Hannes Trautloft

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannes Trautloft
Henkilötiedot
Syntynyt 3. maaliskuuta 1912
Saksan keisarikunnan lippu Großobringen, Saksa
Kuollut 11. tammikuuta 1995 (82 vuotta)
Saksan lippu Bad Wiessee, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Natsi-Saksan lippu Natsi-Saksa
Saksan lippu Saksa
Palveluvuodet 1932–1945, 1957–1970
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Natsi-Saksan lippu eversti
Saksan lippu kenraaliluutnantti
Joukko-osasto Jagdgeschwader 54

Johannes ”Hannes” Trautloft (3. maaliskuuta 191211. tammikuuta 1995) oli saksalainen lentäjä-ässä toisessa maailmansodassa. Hän lensi 560 taistelutehtävää ja saavutti 58 ilmavoittoa. Hän lensi Luftwaffen hävittäjälentorykmentti JG 54:ssä.

Trautloft syntyi Großobringenissa.[1] Hän meni ensin siviililentäjäkoulutukseen ja liittyi Reichswehriin vuonna 1932.[1] Hänen opiskelutovereitaan olivat lentäjä-ässät Wolfgang Falck ja Günther Lützow.lähde? Ennen natsien valtaannousua Trautloft opiskeli lentämistä Neuvostoliitossa ja otti myöhemmin osaa Espanjan sisällissotaan.[1]

Toisessa maailmansodassa Trautloft otti osaa Puolan offensiiviin ja yleni kapteeniksi. Ranskan ja Britannian ilmataisteluissa hän saavutti kymmenen ilmavoittoa. Hänestä tuli JG 54:n päällikkö 25. elokuuta 1940. Eräs hänen ensimmäisiä tekojaan päällikön asemassa oli yhteisen tunnuksen, vihreän sydämen, nimeäminen yksikölle.[1] 25. elokuuta 1941 hänet ylennettiin majuriksi.

JG 54:n mukana Trautloft lensi Englannin kanaalin yllä yli 120 taistelutehtävää. Hän otti osaa operaatio Barbarossaan, jossa hänen voittonsa nousivat 58:aan. Hän ansaitsi palveluksistaan ritariristin. Loppuvuodesta 1944 toimiessaan ilmavoimien tarkastajana Trautloft pelasti teloitukselta 166 liittoutuneiden lentäjää järjestämällä arvovallallaan näiden siirron SS:n hallinnoimalta Buchenwaldin keskitysleiriltä parempiin oloihin tavalliselle Luftwaffen sotavankileirille. Tammikuussa 1945 Trautloft osallistui Luftwaffen komentajana toimineen valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin syrjäyttämistä vaatineeseen harvinaislaatuiseen kapinaan ja siirrettiin rangaistuksena alempiin tehtäviin kouluttajaksi Strasbourgiin, jossa hänen sotansa päättyi arvoltaan everstinä.

Toisen maailmansodan jälkeen hän liittyi Bundeswehrin palvelukseen vuonna 1957, yleten ensin prikaatinkenraaliksi ja sitten kenraaliluutnantiksi. Hän kuoli vuonna 1995 Bad Wiesseessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Spick, Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5.
  • Weal, John: Jagdgeschwader 54 'Grünherz'. Osprey Publishing, 2001. ISBN 978-1841762869. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Weal 2001, s. 28
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.