Hanamachi
Hanamachi (jap. 花街, ’kukkaiskylä’, ’kukkien kaupunki’) tai kiotolaisittain kagai[1] on kaupungin alue, jossa elää ja työskentelee geishoja ja maikoja. Suomeksi hanamacheihin saatetaan viitata myös sanalla geisha-alue. Niitä on ainakin Kiotossa ja Tokiossa. Geishoja työskentelee myös muissakin kaupungeissa.
Kukkiin viittaava nimi saattaa olla peräisin hanamacheissa kukkivista puista tai alueen kauniista geishoista.[2]
Järjestäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisessa hanamachissa on geishojen rekisteröintitoimisto eli kenban, johon alueella työskentelevän geishan on kuuluttava. Kenban hoitaa geishojen varauksia, palkkoja ja aikatauluja. Hanamacheissa on myös geishataloja eli okiyoita tai geigiyoita, joissa maikot ja uransa alkuvaiheessa olevat geishat asuvat. Japanissa geishataloja kutsutaan myös teehuoneiksi[3]. Geishatalojen on kuuluttava geishatalojen liittoon.[4]
Asiakkaita geishat ja maikot voivat tavata esimerkiksi hanamachin ravintoloissa (ryōtei, ochaya, machiai, machiya). Jotta ravintolassa voisi työskennellä geishoja, ravintolan on kuuluttava alueen ravintolayhdistykseen (ryōtei kumiai). Geishat eivät saa työskennellä muissa ravintoloissa kuin hanamachin ravintolayhdistykseen liittyneissä ravintoloissa. Ravintoloissa ei valmisteta ruokaa, vaan ne tuodaan sinne ryōriya-nimisistä tukkuliikkeistä.[4] Ravintoloiden lisäksi hanamachissa saattaa olla majataloja.[5]
Hanamachit kaupungeittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hanamacheja on monissa eri kaupungeissa ympäri Japania. Monet niistä sijaitsevat pyhäköiden ja temppelien lähistöllä ja läpikulkualueilla. Monet hanamachit syntyivät, kun alueelle perustettiin teehuoneita pyhäköiden ja temppelien vierailijoita palvelemaan.[6]
Hanamachit alkoivat järjestäytyä nykyisellä tavalla Edo-kauden aikana. Tuohon aikaan monet hanamachit alkoivat myös menestyä ja rikastua muun muassa talouskasvun, järjestyksen vakaan ylläpidon ja kulttuurissa tapahtuneen kehityksen vuoksi.[6]
Kioto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiotossa toimii viisi geisha-aluetta eli kiotolaisittain kagaita, joista kaikki paitsi Kamishichiken sijaitsevat keskenään samalla seudulla. Kiotolainen termi gokagai (jap. 五花街) viittaa näihin viiteen alueeseen[7]. Gion Kōbu ja Gion Higashi olivat alkujaan samaa kagaita, mutta erosivat vuonna 1881. Gion Higashi on kahdesta alueesta pienempi.[8] 2000-luvulta lähtien Shimabaraa ei ole enää laskettu hanamachiksi, koska siellä ei ole enää työskennellyt geishoja.[9][10] Hanamachit eroavat toisistaan siinä, että kukin niistä tarjoaa koulutusta eri tanssiperinteessä. Eri alueilla koulutetut maikot ja geikot siis tanssivat hieman eri lailla.[11] Toisaalta kullakin Kioton hanamacheista on hieman erilainen maine. Gionin alue nähdään muita perinteikkäämpänä ja virallisempana, Pontochō tyylikkäänä alueena, Miyagawachō hauskana ja rentona alueena ja Kamishichiken hienostuneena ja rauhallisena.[12]
Joka kevät kussakin kagaissa Gion Higashia lukuunottamatta pidetään tanssitapahtuma, joissa maikot ja geikot esiintyvät julkisesti pääsymaksua vastaan. Tavallisesti maikot ja geikot esiintyvät lähinnä vakioasiakkaille. Tapahtumat ovat Gion Kōbun maikojen ja geikojen esittämä Miyako-odori, Kamishichikenin Kitano-odori, Miyagawa-chōn Kyō-odori ja Pontochōn Kamogawa-odori.[11] Marraskuisin Gion Higashin maikot ja geikot esiintyvät Gion-odorissa. Loka–marraskuisin myös kaikilla muilla Kioton geisha-alueilla on syysesityksiä. Kevätesitysten tavoin myös ne ovat suunnattu suuremmalle yleisölle.[13]
Kioton hanamachit olivat menestyviä jo Edo-kaudella, ja niillä oli tuolloin erityinen paikka kulttuurimaailmassa. Kioton hanamacheissa oli viihteen lisäksi tarjolla ensiluokkaista kulttuuria. Nykyään maikot, geikot ja hanamachit ovat usein esillä Kioton matkailumainoksissa.[6]
Vuonna 2007 Kioton viidelle geisha-alueelle oli rekisteröitynyt yhteensä 196 geishaa ja 77 maikoa. Taishō-kauden alussa samoille alueille oli rekisteröitynyt yhteensä 1200 geishaa. Vaikka Kioton geishojen määrä olikin 1900-luvulla pitkään jyrkässä laskussa, laskeva trendi pysähtyi vuonna 1995. Ainakin vuosien 1995–2006 välillä maikojen ja geikojen määrä pysyi suhteellisen tasaisena.[12] Osakan ja Tokion hanamacheihin verrattuna Kiotossa työskentelevien maikojen ja geikojen määrän lasku on ollut hitaampaa.[14]
Toiminnassa olevat hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Entiset hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tokio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vielä 1830-luvulla Edossa toimi kahdeksan hanamachia. Niistä Yanagibashi oli arvostetuin.[15] Yanagibashin hanamachi lopetti toimintansa vuonna 1999. Vuonna 1929 Tokion 33 hanamachissa työskenteli 7500 geishaa. Vuodesta 1965 lähtien Tokion hanamachien ja geishojen määrä on ollut nopeassa laskussa.[14] Vuodesta 1999 lähtien[14] Tokiossa on toiminut enää kuusi hanamachia:[16][14]
Myös Hachiōji saatetaan laskea Tokion hanamachien joukkoon.[16] Hachiōjin kaupunki sijaitsee Tokion metropolissa.
