Havock-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Havock-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 244 t (standardi)
279 t (kuormattu)
Pituus 56,38 m (kokonaispituus)
Leveys 5,64 m
Syväys 2,21 m
Koneteho 3 700 hv
Nopeus 26,78 solmua
Miehistöä 46
Aseistus
Meritorjunta Torpedovene:
1 × QF 12 naulan 12 cwt laivatykki
1 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykki
3 × 18" torpedoputkea
Tykkivene:
1 × QF 12 naulan 12 cwt laivatykki
3 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykkiä
1 × 18" torpedoputki

Havock-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston toinen torpedovenehävittäjäluokka (engl. torpedo boat destroyer, TBD), joka tilattiin 2. heinäkuuta 1892.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeisiin ja ketteriin veneisiin asennettu Robert Whiteheadin ja Itävalta-Unkarin laivaston kapteenin Giovanni Luppisin vuonna 1866 keksimä omalla voimanlähteellä varustettu torpedo aiheutti uhan taistelulaivoille. Riittävän suuri joukko torpedoveneitä läpäisisi taistelulaivan puolustuksen ja upottaisi raskaamman aluksen torpedoimalla tai vähintään vaurioittaisi sitä ja siten asettaisi sen alttiiksi vastustajan taistelulaivoille. Torpedoveneet osoittivat tehonsa ensimmäisen kerran Chilen sisällissodassa 1891.

Torpedoveneitä vastaan suunniteltiin pieniä aseistettuja aluksia, jotka liitettäisiin raskaiden alusten suojaksi. Ensimmäiset yritykset luoda uusi suojaava alustyyppi ei onnistunut riittämättömän toimintasäteen ja nopeuden vuoksi. Alukset eivät kyenneet seuraamaan laivastoa eivätkä torjumaan nopeita hyökkääjiä.

Uusi alustyyppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas merilordi kontra-amiraali Jackie Fisher tilasi 1892 uuden tyyppisen aluksen, jonka aseistuksena tuli olla nopeasti ampuvia tykkejä sekä voimanlähteenä vesiputkikattilat. Kuuden erilaisen alustyypin piirustukset toimitettiin amiraliteetille tutkittaviksi, joista lopulta kolme hyväksyttiin. Hyväksytyt kolme suunnitelmaa olivat kolmelta eri valmistajalta, joille toimitettiin kullekin kahden aluksent tilaus. Tilausten vastaanottajat olivat:

Kaikki alukset olivat pyöristetyllä katetulla etukannella varustettuja (engl. turtleback), mikä oli tyypillistä brittiläisille ensimmäisen sukupolven torpedovenehävittäjille. Kaikki tilatut alukset poistettiin palveluksesta ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten torpedovenehävittäjien (26-knotters) oli suunniteltu asennettavaksi kahteen eri tehtävään: torpedovene- ja tykkivenetehtävään. Kummassakin roolissa aluksille oli kiinteä 18 tuuman keulatorpedoputki sekä 12 naulan tykki, johon sata laukausta. Tykkiveneinä aluksilla oli torpedoputkeen kaksi torpedoa sekä täydennyksenä kolme kuuden naulan tykkiä, joista kaksi keskellä alusta kummallakin laidalla ja kolmas perässä. Kuhunkin tykkiin oli sata kranaattia. Torpedoveneinä aluksille asennettiin kaksi kääntyvää torpedoputkea lisää. Torpeidoita aluksilla oli tuolloin kaikkiaan viisi eli kolme putkissa ja kaksi varalla. Kuuden naulan tykkejä oli vain yksi perässä ja siihen sata kranaattia.[1]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havock-luokan torpedovenehävittäjät[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS Havock Yarrow and Company, Poplar heinäkuu 1892 12. elokuuta 1893 tammikuu 1894 poistettu palveluksesta 1911
romutettu 1912
HMS Hornet Yarrows heinäkuu 1892 23. joulukuuta 1893 heinäkuu 1894 myyty romutettavaksi 12. lokakuuta 1909

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Havock-luokka.
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Lyon, David: The First Destroyers. Chatham Publishing, 1996. ISBN 1-86176-005-1. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Friedman, Norman: British Destroyers - From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire, Englanti: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyon, David s. 98
  2. Gardiner, Robert (ed.) 2002 s. 90