Hankkijan talo
| Hankkijan talo | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Paasikivenaukio, Kamppi, Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | 60°10′15″N 24°56′06″E / 60.17084°N 24.93497°E |
| Rakennustyyppi | Rakennus |
| Käyttö | Toimistorakennus (en) |
| Suunnittelija | Jarl Eklund |
| Valmistumisvuosi | |
 Hankkijan talo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hankkijan talo on Helsingin Kampissa Salomonkadun ja Arkadiankadun välissä sijaitseva tiilirakennus. Sen rakennutti autokauppias Sergei Nikolajeff, ja se valmistui suuriruhtinaskunta-aikana vuonna 1913.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rakentaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konttoritarvikekauppaan aluksi keskittynyt Sergei Nikolajeff laajensi pian toimintaansa autokauppaan,[1] ja sen toimitilaksi hän hankki Heikinkadun ja Arkadiankadun kulmatontin, jolla oli sijainnut vuonna 1908 purettu Arkadia-teatteri. Tälle tontille valmistui syksyllä 1913 arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema nelikerroksinen autopalatsi, johon liikkeen toiminta sitten keskittyi. Autopalatsissa oli ensimmäisenä Suomessa käytetty betonipalkkeja ja betonisia välipohjia.[2]
Modernin autopalatsin rakentajana oli rakennusliike Kreuger & Toll, jonka omisti ruotsalainen Ivar Kreuger. Julkisivumateriaali on tummaa violettiin vivahtavaa tiiltä. Kattotiilien väri on himmeän vihertävä. Helsingin Sanomissa rakennusta luonnehdittiin tuolloin ”kompositioltaan erittäin onnistuneeksi”.[3]
Tilat ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autopalatsin alakerrassa oli autotalleja, varasto ja huoltotiloja. Katutasossa oli konttori- ja edustustiloja. Toiseen kerrokseen johti ajoramppi, jonka päästä autot siirrettiin muihin kerroksiin autohissillä. Siellä oli myös sisustusverstas. Kolmannessa kerroksessa oli näyttelyhalli, jossa oli tilaa jopa sadalle autolle, ja neljännessä kerroksessa sijaitsivat korjaamotilat. Talon ullakolla oli vielä kaksi tennishallia ja yleisölle avoin amerikkalainen keilarata.[2][3] Tenniskenttiä erottivat katsomoparvekkeet. Pelaajia varten oli klubihuoneet, pukeutumistilat suihku- ja wc-tiloineen. Valo tuli kattoikkunoista, joiden kaihtimet oli suunniteltu niin, ettei muodostunut varjoja. Kaltevat seinät oli verhoiltu huovalla.[3]
Pihan alla oli 20 000 litran vetoinen bensiinisäiliö, josta letkut johtivat portin vieressä olevaan myyntipisteeseen.[3] Autopalatsin tiloissa toimi myös autokoulu. Nikolajeff suunnitteli myös erityisen ajoharjoitteluradan rakentamista palatsin viereen, mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen esti tämän toteutumisen.[1] Maailmansota hiljensi myös autokaupan: maahantuonti loppui, ja bensiinistä oli pulaa. Nikolajeffiin autopalatsi muutettiin pian ammustehtaaksi,[2] josta vietiin ammuksia Venäjälle. Suomen sisällissodan alkaessa rakennuksen ottivat haltuunsa punaiset, ja Helsingin taistelun päätyttyä sinne majoittui saksalaisia sotilaita.[3]
Myöhempi toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nikolajeffin kuoltua perheen omaisuus hajosi. Entinen autopalatsi myytiin 1918 keskusosuusliike Hankkijalle, jonka pääkonttori siitä tuli. Nikolajeffin autoliike jatkoi toimintaansa talon Salomoninkadun puoleisessa osassa aina vuoteen 1978 saakka.[2][3] Vuonna 1973 talo siirtyi Hankkijalta Alkon omistukseen. Nykyisin sen omistaa Alkon eläkesäätiö.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mauranen, Tapani: Nikolajeff, Sergei junior (1878–1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d Järvenpää, Eeva: Nikolajeffin palatsiin mahtui sata autoa, Kertomuksia keskustan kortteleista, Helsingin Sanomat 30.3.2008 (Archive.org 4.4.2008)
- ↑ a b c d e f g HS 100 vuotta sitten: Nikolajeffin autopalatsi valmistui Kampissa. Helsingin Sanomat 26.1.2014 sivu C 34
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hankkijan talo Wikimedia Commonsissa
