Havuhuppukuoriainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Havuhuppukuoriainen
Stephanopachys linearis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Bostrichiformia
Yläheimo: Jumimaiset Bostrichoidea
Heimo: Huppukuoriaiset Bostrichidae
Suku: Stephanopachys
Laji: linearis
Kaksiosainen nimi

Stephanopachys linearis
(Kugelann, 1792)

Havuhuppukuoriainen (Stephanopachys linearis) on Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteessä mainittu kovakuoriaislaji ja kuuluu Suomessa rauhoitettuihin eläinlajeihin.[1]. Suomen uhanalaisluokituksessa vuodelta 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).[2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienehkö, 4–7 mm pitkä, muodoltaan pitkulainen ja kokonaan musta kovakuoriainen. Keskiruumis pinnaltaan rosoinen ja himmeä, mutta peitinsiivet ovat kiiltävät ja niissä on runsaasti pieniä kuoppia.[3][4]

Samannäköinen laji on mäntyhuppukuoriainen (Stephanopachys substriatus), joka ei kuitenkaan ole kiiltävä. Toukkina lajeja ei ole mahdollista erottaa toisistaan.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havuhuppukuoriaista tavataan Pohjoismaista ja Baltiasta itään, aina Siperiaan asti. Lisäksi sillä on esiintymiä Keski-Euroopan vuoristoalueilla sekä Kaukasuksella. Suomessa se on aikaisemmin ollut hyvin laajalti levinnyt, mutta sittemmin hävinnyt laajalta alueelta. Nykyisin kuoriaisia tavataan Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Kuusamosta sekä Lapista. Levinneisyys on samantapainen mäntyhuppukuoriaisen kanssa, mutta havuhuppukuoriainen on eteläisempi laji.[3]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havuhuppukuoriainen elää sekä kuusissa että männyissä, mutta sen esiintyminen vaatii lähes poikkeuksetta palanutta metsää. Ilmeisesti se kuitenkin kykenee elämään myös palamattomissa puissa. Kuoriaisia on tavattu myös vanhemmista ja kuivuneista kuolleista puista. Toukat elävät pääasiassa kuoren sisällä, mutta myös nilassa kaivaen sinne käytäviä. Toukan kehitys kestää ilmeisesti kaksi vuotta ja palaneissa puunrungoissa elää peräkkäin useita kuoriaissukupolvia. Vuosien mittaan kuoriaisten määrä kasvaa ja niitä on tavattu puista vielä 10 vuotta metsän palamisen jälkeen.[3]

Suojelun kannalta havuhuppukuoriainen hyötyy lähinnä kulotetuista metsistä, mutta laji leviää uusille elinpaikoille hyvin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]