Hans Vaihinger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hans Vaihinger (25. syyskuuta 1852, Nehren18. joulukuuta 1933, Halle) oli saksalainen filosofi, joka tunnetaan Kant-tutkijana sekä teoksen Philosophie des Als Ob kirjoittajana.

Vaihinger julkaisi selittävän teoksen Commentar zu Kants Kritik der reinen Vernunft (1881–1892), jossa hän käsittelee vain Kantin teoksen alkua. Hän julkaisi aikakauskirjaa Kant-Studien (vuodesta 1896 alkaen). 1911 Vaihinger julkaisi vuonna 1911 nuoruudessaan kirjoittamansa teoksen Die Philosophie des Als Ob, jossa hän esittää mielenkiintoisen filosofisen kannan, eräänlaisen idealistisen positivismin.[1]

Vaihinger syntyi Saksassa Württembergissä Nehrenissä, lähellä Tübingeniä ja kertomansa mukaan kasvoi hyvin uskonnollisessa ilmapiirissä. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, luonnontieteitä sekä matematiikkaa Tübingenissä, Leipzigissa ja Berliinissä. Myöhemmin hänestä tuli filosofian opettaja ja professori Strasbourgiin, ennen kuin hän muutti Halleen vuonna 1884. Vuodesta 1892 lähtien hän hoiti filosofian professuuria Hallen yliopistossa. Hän joutui eroamaan virastaan vuonna 1906, kun hänen näkönsä heikkeni.

Teoksessaan Philosophie des Als Ob Vaihinger katsoi, etteivät ihmisolennot voi koskaan tuntea maailman todellista pohjarakennetta, vaan he rakentavat ajatusjärjestelmiä ja olettavat niiden vastaavan todellisuutta: he toimivat "ikään kuin" maailma vastaisi malleja. Tämän havainnollistamiseksi hän käytti esimerkkejä luonnontieteistä, kuten protoneja, elektroneja ja sähkömagneettista säteilyä. Mitään näistä ei voida havaita suoraan, mutta tiede teeskentelee niiden olevan olemassa ja käyttää näihin oletuksiin perustuvia havaintoja uusien ja parempien rakennelmien luomiseen. Oppia kutsutaan fiktionalismiksi.

Filosofia ulottuu kuitenkin luonnontieteen ulkopuolelle. Ei voida koskaan olla varmoja, että maailma jatkaa olemistaan vielä huomennakin, mutta yleensä odotetaan, että näin tapahtuu. Individuaalipsykologian perustaja Alfred Adler sai paljon vaikutteita Vaihingerin ajatuksista. Myöhemmin James Hillman kehitti Vaihingerin ja Adlerin ajatuksia edelleen.

Vaihinger ansioitui myös Immanuel Kantin filosofian tutkijana. Hänen kestävin saavutuksensa on Kant-Studien-lehden perustaminen, joka on yhämilloin? merkittävimpiä Kant-tutkimuksen foorumeita. Lisäksi Vaihinger tulkitsi teoksessaan Kant – ein Metaphysiker? Kantin Puhtaan järjen kritiikkiä omintakeisesti.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kant – ein Metaphysiker?, 1899
  • Philosophie des Als Ob, 1911

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fine, Arthur: "Fictionalism", teoksessa Midwest Studies in Philosophy, Volume XVIII (1993)
  • Grotenfelt, Arvi: Fiktionalismi filosofisena maailmankatsomuksena. Societas Scientiarum Fennica årsbok – vuosikirja VIII B, nro 7. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1930.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vaihinger, Hans. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919