Heiricus Auxerrelainen

Heiricus (Eric) Auxerrelainen (lat. Heiricus Autissiodorensis tai Altissiodorensis) (841–876) oli ranskalainen benediktiinimunkki sekä skolastinen filosofi ja teologi.

Heiricus toimi Pyhän Germanus Auxerrelaisen luostarin oblaattina nuorelta iältä. Hän opiskeli Lupus Servatuksen ja Haimo Auxerrelaisen kanssa. Hänen omiin oppilaisiinsa kuuluivat muun muassa Remigius Auxerrelainen ja Hucbaldus.

Heiricus oli osallisena keskiajan universaalikiistassa ennen kaikkea glossillaan Aristoteleen kategorioita käsittelevään teokseen Categoriae decem. Siinä hän kannatti kantaa, jonka mukaan ainoastaan partikulaarit eli yksilöoliot ovat olemassa. Näkemyksen mukaan esimerkiksi valkoinen ja musta eivät ole olemassa sellaisenaan, vaan aina jos joku puhuu niistä, hänen on viitattava esimerkiksi valkoiseen ihmiseen tai mustaan hevoseen. Koska inhimillinen ymmärrys ei voi käsittää kaikkia yksilöitä, se kokoaa tällaiset viittaukset yhteen (coarctatio < lat. coarctare, "koota yhteen") yhden sanan alle (universaaliksi). Näin yksilöistä muodostetaan ajatus lajeista, edelleen suvuista ja lopulta substanssista. Kanta voitaisiin muuten tulkita nominalismiksi, mutta toisissa kohdissa Heiricus kannatti maltillista realismia.

Muita Heiricuksen teoksia olivat Pyhän Germanuksen runomuotoinen elämäkerta Miracula sancti Germani sekä saarnakokoelma Collectaeum.

Aiheesta muualla

• Bautz, Friedrich Wilhelm: Heiricus von Auxerre Biographisch-Bibliographisches Kirchenlexikon. (saksaksi)
• The School of Auxerre (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)