Haram (islam)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhiinvaeltaja rukoilee kielletyssä moskeijassa Mekassa (arab. ٱلْمَسْجِد الْحَرَام‎, al-Masjid al-Ḥarām).

Haram (arab. حرام‎) (lausutaan haraam) on arabiankielinen sana, joka tarkoittaa "kiellettyä".[1] Sana voi tarkoittaa kiellettyä aluetta, kuten pyhäkköä, jonne vain muslimit saavat astua. Juurikonsonanttien H-R-M pohjalta on muodostettu myös sana ḥarīm (haaremi), joka tarkoittaa ainoastaan naisille tarkoitettuja tiloja muslimikodissa. Kolmas merkitys liittyy islamilaiseen lakiin eli šariaan, missä haram tarkoittaa asiaa, joka on jyrkästi kielletty, ja josta seuraa rangaistus joko tässä tai tulevassa elämässä. Sanan vastakohta on halal, joka tarkoittaa luvallista, sallittua ja laillista.[2][3]

Sanaan haram on aikojen kuluessa kertynyt muitakin merkityksiä. Arabiaa puhuvissa maissa se voi tarkoittaa myös "mikä vahinko" tai "harmillista".[4]

Islaminuskossa pääasia on oikean uskon eli ortodoksia sijaan oikein tekeminen eli ortopraksia.[5][6] Islamilainen laki eli šaria säätelee tarkoin muslimien velvollisuudet. Laki ulottuu kaikille inhimillisen elämän alueille valtiojärjestyksestä henkilökohtaisen hygienian yksityiskohtiin. Lain lähtökohtana ovat profeetta Muhammedille ilmoitettu Koraani sekä profeetan oma esikuva eli sunna, jonka sisältö löytyy 800-luvulla kootuissa kertomuksissa (hadith) Muhammedista. Šarialain tulkinnalle on kehittynyt islamissa muutamia koulukuntia, jotka ovat kuitenkin enimmäkseen yhtä mieltä lain sisällöstä.[7] Šarialain sisällöt vakiintuivat 1300-luvulla arvostettujen imaamien kirjoittamissa lakikirjoissa. Lain elävä soveltaminen tapahtuu käytännössä, kun uskonoppineet tulkitsevat lakia.[8]

Tekojen luokituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šaria jakaa ihmisten teot viiteen luokkaan:[9][10]

  1. Pakollinen: teko tuo ansioita ja tekemättömyys rangaistaan (fard, wajib)
  2. Suositeltava: tuo ansioita Paratiisiin pääsemiseksi, mutta tekemättömyyttä ei rangaista (sunna, mandub)
  3. Luvallinen: suurin osa arkielämään liittyvästä toiminnasta, jotka ovat lain kannalta neutraaleja (mubah)
  4. Vältettävä: tekoa ei rangaista, mutta siitä pidättäytyminen tuo ansioita (makruh)
  5. Kielletty, laiton: synti, josta on määrätty rangaistus (haram, muharram)
Islamilainen lakikirja

Joidenkin oppineiden mukaan kaikki mikä ei ole haram on sallittua eli halal. Toisten mukaan vain pakolliset ja suositeltavat teot ovat halal. Uskonoppineet erottavat myös kolme laittomuuden (haram) tasoa:

  • vähäinen synti (saghira), jonka seuraava rukous tai perjantairukous pyyhkii pois
  • suuri synti (kabira) on synti, joka mainitaan Koraanissa tai haditheissa nimeltä. Seurauksena tulee olla rangaistus tai kirous
  • epäusko (kufr) siirtää ihmisen islamin ulkopuolelle ja vaatii paluun shahadan eli uskontunnustuksen kautta.[11]

Kaikissa kolmessa tapauksessa tarvitaan katumusta, mihin kuuluu a) synnistä luopuminen, b) katumus ja c) päätös olla uusimatta syntiä.[12]

Suuret synnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imaami al-Dhahabi (1274–1348) on kirjassaan Kitab al-kaba'ir (Suuret synnit) luetellut yhteensä 74 suurta syntiä. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä teoista, jotka ovat haram.[13]

Shirk[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin synti on vertaisen asettaminen Jumalalle eli širk. Se tarkoittaa islamissa epäjumalanpalvonnan tai polyteismin syntiä eli minkä tahansa muun jumalan palvontaa kuin Jumalan. Širk rikkoo islamin periaatetta Jumalan ykseydestä (tawhid). Širk on islamissa kuolemansynti ja ainoa sellainen. Kuolemansynti tarkoittaa, että sitä ei voi muiden syntien tapaan sovittaa hyvää tekemällä. Ainoa tapa pyyhkiä pois rangaistus on paluu islamiin. Širk on siten pahempaa kuin vaikkapa murha, joka tekona voidaan aina hyvittää.[14]

Muita suuria syntejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • uskovaisen tappaminen (p2.1.1)
  • rukouksen jättäminen väliin (p5.0)
  • epäkunnioitus vanhempia kohtaan (p6.0)
  • orpojen omaisuuden kavaltaminen (p8.0)
  • valehtelu profeetasta (p9.0)
  • pakeneminen uskonsodasta (p11.0)
  • alkoholinkäyttö (p14.0)
  • homoseksuaalisuus (p17.0)
  • varkaus (p21.0)
  • sianlihan syönti (p30.0) (muita ruokasääntöjä: [15])
  • olla uskomatta Kohtaloon (p37.0)
  • kuvien tekeminen (p44.0)
  • riitely (p64.0)

Lisäksi on joukko todennäköisiä suuria syntejä, joihin kuuluu muun muassa:

  • lupauksen pettäminen (p75.15)
  • viiksien jättäminen muotoilematta (p75.16)
  • pyhiinvaelluksen jättäminen väliin, vaikka voisi sen tehdä (p75.17)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Keller, Nuh Ha Mim: Introduction. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  2. Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 100 – 102, 138. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7.
  3. Al-Misri 2017, s. 30–31 (alkuteos 1300-luvulta)
  4. Arabic Online: What does Haraam mean? 7.7.2016. Arabic Online.
  5. Sookhdeo 2013, s. 59
  6. Bernard Lewis: The Middle East, s. 223. Phoenix Press, 1995. ISBN 1-84212-139-1. (englanniksi)
  7. Keller 2017, vii
  8. Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 71. Clarendon, 1964 "Again, the official doctrine of each school is to be found not in the works of old masters, even though these had been qualified in the highest degree to exercise ijtihad, but in those works which the common opinion of the school recognizes as the authoritative exponents of its current teaching. These are now generally handbooks dating from the late medieval period, and subsequent works derive their authority from them. The recognized handbooks contain the latest stage of authoritative doctrine that has been reached in each school, but they are not in the nature of codes; Islamic law is not a corpus of legislation but the living result of legal science.”.
  9. al-Misri, 2017, s. 30, c21-c2.5
  10. Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, 131–171, 1999.
  11. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller, s. 30-31 (c2.5). amana publications, 1368?/ 2017.
  12. Reliance of the Traveller, 2017, 710-711 (p77.1)
  13. Keller 2017, 649-712
  14. al-Misri 2007, s. 30-31 (c2.5)
  15. Islamin ruokasäännöt Islamopas.com. Viitattu 22.7.2019.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Haraam
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.