Heikki Viitala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heikki Mikko Viitala (3. helmikuuta 1943 Kauhajoki15. marraskuuta 2019 Kuopio)[1] oli suomalainen kanslianeuvos, Kuopion kaupungin virkamies ja historiantutkija.

Viitala valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1967 pääaineenaan poliittinen historia ja filosofia. Hän työskenteli vuodesta 1968 usean vuosikymmenen ajan Kuopion kaupungin kansliasihteerinä ja hoiti muita luottamustehtäviä. Viitala tunnettiin Kuopiossa omalaatuisena vaikuttajana, joka edisti monenlaisia hankkeita. Hän oli aktiivinen Suomen ja Neuvostoliiton sekä myöhemmin Suomen ja Venäjän välisessä ystävyystoiminnassa ja pyrki lisäämään Kuopion kansainvälisiä yhteyksiä. Hän vaikutti muun muassa siihen, että Kuopion kaupunki aloitti 1990-luvun alussa yhteistyön Konevitsan luostarin kanssa.[2] Viitalan ansioksi on mainittu myös, että Kuopioon hankittiin Suomen kaupungeista suhteessa väkilukuun eniten muistolaattoja.[3]

Historiantutkijana Viitala kirjoitti useita teoksia Suomen vasemmistolaisen työväenliikkeen historiasta, muun muassa Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) virallisen historiikin, josta ehti ilmestyä vain yksi osa vuonna 1988.[2] Hän oli pitkään SKDL:n Pohjois-Savon piirin johtohenkilö, SKP:hen hän ei koskaan kuulunut.[4] Hän oli vuonna 1989 ehdolla Suomi-Neuvostoliitto-Seuran pääsihteeriksi.[5] Viitala vaikutti myös Kuopion kaupungin perustamassa Snellman-instituutissa,[6] joka julkaisi useita hänen teoksiaan.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaistu nimellä Heikki Mikko Viitala.

  • Rauhanoppositio: tutkimus poliittisesta oppositiosta Suomessa vuosina 1940-1944. Kansankulttuuri, Pori 1969.
  • 25 vuotta ystävyyttä ja yhteistyötä. Suomi-Neuvostoliitto Seura, Helsinki 1971.
  • Neuvostoinformaation tarjonta Suomen kaupungeissa ja kauppaloissa. Kuopion kaupunginhallitus, Kuopio 1972.
  • Satavuotias Kuopion kaupunginvaltuusto. Kuopion kaupunki, Kuopio 1976.
  • YYA-sopimus ja Suomen ja Neuvostoliitonsuhteiden kokonaisjärjestelmä (toim.). Snellman-instituutti, Kuopio 1988.
  • Vasemmistolainen työväenliike Suomessa. Osa 1. SKP – parlamentaarinen ja vallankumouksellinen puolue 1918-1988. Suomen Kommunistinen Puolue, Helsinki 1988.
  • Snellman, valtakunta ja keisarikunta (toim.). Snellman-instituutin julkaisuja 10. Kustannuskiila, Jyväskylä 1990.
  • Suomi ja YYA (toim.). Snellman-instituutin julkaisuja 12. Kustannuskiila, Jyväskylä 1990.
  • Suomalainen kaupunki edustaa. Snellman-instituutti, Kuopio 1991.
  • Vastavirtaan vasemmisto. Snellman-instituutti, Kuopio 1993.
  • Savon työmies, Kansan sana: historian kulku. Snellman-instituutti, Kuopio 2013.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heikki Mikko Viitalan kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 12.1.2020, s. C 14.
  2. a b Rauni Väinämö: Kansandemokraattinen järjestöjyrä on myös kirkollinen takapiru (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 2.2.1993. Viitattu 12.1.2020.
  3. Seppo Tikkanen & Veli-Pekka Hämäläinen: Saavutus tämäkin: Kuopiossa on tiettävästi eniten muistolaattoja Yle 9.11.2013. Viitattu 12.1.2020.
  4. Seppo Kononen: Se oli uskomaton näky, kun Komissarov Kuopiossa ikonia kantoi Savon Sanomat 6.8.2013. Viitattu 12.1.2020.
  5. Viitalaa tarjotaan SNS:n johtoon (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 17.2.1989, s. 9, HS Aikakone. Viitattu 12.2.2020.
  6. Seppo Kononen: Eläviä ja kuolleita (pääkirjoitus) Savon Sanomat 26.8.2009. Viitattu 12.1.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]