Hannu Mäkelä
| Hannu Mäkelä | |
|---|---|
 Hannu Mäkelä Turun Kirjamessuilla 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1943 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 1965– |
| Esikoisteos | Matkoilla kaiken aikaa ja Kylliksi! tai Liikaa (molemmat 1965) |
| Palkinnot | |
|
Parnasson novellipalkinto 1965, Otavan nuorten kirjailijain palkinto 1966, Valtion kirjallisuuspalkinto 1974, 1976, 1981, 1982, 1988. Tauno Karilaan palkinto 1974, Anni Swan -palkinto 1976, Arvid Lydecken -palkinto 1978, Eino Leinon palkinto 1982, Pohjoismainen kuunnelmapalkinto 1985, Alvar Renqvist -palkinto 1990, Finlandia-palkinto 1995, Varjo-Finlandia 1996, Topelius-palkinto 1996, SKS:n kirjallisuusarkiston Vuoden asiakas 2003, L. Onerva -mitali 2003, Kirjapöllö-palkinto 2003, Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto 2003 |
|
| Aiheesta muualla | |
| hannumakela.com | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hannu Eljas Mäkelä (s. 18. elokuuta 1943 Helsinki) on suomalainen, tuotannoltaan monipuolinen kirjailija, runoilija sekä taiteen akateemikko[1].
Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkelä on julkaissut yli sata teosta. Niihin kuuluu niin romaaneja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia kuin toimitettuja kirjallisuuskokoelmiakin sekä yksi novellikokoelma. Mäkelän esikoisteos on kaksoisromaani, kaksi teosta, joilla ei ole juonellista yhteyttä, mutta jotka muuten ovat yhtä, kuvaavat samaa kokemusmaailmaa, jäsentyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, romaanit Matkoilla kaiken aikaa ja Kylliksi! tai Liikaa.
Mäkelä on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1987. Aiemmin hän työskenteli Otavassa eri tehtävissä 1967–1986. Otava on myös kustantanut useimmat hänen kirjansa. Vuonna 2006 ilmestynyt Samuli Parosesta kertova muistelmateos Samuli on toistaiseksi viimeinen Otavan kustantama Mäkelän teos. Nykyisin Mäkelän kirjat kustantavat Tammi ja Paasilinna.
Mäkelän varhaisessa runoudessa korostuvat lähinnä arkiset kokemukset ja vaikutelmat, mutta myöhemmin on korostunut tietoisuus idyllin rinnalla elävistä hävityksen voimista. Epäily ja turhuuden tunnot häiritsevät huolimatta pinnallisesta levosta. Eino Leino ja L. Onerva ovat Mäkelälle erityisen läheisiä kirjailijoita, ja hän on kirjoittanut heistä paljon. Mäkelän mukaan Eino Leino on Suomen kansallisrunoilija.[2]
Näytelmissään Mäkelä kuvaa usein yhteisön puristuksessa elävää poikkeusyksilöä (esimerkiksi paltamolaista voimamiestä Talas-Eeraa).
Mäkelä tunnetaan myös lastenkirjailijana, ja hänen luomansa Herra Huu on suomalaisen lastenkirjallisuuden suosituimpia hahmoja. Mäkelän tuotantoa on käännetty 15 kielelle, ja erityisesti Herra Huu -lastenkirjat ovat saavuttaneet suosiota Suomen ulkopuolella.[3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Luettelo Hannu Mäkelän kirjallisesta tuotannosta
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkelän vanhemmat olivat kansakoulunopettajat[4] Väinö Mäkelä ja Eevi Leinonen. Hän on vanhempiensa nuorin lapsi. Mäkelän ja hänen isänsä välit olivat hyvin vaikeat, mistä hän kertoo kirjassaan Isä (2004).
Mäkelä on koulutukseltaan vanhempiensa tavoin kansakoulunopettaja muttei ole toiminut kansa- eikä peruskoulunopettajan virassa. Hän toimi äidinkielenopettajana Käpylän iltaoppikoulussa, missä lähes kaikki hänen oppilaansa olivat häntä vanhempia, vuosina 1965–1967.[5] Mäkelän ensimmäinen puoliso oli Maikki o.s. Saksman (nyk. Maikki Harjanne). Mäkelällä ja Harjanteella on yksi vuonna 1966 syntynyt poika. Myöhemmin Mäkelä on ollut naimisissa kirjailija Kristiina Louhen kanssa sekä vuosina 2004–2009 tutkija Anna Kortelaisen[6] kanssa. Vuodesta 2011 hän oli naimisissa Svetlana Aksjonovan kanssa, joka kuoli vuonna 2017.[7] Mäkelä asuu Lohjan Sitarlassa.[8] Mäkelä avioitui viidennen kerran vuonna 2020.[9] Hänen nykyinen puolisonsa on Auli Närevuori-Mäkelä.[10][11]
Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirjallisuuden valtionpalkinto 1974, 1976, 1981, 1982 ja 1988
- Anni Swan -mitali 1976
- Arvid Lydecken -palkinto 1978
- Eino Leinon palkinto 1982
- Pohjoismaisen kuunnelmapalkinto 1985
- Pro Finlandia 1988
- Finlandia-palkinto 1995
- Topelius-palkinto 1996
- Varjo-Finlandia 1996
- Kirjapöllö 2003
- Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto 2003
- Taiteen akateemikon arvonimi 2016
- Suomen Leijonan Komentajamerkki 2022[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen akatemia (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Mäkelä, Hannu: Eino Leinon elämä hannumakela.com. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 6.1.2014.
- ↑ Kirstinä, L. (2012). Nodes of Contemporary Finnish Literature, Studia Fennica Litteraria. Finnish Literature Society / SKS, 146. ISBN 978-952-222-409-5.
- ↑ Kuka kukin on
- ↑ Mäkelä, Hannu: Hannu Mäkelä CV Hannu mäkelän kotisivut. Arkistoitu 15.4.2022. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ Rinne, Jaana: Yksin Kalliossa. Apu, 12.3.2010.
- ↑ Curriculum Vitae Kirjailija Hannu Mäkelä. Viitattu 8.11.2017.
- ↑ Heimo Hatakka, Hannu Mäkelä yllättäen kuolleesta Svetlana-puolisostaan, Me naiset 21.2.2019, viitattu 21.2.2020
- ↑ Kirjailija Hannu Mäkelä, 76, meni naimisiin – kertoo hääpäivästä yksityiskohtaisesti blogissaan Ilta Sanomat. 20.2.2020. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Hannu Mäkelä: Naimisiin! Hannu Mäkelän blogi. 16.2.2020. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Mäkelä, Hannu: Curriculum Vitae: Hannu Mäkelä Hannu Mäkelä. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ 06.12.2022 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2022 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 30.11.2022. Viitattu 1.12.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Hannu Mäkelä Wikisitaateissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Mäkelä Wikimedia Commonsissa
- Hannu Mäkelän kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hannu Mäkelä Kirja.fi:ssä (arkistolinkki)
- Hannu Mäkelälle esineet ovat perheenjäseniä (48 min, 22.7.2016) (areena.yle.fi)
- Akateemikko Hannu Mäkelän viisauksia ja pyhää peliä (49 min, 26.5.2016) (areena.yle.fi)
- Hannu Mäkelä Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video 18.1.2011.
| ||||||||||||||||||||||
