Hannes Hynönen
| Johannes Hynönen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. tammikuuta 1913 Joroinen |
| Kuollut | 30. marraskuuta 2015 (102 vuotta) Mikkeli |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | maanviljelijä |
| Puoliso | Toini Hynönen |
| Lapset | 7 |
Johannes ”Hannes” Hynönen[1] (10. tammikuuta 1913 Joroinen[2] – 30. marraskuuta 2015 Mikkeli[3]) oli suomalainen maanviljelijä ja toisen maailmansodan veteraani. Hynönen sai laajaa huomiota tiedotusvälineissä osallistuttuaan joulukuussa 2014 Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle 101-vuotiaana. Vuonna 2017 ilmestyi kirja "Aika Velikulta – Hannes Hynösen pitkä taival 1913–2015".
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hynönen syntyi Joroisissa kymmenlapsiseen torppariperheeseen, mutta lapsista kolme kuoli jo hyvin nuorina.[4] Hän kävi kansakoulun muttei aloittanut jatko-opintoja rahanpuutteen takia. Kansakoulun jälkeen Hynönen alkoi pitää yhteiskunnallista opintokerhoa kylän lapsille ja nuorille, minkä lisäksi hän harrasti teatteria.[2] Hynönen työskenteli maanviljelijänä Mikkelin Vatilassa, mistä hän osti maatilan 23-vuotiaana.[2]
Hynönen palveli talvisodan aikana Erillisosasto Omenan[5] Mikkelin seudulta kootun tykistöpatterin hevosmiehenä Laatokan Karjalassa. Jatkosodassa hän toimi JR 1:n[5] raskaan kranaatinheittimen johtajana eikä joutunut etulinjaan kertaakaan.[6] Jälkimmäinen tehtävä aiheutti hänelle pysyvän kuulovamman.[7]
Hynönen avioitui sotien jälkeen joulukuussa 1945[8] ja oli 65 vuotta naimisissa Toini-puolisonsa kanssa, kunnes jäi leskeksi 2010. Pariskunta sai kaikkiaan seitsemän lasta.[2] Yksi pojista kuoli 1980-luvun alussa tapaturmaisesti.[8] 1950- ja 1960-luvuilla Hynönen voitti yhdessä vaimonsa kanssa 70 palkintoa,[9] kun hän kiersi ravikilpailuja ohjastajana.[7] Hynönen siirtyi eläkkeelle maanviljelijän ammatista vuonna 1973.[1] Korkeasta iästään huolimatta hän pystyi asumaan omassa kodissaan aina viimeisiin viikkoihin saakka.[10]
Hynönen joutui sairaalaan marraskuun 2015 alussa kaaduttuaan kotonaan. Hän kuoli sairaalassa aamulla 30. marraskuuta 2015. Poikansa mukaan Hynönen oli pitänyt positiivisen elämänasenteensa loppuun saakka.[10]
Tiedotusvälineiden kiinnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäisyyspäivän vastaanotolla viestimet kiinnostuivat Hynösestä ja hän nousi kansansuosikiksi. Vuonna 2014 hän sai 1 079 joulukorttia.[11] Presidentti Sauli Niinistö mainitsi Hynösen uudenvuodenpuheessaan 2015.[12] Huhtikuussa 2015 Hynönen laski kansallisen veteraanipäivän seppeleen Mikkelissä.[13]
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali[14]
- Talvisodan muistomitali[5]
- Jatkosodan muistomitali[5]
- Rintamasotilastunnus[5]
- Kultainen reservin ratsastajamitali[15]
- Positiivisuuden elämäntyöpalkinto[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Aarnio, Eero: Johannes (Hannes) Hynönen 100 vuotta. Sotaveteraani, 12. joulukuuta 2012, nro 6/2012. Helsinki: Suomen sotaveteraaniliitto ry. Lehden verkkoversio (PDF). Viitattu 23.12.2014.
- ↑ a b c d Eloranta, Ville: Linnan juhlissa suomalaiset hurmannut veteraani Hannes Hynönen on kuollut hs.fi. 1.12.2015. Sanoma Oyj. Viitattu 2.12.2015.
- ↑ Pekkarinen, Susanna: 102-vuotias sotaveteraani Hannes Hynönen on kuollut – "nukkui rauhallisesti pois aamukahvin jälkeen" yle.fi. 1.12.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 1.12.2015.
- ↑ Salovaara, Outi: 101-vuotias torpparin poika juhlii itsenäisyyttä Linnassa hs.fi. 6.12.2014. Sanoma Oyj. Viitattu 5.12.2015.
- ↑ a b c d e Matrikkeli – Sotien 1939-1945 sotaveteraanit (PDF) (s. 135) joroinen.fi. Joroisten kunta. Arkistoitu 23.12.2014. Viitattu 6.1.2015. (archive.org)
- ↑ Vasara, Johanna: Arkistoitu kopioHannes Hynönen, 101, juhlii itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla ita-savo.fi. 6.12.2014. Itä-Savo. Arkistoitu 22.12.2014. Viitattu 23.12.2014.
- ↑ a b Laitinen, Janne: Hannes Hynönen: Ajatukset ovat vielä juhlissa savonsanomat.fi. 8.12.2014. Savon Media Oy. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 5.12.2015.
- ↑ a b Koskela, Hannu: Hannes Hynösen pitkä elämä apu.fi. 16.1.2015. A-lehdet Oy. Viitattu 5.12.2015.
- ↑ Tikka, Juha-Pekka: Hannes Hynönen, 101: Muutan kotoa kun saan kaikki lapset kansaneläkkeelle verkkouutiset.fi. 23.12.2014. Verkkouutiset. Viitattu 5.12.2015.
- ↑ a b Pölkki, Minna & Lähde, Jussi: Hannes Hynönen hs.fi. Sanoma Oyj. Viitattu 2.12.2015.
- ↑ Pekkarinen, Susanna: Linnan juhlista tutuksi tullut sotaveteraani Hannes Hynönen sai 1079 joulukorttia – ”Onko niitä niin paljon?” yle.fi. 22.12.2014. Yle. Viitattu 22.12.2014.
- ↑ Kirsi, Katri: Hannes Hynönen liikuttui presidentti Niinistön puheesta: ”Vallan ihmeellinen juttu – että hän muisti” (video) yle.fi. 2.1.2015. Yle. Viitattu 5.1.2015.
- ↑ Ikonen, Timo: 102-vuotias Hannes Hynönen laski veteraanipäivän seppeleen – "Se oli tavattoman voimakas hetki" yle.fi. 27.4.2015. Yle. Viitattu 27.4.2015.
- ↑ Arkistoitu kopioItsenäisyyspäivän kunniamerkit satakunnankansa.fi. 3.12.2008. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 23.12.2014. Viitattu 23.12.2014.
- ↑ Sotaveteraani Hannes Hynöselle Kultainen Reservin Ratsastajamitali 1.10.2015. mpkl.fi. 2.10.2015. Maanpuolustuskiltojen liitto ry. Viitattu 1.12.2015.
- ↑ Robin on Vuoden Positiivisin Suomalainen 2015 vps.positiivarit.fi. Positiivarit Oy. Arkistoitu 29.1.2016. Viitattu 1.12.2015.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Liisa Seppänen: Aika velikulta – Hannes Hynösen pitkä taival 1913–2015, Otava, 2017
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uusi kirja paljastaa sotaveteraani Hannes Hynösen eri puolet, Yle.fi, uutiset
|
