Heinähiipijä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heinähiipijä
Heteropterus.morpheus.2490.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Paksupäät Hesperiidae
Alaheimo: Hiipijät Heteropterinae
Suku: Heinähiipijät Heteropterus
Laji: morpheus
Kaksiosainen nimi

Heteropterus morpheus
(Pallas), 1771

Synonyymit
  • Papilio morpheus
Katso myös

 Commons-logo.svg Heinähiipijä Commonsissa

Heinähiipijä (Heteropterus morpheus) on värikäs paksupääperhoslaji.[1]

Ulkonäkö ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinähiipijän siipien kärkiväli on 28–36 mm. Siipien yläpinta näkyy harvemmin. Niissä tasaisen tummanruskean värin rikkoo vain etusiiven kärkiosassa muutama epäsäännöllinen kellertävänvalkoinen laikku. Etusiipien alapinnat ovat tummanruskeat, mutta takasiipien alapinnalla on oranssinkeltaisella pohjalla hopeanvaaleita soikioita, joiden reunat ovat tumman punaruskeat, antaen hiukan pitsimäisen vaikutelman.[2][3][4][5]

Toukka on vaalean sinertävä, lähes karvaton. Sen pää on vaaleanpunainen ja kyljessä ohut valkea juova.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinähiipijää tavataan Keski-Euroopassa Pyreneiltä ja Italiasta itäiseen Keski-Eurooppaan, Baltiaan ja Balkanille sekä edelleen idässä Kaukasukselle, Pohjois-Kiinaan ja Koreaan. Läntisessä Euroopassa on laaja Etelä-Saksasta Ranskaan ulottuva alue, jolta perhonen puuttuu. Pohjoismaista on vain muutama yksittäishavainto Tanskasta sekä Etelä-Ruotsista ja -Suomesta. Lähimpänä Suomea vakituisia esiintymiä on Virossa ja Pietarin seudulla.[3] Suomesta perhonen on tavattu kahdesti: Espoosta 26. kesäkuuta 1937 sekä jostain päin Etelä-Karjalaa 18. kesäkuuta 2013. Lentoaika on kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle.[6][1]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinähiipijän siipien yläpinta on tasaisen tummanruskea.

Heinähiipijä elää kosteissa heinikoissa kuten rantaniityillä ja metsäaukioilla. Perhoset lentävät matalalla kasvillisuuden yläpuolella omituiseen tapaan pomppivaa lentoa.[3][1][7]

Naaras munii munat yksitellen tai pareittain ravintokasvien lehtien tyville. Munat kuoriutuvat noin viikon kuluttua ja toukat kasvavat hitaasti talvehtien silkkirihmalla yhteensidotun lehden välissä. Toukat ovat täysikasvuisia seuraavan vuoden kesäkuussa. Kotelovaihe kestää kahdesta kolmeen viikkoa.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat viitakastikka (Calamagrostis canescens), varjolehtoluste (Brachypodium sylvaticum), siniheinä (Molinia caerulea) ja järviruoko (Phragmites australis).[8][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pertti Pakkanen: Heinähiipijä. Suomen Perhostutkijain Seura.
  2. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset, s. 334. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  3. a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 132–133. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
  4. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. Suomen perhostutkijain seura: Heteropterus, Carterocephalus, Thymelicus, Hesperia ja Ochlodes -lajit
  6. Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja, s. 110. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9.
  7. Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen & Hannu Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset, s. 35. Gummerus Kustannus oy, 2012. ISBN 978-951-20-8386-2.
  8. Moths and Butterflies of Europe and North Africa (myös kuvia) leps.it. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]