Entiset hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat alueet oli vuonna 1929 rekisteröity hanamacheiksi, mutta ovat sittemmin lopettaneet toimintansa:[14]
- Azabu
- Chōfu
- Fujimichō
- Fukagawa
- Gotanda
- Hakusan
- Hamamachi
- Karamusori
- Kōbusho
- Komagome Jimmyōchō
- Meguro
- Nihonbashi
- Oume
- Shibuya
- Shinagawa
- Shinjuku
- Shintomichō
- Shitaya Ikenohata
- Susaki
- Tamagawa
- Tamagishijima
- Yanagibashi
- Yoshiwara
- Yotsuya Arakichō
- Yotsua Okido
- Yushima Tenjin
Osaka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1929 Osakan seitsemässä hanamachissa toimi 5300 geishaa eli paikallisen murteen mukaan geikoa. Vuodesta 1965 lähtien Osakan hanamachien ja geishojen määrä on ollut nopeassa laskussa.[14]
Vuonna 2023 toiminnassa oli ainakin yksi hanamachi eli Minami. Se oli aikoinaan Japanin suurin hanamachi, mutta tuhoutui tulipalossa toisen maailmansodan aikaan, eikä sodan jälkeen noussut enää entiseen suosioonsa.[17] Vuoden 2010 tietojen mukaan toiminnassa oli vielä myös Kitashinchi. Minamin ja Kitashinchin hanamacheissa työskenteli tuolloin yhteensä 20–30 geishaa.[14]
Entiset hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Horie
- Matsushima
- Shinmachi
- Sumiyoshi
- Tobita
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nishio, Kumiko: Japanese Economy, 2010, 37. vsk, nro 4. ISSN 1097-203X (englanniksi)
- Vesterinen, Ilmari: Geishat ja muita etnologisia kirjoituksia. Hämeenlinna: Karisto, 1992.ISBN 951-23-3168-3.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mizobuchi, Hiroshi: The Kagai in Kyoto : Legendary Beauty of Geiko and Maiko, s. 14. Kääntänyt Aya Okubo. Mitsumura Suiko Shoin Publishing, 2015. ISBN 978-4-8381-0526-7 (englanniksi)
- ↑ Maarala, Miia: Geishat - stereotypia ja todellisuus Japanin-opintojen verkkojulkaisu. 2000. Oulun yliopisto. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Vesterinen 1992, s. 216.
- ↑ a b Vesterinen 1992, s. 208–209.
- ↑ Vesterinen 1992, s. 213.
- ↑ a b c Nishio 2010, s. 7–8.
- ↑ Nishio 2010, s. 6.
- ↑ 祇園東 Gion Higashi Geishakai. Viitattu 6.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Vesterinen 1992, s. 215.
- ↑ Dalby, Liza: New Geisha Notes lizadalby.com. Arkistoitu 23.10.2019. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Spring Dance performances by the maiko and geiko "Haru no Odori " in 2023 Kyoto City Official Travel Guide. City of Kyoto and Kyoto City Tourism Association. (englanniksi)
- ↑ a b Nishio 2010, s. 11–13.
- ↑ Aki no Odori in 2023： Autumn Dance performances hosted by the historic maiko and geiko districts Kyoto City Official Travel Guide. 3.10.2023. City of Kyoto and Kyoto City Tourism Association. Viitattu 6.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Nishio 2010, s. 16–19.
- ↑ Vesterinen 1992, s. 211.
- ↑ a b A Guide to Tokyo’s Geisha Districts Tokyo Weekender. 29.8.2024. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Geisha who debuted in Osaka 7 yrs after once giving up on dream determined to pursue career Mainichi Daily News. 9.6.2023. Viitattu 26.9.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bardsley, Jan: Kyoto Hanamachi Map janbardsley.web.unc.edu. (englanniksi) Kartta, johon on merkitty kaikkien Kioton hanamachien sijainnit.
