Harmaaselkävetvetti
| Harmaaselkävetvetti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tapakulot Rhinocryptidae |
| Suku: | Vetvetit Pteroptochos |
| Laji: | tarnii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pteroptochos tarnii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Harmaaselkävetvetti, aikaisemmalta nimeltään vetvetti[2] (Pteroptochos tarnii) on Etelä-Amerikan eteläosissa tavattava tapakuloihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaaselkävetvetti on heimossaan kookas laji ja on pituudeltaan 24–25 senttiä. Päälaki on lajilla punaruskea, muuten lintu on päästään, kurkustaan ja selästään harmahtavan musta. Silmien ympärillä on vaaleat paljaat rengasmaiset alueet. Harmaaselkävetvetin perä on ruosteenruskea ja pyrstö musta. Linnun rinta ja vatsa ovat väritykseltään kastanjanruskeat ja vatsassa on tuhkanharmaata raidoitusta. Ulkonäöltään harmaaselkävetvetti muistuttaa mustaselkävetvettiä (Pteroptochos castaneus), joka eroaa niskan ja kurkun kastanjanruskean värin perusteella.[3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harmaaselkävetvettiä tavataan Chilen keski- ja eteläosista sekä Argentiinasta läheltä Chilen rajaa Neuquénin, Río Negron, Chubutin ja Santa Cruzin maakunnissa. Linnun elinympäristöä ovat kosteiden metsien pohjakerrokset sekä metsien reunamaat. Laji elää pääasiassa tiheiköissä, mutta tulee toisinaan myös avoimemmille paikoille. Harmaaselkävetvetin elinympäristöt sijaitsevat yleensä alle 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[3][4]
Harmaaselkävetvetin jalat ovat melko pitkät ja niillä se raapii maata ja lehtiä etsiessään ravintoaan hyönteisiä, matoja ja siemeniä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Pteroptochos tarnii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1835. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 402. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.7.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor: Field Guide to the Songbirds of South America, s. 392. University of Texas Press, 2009. ISBN 978-0-292-71748-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.7.2010). (englanniksi)
- ↑ Arthur Grosset: Black-throated Huet-Huet arthurgrosset.com. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)