Hanna (romaani)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanna
Kirjailija Minna Canth
Kieli suomi
Genre romaani
Kustantaja G. W. Edlund
Ulkoasu 1886
Sivumäärä 172 s.
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Hanna on Minna Canthin kirjoittama pienoisromaani, jonka G. W. Edlundin kustannusyhtiö julkaisi vuonna 1886. Se on psykologinen nuoren tytön kypsymistä puberteetista aikuisuuteen kuvaava kehitysromaani. [1]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Canthin elämää ja tuotantoa tutkineen Minna Maijalan tiedon mukaan Canth on käyttänyt teoksen nimihenkilön luonteen kuvauksessa esikuvana omaa Hanna-tytärtään, joka kuoli influenssaan kahden vuoden kuluttua kirjan ilmestymisestä.[2]

Canth kuvaa teoksessa porvarisperheen tytön kasvua viisitoistavuotiaasta aikuisuuden kynnykselle. Ajan lääketieteellisten käsitysten mukaan nuoret tytöt olivat tuona aikana herkkiä intohimoille ja hysterialle. Äidin ja juopuneen isän öinen kohtaus järkyttää Hannaa, ja hän kokee huolettoman lapsuuden päättyneen. Hän alkaa ottaa vastuuta isänsä hyvinvoinnista ja eristäytyy ympäristöstä. Vastaparina tarinassa on huoleton veli, joka viettää iloista elämää. Canth kuvaa siinä ajan kasvatuksen erilaista suhtautumista tyttöihin ja poikiin. Myös koulu kohtelee nuoria eri lailla: tytöille opetetaan käsitöitä, pojat saavat tietoa ajan luonnontieteellisen tutkimuksen uusista tuloksista.[3]

Hanna ei välty elämänsä aikana sydänsuruilta, sillä viettäessään huoletonta kesälomaa maalla hän ihastuu lyseolaispoika Woldemartiin. Suhde etenee, mutta päättyy Woldemartin mennessä naimisiin Hannan hyvän ystävän Olgan kanssa.

Hannan omat toiveet syrjäytetään, hän joutuu noudattamaan isänsä toiveita ja hylkää ajatuksen koulun jälkeisistä opettajaopinnoista. Isä löytää Hannalle sulhasen, juopottelevan Sassan, jota Hanna ei kuitenkaan hyväksy. Salakihlaus papiksi opiskelevan Salmelan kanssa päättyy tämän kihlatessa julkisesti toisen. Hanna jää yksin, kovettuu, perheen perustamiselle suotuisa aika on jäänyt taakse.[3]

Canth kuvaa tarinassa myös lapsen uskonnollisia kokemuksia, tosin ironiseen sävyyn. Ajan henki oli, että tytöiltä odotettiin rippikouluaikaan uskonnollisia kokemuksia, jotka sosiaalisessa paineessa muuntuivat tyttöjen keskinäiseksi kilpailuksi kokemusten voimasta ja määrästä. Canth näkee uskontokasvatuksen vallankäytön keinoksi, ja varsinkin tyttöjä pyrittiin sen avulla muokkaamaan ihanteellisen naiskuvan mukaisiksi: naisen kuului olla hiljainen ja nöyrä vaimo.[4]

Julkaisuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen oli määrä tulla julki Werner Söderströmin kustantamana, mutta Söderström antoi sen luettavaksi vanhoilliselle pastori Elis Bergrothille, jonka tyrmäävän lausunnon säikäyttämänä Söderström luopui julkaisusta. Kustantajaksi tuli G. W. Edlund. Canth koki Bergrothin arvion raskaasti ja kirjoitti Bergrothille kitkerän vastineen kirjansa puolustukseksi. Bergroth ei pitänyt kirjan realismia todenmukaisena, ja Canth puolustautui vakuuttamalla, että hahmot olivat todenmukaisia ja heidän olosuhteensa aiheuttivat juuri kuvatunlaisia tapahtumia.[5]

Käsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

G. W. Edlundin oikaisulukija, maisteri J. H. Kalela myi Hannan alkuperäisen käsikirjoituksen 30. tammikuuta 1917 Alvar Renqvistille, ja se on Otavan arkistossa. Käsikirjoituksessa on Canthin tyylillisiä korjauksia. Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskus on digitoinut käsikirjoituksen syksyllä 2012, ja se on nähtävänä esimerkiksi Canthin aineistoa sisältävällä sivulla Minnansalonki.fi.[6]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anonyymi kirjoittaja on arvioinut Hannan Aamulehdessä heti tuoreeltaan 14. joulukuuta 1886. Hän kertoo ensin teoksen julkaisuun liittyvät mutkikkaat tapahtumat, joista kohu levisi Ruotsin lehdistöön saakka. Werner Söderström ei saamiensa lausuntojen perusteella halunnut julkaista kirjaa, ja anonyymi arvioija kommentoi asiaa seuraavasti:[7]

»[K]ovin ei sovi moittia hra Söderströmiä, jos jättikin sen kustantamatta. Sillä - - antaa ”Hanna” kyllä aihetta arveluille, jos on kysymys todellisten ja tasapuolinen kuvausten antamisesta oloistamme ja kansastamme. - - Oikein tulee pää pyörälle ajatellessa, että tytöille olisi annettava sama oppi ja sivistys kuin pojille, silloinkin kuin on semmoiset esimerkit silmäin edessä kuin tässä kirjassa annetaan poikakoulun käyneistä nuorukaisista ja miehistä.»
(Aamulehti 14.12.1886)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maijala 2014
  2. Maijala 2014, s. 123
  3. a b Maijala 2014, s. 212–216
  4. Maijala 2014, s. 309
  5. Maijala 2014, s. 218
  6. Hannan käsikirjoitus digitoituna Minnan salongin sivuilla. viitattu 19.4.2014
  7. Wikiaineisto, viitattu 19.4.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]