Heinrich Hoffmann (kirjailija)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heinrich Hoffmann

Heinrich Hoffmann (13. kesäkuuta 1809 Frankfurt am Main20. syyskuuta 1894 Frankfurt am Main) oli saksalainen psykiatri ja kirjailija. Hänen pääteoksensa on lapsille suunnattu opettavainen kuvakirja Jörö-Jukka (1845).

Heinrich Hoffmannin isä oli Frankfurtin kaupungin rakennustarkastaja. Hänen äitinsä kuoli ennen kuin hän ehti yhden vuoden ikään. Hänen isänsä nai vuonna 1813 kuolleen vaimonsa siskon, josta Heinrich sai uuden rakastavan äitipuolen.[1]

Heinrich Hoffmann opiskeli lääketiedettä Heidelbergin yliopistossa vuosina 1829–1832 ja Hallen yliopistossa vuosina 1832–1833 sekä tämän jälkeen Pariisissa. Vuonna 1835 hän palasi Frankfurtiin ja aloitti praktiikan yleislääkärinä Frankfurt-Sachsenhausenissa. Hän hoiti köyhiä myös ilmaiseksi. [2] Hän kirjoitti tuolloin useita runoja, jotka hän julkaisi kirjana vuonna 1842. [1]

Hoffmann avioitui vuonna 1840 kauppiaan tyttären Therese Donnerin kanssa. He saivat kolme lasta. Vuonna 1841 syntyi poika Carl Philipp, vuonna 1844 tytär Antonie Caroline ja vuonna 1848 toinen poika Eduard. [2]

Vuonna 1844 hän oli etsimässä 3-vuotiaalle esikoispojalleen joululahjaa. Hän ei kuitenkaan löytänyt mieluistaan ja hän päätti kirjoittaa ja kuvittaa itse lastenkirjan. Hän osti tyhjän vihon, ja jouluaattona lastenkirja oli valmiina joulukuusen alla. Seuraavana vuonna kustantaja Zacharias Löwenthal luki kirjan ja painosti Hoffmannin julkaisemaan sen. Hoffmann suostui, mutta halusi käyttää kirjassa salanimeä Reimerich Kinderlieb. Kirjasta Der Struwwelpeter (Jörö-Jukka) tuli menestys. Hän kirjoitti kaikkiaan viisi lastenkirjaa. Muut kirjat eivät saaneet yhtä suurta suosiota. Ainoastaan kirja König Nußknacker und der arme Reinhold (Kuningas Pähkinänrouhija ja köyhä Reino) saavutti kohtalaisen suosion. [1]

Vuonna 1848 Hoffmann osallistui esiparlamenttiiin Frankfurtin Paavalinkirkossa. [2]

Varsinaisen elämäntyönsä hän löysi vuonna 1851, jolloin hänestä tuli Frankfurtin mielitauti- ja epilepsiasairaalan (Anstalt für Irre und Epileptische) johtaja. Hän halusi antaa mielisairaille oikeata hoitoa ja lääkettä heidän sairauteensa. Aiemmin mielisairaita oli pidetty laiskoina, haluttomina toimimaan, tai että he olivat paholainen hallussa. Heitä kohdeltiinkin usein rikollisina ja lukittiin vankiloihin. Hankkeella oli paljon vastustusta. Siitä huolimatta hän rakennutti kaupungin laitamalle psykiatrisen sairaalan. Se otettiin käyttöön vuonna 1864. Sairaalarakennus oli uusgoottinen, ja se saikin kansan suussa nimekseen "hullu linna". Hoffmann asui siellä perheineen vuoteen 1888 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. [1]

Heinrich Hoffmann kuoli vuonna 1894 Frankfurt am Mainissa ja hänet haudattiin Frankfurtin päähautausmaalle. [2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1833 - Das Breviarium der Ehe
  • 1842 - Gedichte
  • 1843 - Die Mondzügler (komedia)
  • 1845 - Der Struwwelpeter (Jörö-Jukka), suomennettu ensimmäisen kerran 1869
  • 1848 - Handbüchlein für Wühler oder Kurzgefaßte (poliittinen satiiri)
  • 1849 - Heulerspiegel (poliittinen satiiri)
  • 1851 - König Nußknacker und der arme Reinhold (Kuningas Pähkinänrouhija ja köyhä Reino), suomennettu 1923
  • 1851 - Die Physiologie der Sinnes-Hallucinationen
  • 1854 - Bastian der Faulpelz
  • 1857 - Im Himmel und auf der Erde. Herzliches und Scherzliches aus der Kinderwelt
  • 1858 - Allerseelen-Büchlein, eine humoristische Friedhofsanthologie
  • 1859 - Beobachtungen und Erfahrungen über Seelenstörungen und Epilepsie in der Irrenanstalt zu Frankfurt, 1851-1858
  • 1860 - Der Badeort Salzloch (satiiri)
  • 1867 - Ein Liederbuch für Naturforscher und Ärzte
  • 1871 - Prinz Grünewald und Perlenfein mit ihrem lieben Eselein (Prinssi Grünewald ja Helmikki ja rakas aasi Lemmikki), suomennettu 2004
  • 1873 - Auf heiteren Pfaden. Gesammelte Gedichte


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]