Heinänorsu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heinänorsu
Euthrix potatoria 001.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea
Heimo: Karvakehrääjät Lasiocampidae
Alaheimo: Lasiocampinae
Suku: Euthrix
Laji: potatoria
Kaksiosainen nimi

Euthrix potatoria
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Commons-logo.svg Heinänorsu Commonsissa

Heinänorsu (Euthrix potatoria) on karvakehrääjiin kuuluva, vaaleanruskea, öisin lentävä perhonen. Se on Pohjois-Euroopan kolmesta "norsulajista" selvästi yleisin ja laajimmalle levinnyt. Laji on tunnettu myös nimellä heinäkehrääjä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinänorsu on kookas ja roteva perhonen, jolla esiintyy selvä ero sukupuolten ulkonäössä. Naaraalla esiintyy vaalea, lähes keltainen sekä tumma, lämpimänruskea värimuoto. Koiraat ovat väriltään vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Naaraan etusiivet ovat pituuteensa nähden kapeammat kuin koiraalla ja siiven kärki on terävämpi. Molemmilla sukupuolilla etusiiven poikki kulkee kaksi muuta siipeä tummemman ruskeaa poikkiviirua, joista ulompi on vino ja päättyy siiven kärkeen. Siiven ulkoreunassa on lisäksi heikosti erottuva aaltoviiru. Siiven keskiosassa on kaksi vaaleaa täplää. Takasiiven poikki kulkee vinosti viiru, jonka sisä ja ulkopuoliset alueet ovat usein eri sävyiset. Perhosen ruumis on roteva, tuuheakarvainen ja karvoituksen sävy vastaa siipien sävyä. Tuntosarvet ovat koiraalla tuuhean kaksoiskampamaiset, naaraalla ohuemmat. Huulirihmat ovat pitkät ja suuntautuvat eteenpäin muodostaen pään etuosaan kärsää muistuttavan ulokkeen. Tämä piirre on toiminut innoituksena lajin nimelle. Siipiväli koiraalla 38–52 mm ja naaraalla 50–66 mm.[1][2][3]

Toukka on siniharmaan, mustan ja keltaisen kirjava, melko karvainen.[4]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinänorsua tavataan paikoitellen Keski-Euroopasta Baltiaan ja edelleen Venäjän poikki Kaukoitään ja Japaniin saakka. Lajin esiintymät ovat paikoittaisia ja paikallinen populaatio voi olla joinakin vuosina runsas mutta hävitä myöhemmin kokonaan.[1] Suomessa heinänorsua tavataan paikoittaisesti laajalla alueella Itä- ja Keski-Suomessa sekä lounaissaaristossa ja -rannikolla.[5] Länsi- ja Pohjois-Suomesta laji puuttuu. Perhonen lentää kesäkuun loppupuoliskolta elokuun alkuun.[6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosteiden lehti- ja sekametsien, peltojen ja rantaniittyjen laji.[5] Koiras lentää muutamia metrejä maanpinnan yläpuolella hämärästä pimeän tuloon. Naaras lentää aivan kasvillisuuden tuntumassa auringonlaskusta pimeän tuloon. Koiraita lentää myös valolle, mutta naaraita on valolle tulleista yksilöistä vain kymmenisen prosenttia.[1]

Naaras munii 200–300 munaa heinänkorsille. Toukat elävät yksin ja talvehtivat keskenkasvuisina kasvillisuudessa lähellä maan pintaa. Toukka juo aktiivisesti vettä lehdillä olevista sadepisaroista ja kasteesta, mikä on antanut lajille sen tieteellisen nimen (lat. potatorius = juomari). Toukka on täysikasvuinen kesäkuun alussa ja vaeltaa etsimään koteloitumispaikkaa. Kotelo on kasvillisuuden joukossa keltaisen, noin 50 mm pitkän kotelokopan sisällä.[1]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö heinäkasveja kuten saroja, lauhoja ja nurmipuntarpäätä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 138–140
  2. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/euthrix_potatoria.html
  3. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=3699
  4. http://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/b/eutpotat.htm
  5. a b c Pertti Pakkanen: Heinänorsu. Suomen Perhostutkijain Seura.
  6. http://www.insects.fi/Lepidoptera/Lasiocampidae/Euthrix/potatoria/Euthrix%20potatoria.htm