Hannu Raittila
| Hannu Raittila | |
|---|---|
 Hannu Raittila maaliskuussa 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1956 Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | kirjailija, kriitikko, kolumnisti |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Pakosarja (1993) |
| Palkinnot | |
|
Finlandia-palkinto 2001 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hannu Matti Raittila[1] (s. 23. marraskuuta 1956 Helsinki)[2] on suomalainen kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu novelleja, romaaneja, kolumneja, TV-käsikirjoituksia, kuunnelmia ja radionovelleja.[2]
Raittila voitti vuonna 2001 Finlandia-palkinnon teoksellaan Canal Grande ja Runeberg-palkinnon vuonna 2014 teoksella Terminaali.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paraisilla nykyisin asuva Raittila vietti lapsuutensa Helsingin Katajanokalla, vankilan ja sataman vaikutuspiirissä.[3] Seurakuntanuoresta tuli 1970-luvulla taistolaisnuori.lähde? Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa vuosina 1986–1990[1] poliittista historiaa, sosiologiaa, valtio-oppia ja käytännöllistä filosofiaa.
Raittilan isä oli taidemaalari Tapani Raittila. Raittila on ollut vuodesta 2008 naimisissa kirjailija Leena Landerin kanssa. Hänellä on kolme lasta aiemmasta avioliitostaan.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1990[1] Raittila toimi muun muassa oikolukijana Suomenmaa-sanomalehdessä (1981–1982) ja Aamulehden radio- ja televisiokriitikkona (1982–1986) sekä kolumnistina (1988–1992). Hän on työskennellyt kolumnistina myös Turun Sanomissa (1995–1996) ja Helsingin Sanomissa (2003–2005). Raittila toimi jäsenenä YLE Radio 1 Seija Walliuksen toimittamassa Herraseurassa-radio-ohjelmassa.
Raittila on saanut teoksillaan useita kirjallisuuspalkintoja. Vuonna 2001 hän voitti Finlandia-palkinnon teoksesta Canal Grande.[4] Myös hänen teoksensa Terminaali nimettiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi vuonna 2013.[5] Terminaali voitti vuoden 2014 Runeberg-palkinnon.[6] Teos on ehdolla myös vuoden 2015 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[7]
Raittilan tyylille on ominaista eri henkilöiden subjektiivisten näkökulmien limittäminen kerrontaan. Kokonaisuus hahmottuu vasta, kun lukija tekee synteesin erilaisten henkilöiden kautta kuvatuista yksittäisistä näkymistä. Mukana on usein henkilö, jolla on hyvin teknokraattinen asenne, sekä hänen vastapainonaan tunneperäisemmin asioihin suhtautuvia henkilöitä. Raittilaa on nimitetty tyylinsä vuoksi insinöörikirjailijaksi yhdessä Antti Tuurin ja Kari Hotakaisen kanssa.
Raittila purki maaliskuussa 2010 Ajatus Kirjojen kanssa tekemänsä sopimuksen koskien Mannerheim-aiheista romaania, jonka piti ilmestyä rinnakkaisteoksena Solar Filmsin Mannerheim-elokuvalle. Toukokuun alussa 2010 Raittila kertoi yllättäen julkaisevansa romaanin marsalkka C. G. Mannerheimista kustannusosakeyhtiö Siltalan kustantamana.[8] Samana vuonna ilmestynyt Marsalkka käsittelee Mannerheimin viimeisiä vuosia Sveitsissä. Romaanin muita päähenkilöitä ovat amerikkalainen journalisti Martha Gellhorn, kirjailija Ernest Hemingway sekä suomalainen eversti Aladár Paasonen.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novellit, romaanit, esseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pakosarja. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18927-8.
- Ilmalaiva Finlandia. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19647-9.
- Pohjoinen puhuu. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21858-8.
- Ei minulta mitään puutu. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22937-7.
- Miesvahvuus. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23845-7.
- Canal Grande. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-24493-7.
- Rahat vai kolmipyörä ja muita kirjoituksia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27274-4.
- Atlantis. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28228-6.
- Liikkumaton liikuttaja. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29657-0.
- Pamisoksen purkaus. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30785-8.
- Kirjailijaelämää. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32326-8.
- Raittila, Hannu & Syrjä, Juhani: Mitä voi sanoa? Keskustelukirjeitä kuolemasta. Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-528-3.
- Ulkona. Helsinki: Siltala, 2008. ISBN 978-952-234-001-6.
- Marsalkka. Helsinki: Siltala, 2010. ISBN 978-952-234-039-9.
- Terminaali. Helsinki: Siltala, 2013. ISBN 978-952-234-174-7.
- Nollapiste. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-234-8.
Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matokuningas, 1990
- Massaulosvetäjä, 1990
- Totuuden henki, 1990
- Avautumisvaihe, 1990
- Saari, 1992
- Kantolan perhe, 1991–
- Ei minulta mitään puutu, 1997
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leningradin yö, 1991
- Presidentinvaunu, 1990
Elokuvakäsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matokuningas, 1992
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1. palkinto Yleisradion lasten- ja nuortenkuunnelmien kilpailussa 1990 (Matokuningas)
- Kalevi Jäntin palkinto 1994
- Näytelmäkirjailijoiden kuunnelmapalkinto 1996
- Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinto 1998
- Finlandia-palkintoehdokas 1998
- Suomi-palkinto 1998
- Runeberg-palkintoehdokas 1994 ja 1999
- Finlandia-palkinto 2001
- Varjo-Finlandia 2001
- Pro Finlandia 2009[9]
- Runeberg-palkinto 2014
- taiteilijaeläke 2018[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kuka kukin on 2011, s. 800–801. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ a b Raittila, Hannu Kirjasampo.fi. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Ammatti: kirjailija Yle Areena. 5.10.2006. Yle. Viitattu 18.8.2019.
- ↑ Edelliset Finlandia-palkinnon voittajat ja -ehdokkaat Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 17.11.2014. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Sundqvist, Janne: Finlandia-palkintoa tavoittelee kuusi romaania 12.11.2013. Yle Uutiset. Viitattu 12.11.2013.
- ↑ Majander, Antti: Romaani lentokentästä toi Hannu Raittilalle Runeberg-palkinnon HS.fi. 5.2.2014. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Mankkinen, Jussi: Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi ehdolla Hannu Raittila Yle Uutiset. 19.2.2015. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Tammi ja Siltala riitelevät Leena Landerin romaanista (Arkistoitu sivu) HS.fi. 19.5.2010. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 19.2.2015.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 30.1.2022.
- ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Hannu Raittila Wikisitaateissa- Hannu Raittila, Mannerheim ja romaani, Kirjastokaista-video
- Hannu Raittila haastattelussa Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
- Hannu Raittila lukee teostaan Linja Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
| ||||||||||||||||||
