Heimo Pihlajamaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heimo Pihlajamaa vuonna 1970.

Heimo Tuomo Elias Pihlajamaa (s. 10. helmikuuta 1936 Veteli) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä, joka on asunut 1960-luvun puolestavälistä asti Alankomaissa[1].

Pihlajamaa on suomentanut muun muassa Jack Londonin, John Updiken ja Daniel Sheldonin teoksia.

2000-luvulla Pihlajamaa on julkaissut omakustanteena kahdeksan kirjaa, joissa kotikunta Veteli on vahvasti mukana.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yksin tein. Tammi 1966
  • Kafuri. Otava 1968
  • Talven ohjelma. Otava 1969
  • Toukokuu. Otava 1970
  • Elämää Länsi-Venäjällä, romaani. Otava 1971
  • Mimosa. Otava 1976
  • Aurinkokaste. Otava 1988
  • Primula. Otava 1991
  • Onni on vaarallista : hollanninkielisen nykyrunon antologia, suomentanut ja toimittanut Heimo Pihlajamaa. Nihil interit, Helsinki 2002

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sipilä, Riitta: Vai laulaisinko rakkaudesta?. (Pihlajamaan haastattelu.) Suomen Kuvalehti, 1970, nro 27, s. 34. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 21.11.2020.
  2. Veteli vahvasti mukana Heimo Pihlajamaan teoksissa Perhojokilaakso. 2019. Viitattu 13.6.2020.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.