Heini Mankki-Simpura

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heini Mankki vuoden 1960 paikkeilla.

Heini Mankki-Simpura (4. marraskuuta 1922 Viipuri10. maaliskuuta 2004) oli suomalainen toimittaja, joka toimi työuransa lopulla Suomenmaa-lehden päätoimittajana. Hän jäi tehtävästä eläkkeelle vuonna 1983.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heini Mankki oli alkujaan viipurilainen, mutta muutti Helsinkiin työn perässä. Hän oli suorittanut kaupallisia opintoja ja opiskeli nuorena runsaasti kieliä, mikä auttoi arkityössä.[1]

Sodanjälkeen Mankki opiskeli Englannissa. Siellä hän tutustui Mauno Koivistoon, joka myöhemmin pääministeriaikanaan kiusoitteli tästä ajasta Mankkia tämän arvostellessa kärjekkäämmin hänen tekojaan.[1]

Mankki avioitui vasta vähän ennen eläkkeelleen jäämistään Kansan Uutisten entisen päätoimittajan ja sittemmin Alkoholipolitiikka-lehden päätoimittajan Jorma Simpuran kanssa.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mankki sai aikanaan paljon kiitosta hyvästä asenteestaan ja kiinnostuksesta työtään kohtaan.[1]

Hän oli urallaan toimelias ja hänet tunnettiin lehdistötilaisuuksien aktiivisena kysyjänä ja kommentoijana. Mankki oli myös tunnettu Suomen poliittisen ja taloudellisen johdon keskuudessa. Hänen myös kerrotaan saaneen ujutettua uutisensa lehteen silloin, kun se ei onnistunut muilta suomalaisilta toimittajilta.[1]

Mankki aloitteli lehdistönuraansa vuonna 1950 Maakansassa, jota johti Pentti Sorvali. Mankin erikoisalaa olivat taloudelliset ja poliittiset asiat. Hän ajoi Kekkosen ajan politiikkaa ja otti aikanaan voimakkaasti kantaa Urho Kekkosen sekä Suomen ja Neuvostoliiton naapuriystävyyden puolesta.[1]

Mankki ehti toimia urallaan paitsi toimittajana, myös uutispäällikkönä, toimituspäällikkönä, apulaispäätoimittajana ja kuutena viimeisenä vuotenaan toisena päätoimittajana. Hän teki koko uran maalaisliiton Maakansassa ja sen seuraajassa Suomenmaassa.[1]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mankki oli keskustapuolueen kannattaja aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Erityisesti hän oli kova Kekkosen kannattaja. Hänen kerrotaan kuitenkin taiteilleen hyvin Suomenmaan johdossa henkilökiistojen yläpuolella mutta samalla hän yhdisti eri voimat tukemaan Urho Kekkosen politiikkaa.[1]

Monien muiden kuuluisuuksien ohella Mankki mainittiin Matti Simolan kirjassa, joka kertoi suomalaisten ja KGB:n yhteyksistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lipponen, Paavo, Murrosten aika: Muistelmat 1979–1995. WSOY 2014. ISBN-13 9789510383179lähde tarkemmin?

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]