Hannutin taistelu
Hannutin taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa toisen maailmansodan länsirintamaa | |||||||
Kaksi tuhoutunutta Somua S35 -panssarivaunua saksalaisjoukkojen tutkittavana
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
René Prioux |
|||||||
Vahvuudet | |||||||
2 mekanisoitua divisioonaa |
2 panssaridivisioonaa | ||||||
Tappiot | |||||||
121 panssarivaunua (tuhoutunutta tai vaurioitunutta) |
60 kuollutta | ||||||
Hannutin taistelu oli Saksan ja liittoutuneiden joukkojen välillä 12.–14. toukokuuta 1940 Hannutin alueella Belgiassa toisessa maailmansodassa käyty taisteltu, joka oli siihen mennessä suurin panssaritaistelu.
Saksan tavoitteena oli sitoa taisteluun Ranskan 1. armeija ja siten estää sen osallistuminen Saksan armeijaryhmä A:n Ardenneilla tehtävän hyökkäyksen torjuntaan. Läpimurto Ardenneilla oli tarkoitus toteuttaa 15. toukokuuta eli vain viisi päivää Alankomaihin ja Belgiaan suunnattujen hyökkäysten jälkeen. Ero antoi liittoutuneille kuvan, että saksalaiset aikoivat hyökätä Ranskaan samoin kuin ensimmäisen maailmansodan Schlieffenin suunnitelman mukaisesti. Liittoutuneiden joukkojen siirtyessä Belgiaan ne sidottiin taisteluihin hyökkäämällä Hannutissa ja Gemblouxissa. Ranskan 1. armeijan sivusta jäätyä avoimeksi saksalaiset etenivät Englannin kanaalin rantaan piirittäen liittoutuneiden alueella olleet joukot.
Taistelu päättyi Saksan taktiseen voittoon, joskin Ranskan 1. armeija kykeni liittymään Gembloux'n puolustajiin. Gembloux'ssa käytiin seuraava taistelu 14.–15. toukokuuta, missä kärsimänsä tappion jälkeen ranskalaisjoukot vetäytyivät Lilleen. Ranskalaiset kykenivät edelleen viivyttämään saksalaisten etenemistä antaen brittiläiselle siirtoarmeijalle aikaa vetäytyä Dunkerqueen evakuoitavaksi Englantiin.
Osastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hannutin aluetta puolustivat kenraali Prioux’n Ranskan ratsuväkiarmeijakuntaan kuuluneet 2. ja 3. kevyt mekanisoitu divisioona (ransk. Division Légére Mécanique, DLM)[1]. Kumpaankin divisioonaan kuului kaksirykmenttinen panssariprikaati, ja rykmenteissä oli 87 panssarivaunua, joista puolet keveitä Hotchkiss H-35/H-39 -vaunuja ja loput keskiraskaista Somua S-35 -vaunuja. Divisioonaan kuului lisäksi motorisoitu kivääriprikaati, tiedustelurykmentti, kenttätykistörykmentti, pioneeripataljoona sekä normaalit huoltoyksiköt. Divisioonan tehtäväksi oli suunniteltu strateginen tiedustelu- ja suojaustehtävät.[2]
Kenraali Hoepnerin Saksan XVI motorisoitu armeijakunta, jonka muodostivat 3. ja 4. panssaridivisioona, joihin kumpaankin kuului panssari- ja jalkaväkiprikaati tukevine osineen kuten kenttätykistö-, pioneeri- ja viestiyksiköt. Kumpikin prikaati koostui kahdesta rykmentistä. Panssariprikaatiin kuului kaikkiaan 561 panssarivaunua, mutta liikekannallepanon aikaisten kalustopuutteiden vuoksi todellinen vahvuus oli noin 300.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forty, George & Duncan, John: The Fall of France - Disaster in the West 1939-40. Lontoo: Guild Publishing, 1990. ISBN 1-871876-15-X. (englanniksi)