Harmaatinami
| Harmaatinami | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tinamilinnut Tinamiformes |
| Heimo: | Tinamit Tinamidae |
| Suku: | Isotinamit Tinamus |
| Laji: | tao |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tinamus tao |
|
 Harmaatinamin levinneisyys |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Harmaatinami (Tinamus tao) on tinamien (Tinamidae) heimoon ja isotinamien (Tinamus) sukuun kuuluva Etelä-Amerikassa tavattava lintulaji. Coenraad Jacob Temminck kuvasi lajin tieteelle vuonna 1815 Parásta Brasiliasta.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaatinamin pituus vaihtelee 42,5 ja 49 senttimetrin välillä. Koiras painaa 1 325–1 863 grammaa, naaras 1 430–2 080 grammaa. Täten harmaatinami on heimonsa suurikokoisin laji.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaatinamia tavataan Andien itäisillä rinteillä ja Brasilian Cerradossa. Larensis-alalaji on levinnyt Kolumbian keskiosiin ja Venezuelan luoteisosiin. Alalajia kleei taas tavataan Kolumbian eteläosista ja Ecuadorin itäosista Peruun, Boliviaan ja Brasilian länsiosiin. Alalaji septentrionalis elää luoteisessa Venezuelassa ja mahdollisesti myös Guyanassa, mistä sitä ei kuitenkaan ole tavattu viime aikoina. Nimialalaji tao on kotoperäinen Brasilian pohjoisosissa. Nykyisin lajilla on arvioitu elossa 100 000–499 999 sukukypsää yksilöä. Arvio perustuu lajin runsauteen Perussa. Metsäkato on harmaatinamin suurin uhka, koska se vaatii menestyäkseen koskematonta metsää ja on siten erityisen altis pirstoutumiselle ja muille häiriötekijöille. Lajin levinneisyys on jo valmiiksi hajanainen. Paikoin myös metsästys vähentää harmaatinamien lukumääriä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteli harmaatinamin elinvoimaiseksi lajiksi vuosien 2004–2009 arvioissaan, mutta on vuoden 2012 arviosta lähtien pitänyt sitä vaarantuneena.[1]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaatinamin ravinto koostuu pääasiassa hedelmistä, joskus siemenistä, selkärangattomista ja toisinaan pienistä selkärankaisista. Lisääntymisaika on Kolumbiassa tammikuusta maaliskuuhun ja Venezuelassa kesäkuussa. Harmaatinami pesii yleensä pienissä karikkeen koloissa suurten puiden juurella tai pensaiden juurien joukossa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BirdLife International: Tinamus tao IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Grey Tinamou (Tinamus tao) Handbook of the Birds of the World. Viitattu 29.2.2020. (englanniksi)