Heinrich Wilhelm Ernst
Heinrich Wilhelm Ernst (6. toukokuuta 1814 Brno – 8. lokakuuta 1865 Nizza) oli määriläinen viulisti ja säveltäjä.[1]
Ernst esiintyi ensimmäisen kerran 9-vuotiaana. 11-vuotiaana hän tuli hyväksytyksi Wienin konservatorioon, jossa hänelle opetti viulunsoittoa Joseph Böhm ja sävellystä Ignaz von Seyfried. Niccolò Paganinin konserttiesiintymiset Wienissä vuonna 1828 tekivät Ernstiin vahvan vaikutuksen. Pariisissa hän teki virallisen debyyttinsä vuonna 1831. Hän päätti kuitenkin jatkaa opiskelua vielä seuraavien kolmen vuoden ajan ja alkoi tämän jälkeen vakiinnuttaa asemaansa Euroopan eturivin viulistina. Joseph Joachim piti häntä suurimpana viulistina koskaan.[1]
Erään merkittävän konserttiesiintymisen Ernst teki vuonna 1837 Marseillessa soittaessaan Paganinin kanssa. Vuonna 1843 hän teki erinomaisen vastaanoton saavuttaneen ensiesiintymisensä Lontoossa. Tämän jälkeen hän jatkoi kiertue-elämää Euroopassa ja Venäjällä. Vuonna 1855 Ernst asettui Lontooseen, jossa esiintyi säännöllisesti, kunnes hän 1860-luvun alkupuolella terveysongelmien johdosta joutui luopumaan konsertoinnista. Ernst myös teki suosittuja viulusävellyksiä; hänen teostensa joukossa ovat Élégie (op. 10, 1840), Fantasie brillante (op. 11, 1839) ja Concerto pathétique (1850).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Heinrich Wilhelm Ernst: Biography AllMusic
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
