Heimo Hukki
| Heimo Hukki | |
|---|---|
eversti Heimo Hukki suunnittelee sotaharjoitusta |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. tammikuuta 1909 Tammela |
| Kuollut | 18. huhtikuuta 1959 (50 vuotta) Rovaniemi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | upseeri |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Suomi |
| Palvelusvuodet | 1928-1959 |
| Komentajuudet | Satakunnan Tykistörykementti 1955–1959 |
| Sotilasarvo | eversti |
| Ylennykset | Vänrikki 1928 Luutnantti 1932 Kapteeni 1938 Majuri 1941 Everstiluutnantti 1947 Eversti 1955 |
Heimo Päivö Veikko Hukki (13. tammikuuta 1909 Tammela – 18. huhtikuuta 1959 Rovaniemi) oli suomalainen yleisesikuntaupseeri, sotilasarvoltaan eversti.[1]
Heimo Hukki kirjoitti ylioppilaaksi Forssan yhteiskoulusta 1927 ja suoritettuaan varusmiespalveluksensa Rannikkotykistörykmentissä vuosina 1927 ja 1928 hän jatkoi Kadettikouluun, josta valmistui kurssilta 11 vuonna 1930 ja toimi sen jälkeen nuorempana upseerina Rannikkotykistörykmentissä 1928 ja Jääkäritykistörykmentissä 1930-1934. Vuonna 1935 hän suoritti Taistelukoulussa luutnanttikurssin jonka jälkeen toimi yleisesikuntaupseerina ja patterin päällikkönä Kenttätykistörykmentti 1:ssa vuosina 1934-1939. 1940 Hukki toimi Maavoimien esikunnassa tykistötoimiston päällikkönä. Jatkosodan loppuvaiheissa vuosina 1944-1945 Hukki toimi esiupseerina Pääesikunnan tykistötoimistossa. Sodan jälkeen vuosina 1947-1955 hän toimi Pääesikunnan tykistötoimiston päällikkönä. Tämän jälkeen hän toimi Kenttätykistörykmentti 2:n ja Satakunnan Tykistörykmentin komentajana.[1]
Heimo Hukki kuoli äkillisesti kesken virkakautensa 18. huhtikuuta 1959 Rovaniemen rautatieasemalla ollessaan palaamassa tykistön ampumaleiriltä.
Kunniamerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2.luokan Vapaudenristi miekkojen kera
- 3.luokan Vapaudenristi miekkojen kera
- Valkoisen ruusun 1.luokan ritariristi
- Talvisodan muistomitali
- Jatkosodan muistomitali
- Saksan 2.luokan Kenttätykistöristi
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kadettiupseerit 1920-2010, s. 206. Kadettikunta ry, Upseeriliitto ry, 2010. ISBN 978-952-99757-4-7