Hannu Ylitalo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hannu Sakari Ylitalo (15. toukokuuta 1934 Suojärvi27. syyskuuta 2007 Stala, Ruotsi) oli suomalainen kirjailija joka kuvasi teoksissaan ruotsinsuomalaisten siirtolaisten elämää ja myös sen varjopuolia.[1]

Ylitalon vanhemmat olivat metsätyönjohtaja Iivari Ylitalo ja Olga Kukkoaho. Hän asui vuodet 1944–1946 sotalapsena Ruotsin Skånessa. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1955 Kemijärven opettajaseminaarista. Vuodesta 1963 hän toimi opettajana Ruotsin Boråsissa. Kolmen ensimmäisen romaanin jälkeen hän otti kustantajan pyynnöstä aiheekseen ruotsinsuomalaisuuden ja julkaisi 1970-luvun alussa romaanitrilogian Saatanan suomalainen, Ruotsalaisten maa ja Raukat menköhöt merten taa. Siirtolaisten oloihin perehtyäkseen hän meni kesätyöhön Volvon henkilöautotehtaalle.[1][2]

Ylitalon esikoisromaani Pakotie (1966) kertoo vienankarjalaisesta Esko Aleksovista, joka palvelee Neuvostoliiton armeijassa mutta joutuu suomalaisten sotavangiksi ja palveleekin sodan loppuajan Suomen armeijassa. Rauhansopimuksen vaatiman palautuksen takaisin Neuvostoliittoon Aleksov välttää karkaamalla kuljetusjunasta ja pakenemalla Ruotsiin. Helsingin Sanomien Tuukka Kangasluoma piti aihevalintaa persoonallisena mutta romaania melko vaatimattomana.[3]

Ruotsiksi vuonna 1972 ilmestynyt siirtolaistrilogian avausosa Finnjävel sai Ruotsissa hyviä arvosteluja lukuun ottamatta kirjailijan kotikaupunkia ja romaanin tapahtumapaikaksi kirjoitettua Boråsia, jossa pidettiin häpeällisenä kuvata kaupunkia niin suorasukaisesti, kirjailijan sanoin ”murheen laaksona”. Kirjallisuusarvostelijoiden mukaan teoksen voima on siinä, miten kursailematta se kertoo siirtolaisuuden mielettömästä tilanteesta ja kuvaa työväen oloja värikkäästi eikä kesysti ja ikävästi kuten ruotsalaiskirjailijoilla oli tapana.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pakotie. Kirjayhtymä, Helsinki 1966
  • Laatikko. Kirjayhtymä, Helsinki 1967
  • Tuhkaa Intiasta. Kirjayhtymä, Helsinki 1969
  • Saatanan suomalainen. Kirjayhtymä, Helsinki 1971, uusi laitos Uusi kirjakerho, Helsinki 1975 , ilmestyi myös ruotsiksi nimellä Finnjävel (Gidlund, Stockholm 1972), venäjäksi nimellä Okajannyi finn. (Progress, Moskva 1975) ja tšekin kielellä nimellä Fin jeden zatracena (Svoboda, Praha 1978)
  • Ruotsalaisten maa. Kirjayhtymä, Helsinki 1972 (ilmestyi myös ruotsiksi nimellä Svenskarnas land. Gidlund, Stockholm 1973)
  • Raukat menköhöt merten taa. Kirjayhtymä, Helsinki 1974 (ilmestyi myös ruotsiksi nimellä Hemma bäst. Gidlund, Stockholm 1975)
  • Skogsblommor : näytelmä. 1974
  • Invandrare i arbete : antologi ; med bidrag av Mahmut Baksi et al. ; sammanst. av Hannu Ylitalo ; teckn. Ulla Vuorinen. Brevskolan, Srockholm 1978

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pohjoissavolaisen kaunokirjalisuuden bibliografia : Hannu Ylitalo, Kuopion kaupunginkirjasto 1.4.2011. (Internet Archive, tallennettu 4.3.2016, viitattu 5.2.2019.)
  2. Hannu Ylitalo kuollut Sisuradio. 23.11.2007. Sveriges Radio. Viitattu 5.2.2019.
  3. Kangasluoma, Tuukka: Matkoja ja pakenemisia. Helsingin Sanomat, 2.10.1966, s. 18. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Finnjävel raivostuttaa Ylitalon kotikaupunkia. Helsingin Sanomat, 25.1.1973, s. 10. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.