset ovat Joni Mitchellin omia.
A-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coyote – 5:01
- Amelia – 6:01
- Furry Sings the Blues – 5:07
- A Strange Boy – 4:15
- Hejira – 6:42
B-puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Song for Sharon – 8:40
- Black Crow – 4:22
- Blue Motel Room – 5:04
- Refuge of the Roads – 6:42
Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joni Mitchell – laulu, taustalaulu, kitarat, sähkökitarat
- Larry Carlton – sähkökitara ”Amelia”, ”A Strange Boy” ja ”Black Crow”; akustinen kitara ”Blue Motel Room”
- John Guerin – rummut ”Furry Sings the Blues”, ”Song for Sharon”, ”Blue Motel Room” ja ”Refuge of the Roads”
- Jaco Pastorius – nauhaton bassokitara ”Coyote”, ”Hejira”, ”Black Crow” ja ”Refuge of the Roads”
- Bobbye Hall – lyömäsoittimet ”Coyote”, ”A Strange Boy” ja ”Hejira”
- Max Bennett – bassokitara ”Furry Sings the Blues” and ”Song for Sharon”
- Chuck Findley, Tom Scott – käyrätorvi ”Refuge of the Roads”
- Chuck Domanico – bassokitara ”Blue Motel Room”
- Victor Feldman – vibrafoni ”Amelia”
- Abe Most – klarinetti ”Hejira”
- Neil Young – huuliharppu ”Furry Sings the Blues”
Kansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten muillakin Mitchellin levyillä, myös Hejiran mustavalkoinen kansi on hänen itsensä suunnittelema. Idea lähti Joel Bernsteinin Wisconsinissa ottamista luistelukuvista, joissa Mitchellin musta viitta leviää kuin variksensiivet. Norman Seeff otti lisäkuvia Mitchellistä samoissa vaatteissa, Mitchell etsi tie- ja automatka-aiheisia arkistokuvia ja teki kaikista näistä kuvista kollaasin, joka viimeisteltiin retussiruiskulla saumattomaksi.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- O’Brien, Karen: Shadows and Light. Joni Mitchell, The Definitive Biography. Virgin Books 2002. ISBN 0 7535 0708 0.
- ↑ Daniels, Jack: Joni Mitchell, Hejira Remastered (Arkistoitu – Internet Archive), Sunday Mercury (Birmingham, England), 14.1.2007. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 23.12.2015.
- ↑ O’Brien 2002, sivut 181–182, 203.
- ↑ O’Brien 2002 s. 180.
- ↑ 1001 Albums You Must Hear Before You Die, Rocklist.net 7.12.2014. Viitattu 23.12.2015.
- ↑ O’Brien 2002 s. 178.
