Hankakohokki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hankakohokki
Silene dichotoma (4854285651).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: dichotoma
Kaksiosainen nimi

Silene dichotoma
Ehrh.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hankakohokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hankakohokki Commonsissa

Hankakohokki (Silene dichotoma) on lähinnä Euroopassa tavattava, runsaskukkainen kohokkikasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankakohokki kuvattuna teoksessa Flora Batava. Afbeelding en Beschrijving der Nederlandsche Gewassen, osa XVIII (1889).

Yksi- tai kaksivuotinen hankakohokki kasvaa 30–50 cm korkeaksi. Kasvi on pysty, yläosasta haarova, lyhytkarvainen ja nystykarvaton. Lehtien muoto vaihtelee puikeista kapeansoikeisiin.

Kukinnossa on runsaasti nuokkuvia kukkia. Sekä kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on ulkoverhiötön ja kapean lieriömäinen, teriö on lisäteriöllinen. Terälehdet ovat valkoisia ja niiden lavat ovat syvään kaksijakoisia. Lapojen liuskat ovat 2,5–3,5 mm leveitä. Emin vartaloita on kolme kappaletta. Suomessa hankakohokki kukkii heinä-syyskuussa.

Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota.[1]

Suomessa hankakohokista on tavattu kahta alalajia: nimialalaji (pelto)hankakohokkia (ssp. dichotoma) sekä kaakonhankakohokkia (ssp. racemosa).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankakohokki on alun perin kotoisin Turkista sekä Itä-Euroopasta, jossa sitä kasvaa Sloveniasta Kreikkaan, Bulgariaan, Romaniaan, Länsi-Ukrainaan ja Länsi-Venäjälle. Laji on levinnyt paikoin myös Keski-Eurooppaan ja Fennoskandian etelä- ja keskiosiin. Sitä tavataan myös Keski-Aasiassa sekä tulokaslajina eri puolilla Pohjois-Amerikkaa, Uutta-Seelantia ja Australiaa.[3]

Suomessa hankakohokki on harvinainen uustulokas, jota on tavattu Etelä- ja Keski-Suomesta sekä Pohjanlahden rannikolla Kemin korkeudelle saakka. Lajia on nykyisin tavattu harvoin, suurin osa tunnetuista havannoista on 1900-luvun alkupuolelta tai vanhempia.[4][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankakohokkia on Suomessa tavattu heinäpelloilla, viljelymailla ja lastauspaikoilla.[4] Laji on levinnyt Fennoskandiaan erityisesti apilansiemenen joukossa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 118, 121.
  2. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Hakuavain 'hankakohokki'. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 25.10.2017.
  3. a b Den virtuella floran: Gaffelglim (myös levinneisyyskartat) Viitattu 5.9.2012. (ruotsiksi)
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 120.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Hankakohokin (Silene dichotoma) levinneisyys Suomessa Viitattu 25.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]